Maasturin huolto ja ominaisuuksiin tutustuminen
No niin, oppitunnin aiheena on tänään citymaasturimiehen koeajo ja tankkaus, kun nyt on renkaat potkittu ja parkkeeraus hallinnassa. Jos siis haluaa, ja mikseipä haluaisi, kaikilla mausteilla ja ominaisuuksilla varustetun tilaihmeensä jaksavan punnertaa läpi tuiskuin ja tuulten, tarvitsee se arvoistansa tankkausta. Paras ja ainoa vaihtoehto on lempipöperöt sopivin ruokajuomin. Renkaanpotkimisvaiheessa viisas maasturin harkitsija on tietenkin pitänyt silmät ja korvat herkkinä havainnoimaan, mikä maistuu, kuinka suurina annoksina ja kuinka usein. Ainakin perusasiat on syytä hallinnoida, sillä koeajovaiheessa hermostuttaa muutenkin ja väärin valitut polttoaineet aiheuttavat vain turhaa yskähtelyä. Jos ei kaikesta tarkkaavaisuudesta huolimatta ole päässyt selville kohteen tankin koosta ja mieliaineista, kannattaa lähteä oletuksesta, että paras ei ole koskaan liian hyvää ja tarjota sitä riittävästi.
Jotta opetuksen tärkeys hahmottuisi, kerron esimerkin elävästä elämästä. Kun itse ensimmäistä kertaa sain koeajoajan merkitä allakkaani, iski lievää törkeämpi paniikki. Ajattelin lähteä ajoon urheasti, asenteella, että teen parhaani ja katson, mihin se riittää. Ja kaivoin pakasteesta ihmiskoirana hirvenmetsästysaikoina työskentelevän veljeni antaman ensiluokkaisen, elämäni ensimmäisen hirvipaistin. Värkkäsin siitä sitten aivan vahingossa maailmoja syleilevän mahtavaisen loistokkaasti onnistuneen ruuan ja maasturi kehräsi tyytyväisyyttä. Seuraavaksi varmentelin saavutettua maineen tynkää ja varasin hyvästä ravintolasta pöydän. Olin havainnoivinani jo pienehköä kunnioituksen pilkahdusta suhtautumisessa huoltopuoleni kyvykkyyteen. Mutta minä tiesin rajoitteeni, siksi kolmannella kerralla pelasin varman päälle ja pyysin keittiötaidokkaampaa ystävätärtä tekemään Tsäänssonin kiusausta. Totuus paljastui kuitenkin lopulta erään erittäin epäonnistuneen pizzan ääressä ja olen sen jälkeen ollut huomaavinani, että tarjoamani tankkaukset eivät ole suurtakaan menestystä nauttineet. Maasturin näyttöjä on kuitenkin helppo lukea ja osaan jo sen verran tulkita, että hiljaisuus tarkoittaa, että pieleen on menty nyt raskaasti ja melko hiljaista on tosiaankin ollut palautelaatikossa. Kerran heikkona hetkenä tunnustin, ettei se Tsäänssonikaan itse asiassa ollut minun tekemääni. Ei ollut kuulemma kehdannut sanoa, ettei se hääviä ollutkaan. Citymaasturit ovat niin hienotunteisia.
Nastarengasajat lähestyvät, ehkä seuraavalla kerralla puhummekin renkaista. Nastat tietävät pikkujouluaikaan siirtymistä. Mitähän maastureille muuten voisi lahjaksi keksiä. Vaihdekepin lämmitin? Siitäkin voisi yhden oppitunnin pitää. No nythän tähän pukkasi päälle vähän joulumieltä. Mikä olisikaan rattoisampaa ajankulua kuin ryhtyä miettimään taas jotain kivaa lahjaa [video].
Jälkipuheet
Kiitos Mea tästä:
"Controllia ja hiiren pyörää itseen päin rullauttelemalla näkee lukea vaikka kuinka pientä pränttiä."
Erehdyin menemään yhteen kommenttilootaan, mutta löysinpäs tuon! Ei sillä, että Menopaussia lukiessa tarvittisin, mutta joskus kyllä.
Loistava vinkki, mitä ei ennen ole tullu vastaan! Moon ihan täpinöissäni! Taas...
Eikö vaan olekin kätevä. Toimii jopa wöördissä ja melkein missä vaan, paitsi niillä webi-sivuilla, joissa on kiinteä kirjasinkoko, tai jotain. Olen niin ihastunut rullauttelemiseen, ettei yhtään tule enää harmitelleeksi pientä tekstiä.
Mutta se, mikä ilahdutti, on, että mielestäsi paussi ei tarvi suurennuslasi. Aloin jo itsekin epäillä. Mutta kun se on tuon tyylin kanssa joskus niin, että ei oikein osaa tinkiä siitä, minkä kokee just hyväksi ja toisaalta epäilee, että mahdanko nyt liioitella tai olla jäävi ja sokea omille saannoksille.
Kiitos.