Soittimesta
Meanderdaalialainen tekniikan laki todennettiin taas eilen: jos mikä tahansa vekotin, vehes eli härpäke vaatii toimiakseen sähköä, aaltoa, energiaa, hilavitkutinta, kvanttiretoriikkaa, hulahulavannetta tai härötinlinkutinta tai siinä on manuaali, se ei toimi meanderiassa vaikka muualla toimisi ja manuaalista ei irrota erkkikään tarvittavaa tietoa tai manuaali on tyysten eri mallisesta vimpauttimesta. Ja jos se viehe toimiikin hetken, se ei toimi kohta. Tai se toimii jotenkin epämeanderiaalisen loogisesti. Tai sitten en vaan lue manuaaleja [jotka kaikki ovat poikkeuksellisesti hallintopalveluosastoni rulokaapin riippukansioissa]. Tai jos luen, en ymmärrä. Jos ohjeessa lukee, että Paina MENU-painiketta niin oikeastihan siitä pitäisi osata lukea Ota antennikaapeli irti vekottimesta kahdeksannen kerran todetaksesi, että Humax Loader Application jatkaa lataamista aina vaan ja yhä uudelleen oli virta päällä eli ei ja jatka irrottamalla virtajohto viisi kertaa ja ota antennikaapeli irti ja kytke vain virta, sitten paina MENU-painiketta. Miten en heti keksinyt, että kanavat haetaan irrottamalla kanavat tuova kaapeli laitteesta. Ilmeisesti kaikille muille maailman ihmisille on itsestään selvää, että resetoidaan ja että se EI ole sitä, että vehje irrotetaan emoaluksesta kokonaan, vaihdetaan se toiseen [joka ei toimi toisessa huoneessa koskaan ollenkaan], sitä nimitellään uittamoksi ja tehdään asennus niin kuin tehtiin uutena. Ei, kun pitää tietää, että se tehdään toisin. Onneksi ihmisellä on intternetti ja siellä Timo, joka auttoi.
Testin [via Pauliina] mukaan olen 140 pisteelläni enemmän maskuliini kuin feminiini ajattelultani. Koska kuitenkin olen ilmiselkeästi tekniikkarajoitteinen, ellen peräti -vastainen ja testatusti ajattelultani siis mies ja tapani ajatella ei kohtaa ohjekirjeiden, lomakkeiden, autojen säätimien tai kenkähyllyjen kokojärjestyksen suunnittelijoita, niin kuka ne on suunnitellut ja kenelle. Jonkun sanan voisin sanoa myös huonekalujen kokoamiskaavioista ja auton säätövipujen loogisuudesta mutta jääkööt toiseen kertaan.
Minun mäyräkoirani olisi haukkunut tämän, ilmeisesti suunnittelijan pöydältä roskakorin ohi pudonneen, Hondan uuden koiraystävällisen Wow-mallin koirakelvottomaksi ideaksi. Pötkökoita kiersi itsensä epämäyräisen pieneen kerään kuskin penkin alle vapisemaan niin, että koko penkki tärisi. Tai halusi syliin, jos vauhti laski alle 40 km/t tai polkimien alle yli satasen vauhdissa mutta että lapaslokeroon vaikka sellainen mahdollisuus olisi ollutkin. Nevörevör.
Soittimesta kaikki manuaalit, kokoamisohjeet, auton säätövipujen logiikka ja lisäarvottomat keksinnöt.
Jälkipuheet
120 pistettä. Parta kasvaa jo. Mutta manuaalit luen aina!
Ei ihme, että kasvaa. 140 pisteelläkin kun jo kasvaa kanssa aika paljon kaikenlaista.
Manuaalit on hanurin kokoisia ja tärkeät asiat on aina kaikkein pienimmällä huomiolla ja ihan epäloogisen kaukana jossain manuaalin keskikohdan takasivun alakolmion vasemmassa vinotekstissä juuri ennen espanjan kielistä osuutta.
Niin tosiaan, ja muutama sana kaukosäätimistä ei olisi yhtään liikaa.
60 jos olen mies. Kuulostaa about oikeankaltaiselta. Laitteiden säätäminen on kivaa (uusi suosikkiblogini on Laiteblogi) kunnes tullaan siihen vaiheeseen jossa laite on vastustanut isäntäänsä kerran liikaa ja sitten alkaa tulla ärräpäitä, korvista nousevaa savua ja ukkospilviä pään ylle. Alle 50-pisteiset heittävät siinä vaiheessa vehkeen seinään niin että käämit ja rattaat vain lentelevät, me kuuskymppiset sen sijaan tuijotamme sitä katseella joka voisi tappaa ja ärisemme ympäristössä oleville ihmisille ja eläimille.
Totilla voisi olla lokerossa ahdasta, mutta onneksi se on moderni koira ja omistaa turvavyön.
Jos edes yhden kerran törmättäisiin minä ja vain kerran vastustava laite, niin suutelisin sen tärviölle. Vain kerran! Herramunvereni, mitä varten minulle myydään ne muut.
Jos oletetaan, että olen nainen, niin 140 pisteellä manaillaan sivistyneesti mutisten, jos on ihmisiä läsnä (koira lasketaan ihmiseksi). Jos ei ole, niin ihan suomalaiskansallisia isältä poj.. eikun tyttärelle perittyjä sanoja tyttömäisiksi pehmennettyinä lausutaan laitteelle, joka vastustaa kahdeksatta kertaa.
Sitten haetaan apua joltain 60:ltä, joka hoitaa sen kuntoon.
Mäyrikselläkin oli turvavyö. Hah. Eikä sitä saanut sinne penkin alle vyötettyä. Ei sen puoleen olisi kyllä raaskinutkaan.
Ekana: se on taas huomattavan täysi. Q siis. Jos lie pilviä edessä (no, kävin katsomassa onko; eipä ollut, Helsingin horisontissa aineskaan).
Niin ja jutun aiheesta uutisia täältä päin: en näytä konsanaan pääsevän sinunkauppoja pitemmälle sohvapöydällämme vetelehtivän olennon kanssa, jota parisuhde kutsuu D(igi)-säätimeksi. Miten se voi olla niin vaikeaa, tää on toistuva kysymys yhdestä suusta, toisen äänessä vain on hiven ylenkatsetta, toisen kohtalainen ripaus epätoivoa. Ohjekirja on ja luettu on, mutta ymmärrä ei. Huokaus (syvä, pitkä).
On muuten tosiaan täysi täysiQ. Mollottaa kuin taskulamppu tuosta ikkunasta suoraan silmään. Ja yöllä ei saa nukutuksi, kun on kuin ois valot päällä. Tai jotain. Saahan sitä kesälläkin, että sikäli ihme.
Vai tökkii digi-säädin. Tässä kohden nyt lohduttaisin pehmeällä kädellä kollegaa, että ei se ole vaikea. Se säädin, eikä edes koko digiboksi, sehän tekee kaiken melkein itsekseen. Mutta se on vaikeaa, jos kaikki ei mene putkeen. Ja melkein aina ei mene.
Mutta se säädin on kyllä ihan Remingtonin kirjoituskone verrattuna ihan mihin tahansa telkkarin säätimeen. Erityisesti, jos on koulittu Philipsin logiikalla, on digi-kapula kuin eskimopuikon tikku, selkeä ja linjakas. Eihän siinä tarvi tietää kuin on-off ja keinukytkimet: ylös-alas vaihtaa kanaalit ja oikea-vasebn vaihtaa ääntä. Ja loput voi qultsi asettaa paikalleen.
Trast mii.
Testin mukaan juuri niinkuin ajattelinkin olevani nainen 210!!Rakastan tällaisia testejä,lisää jos joku tietää. Kirjoitti Venus