Arvottomat omenat
Omenapuiden taas notkuessa hedelmällisyyttään olen jälleen kerran ihmetellyt, että kun niitä omenoita nyt kerta on niin tuhottomasti, miksi ne silti maksavat mansikoita kaupoissa ja toreilla verrattuna ulkomaisiin, jotka tuodaan sentään merien ja mantujen takaa. Kun puutarhuri kaikkia ei itse jaksa kuitenkaan syödä ja säilöä ja niitä ei kukaan ostakaan kalliin hinnan takia, kärrää hän ne kaatopaikalle tai antaa mädäntyä puun alle. Miksei mieluummin anna ilmaiseksi halukkaille. Ilokseni olen tänä syksynä huomannut muutaman portin pielessä ämpärillisen omenoita ja lappusen "Ilmaisia omenoita, ole hyvä". Aamulehti yritti apuun ja avasi viime perjantaina omenapörssin, jossa voi ilmoittaa halunsa myydä, lahjoittaa tai saada omenoita. Halukkaita ottajia ja antajia näyttäisi olevan jotakuinkin yhtä paljon, siksi hämmästyttääkin aamun lehdessä ollut juttu, jossa kerrotaan, että pörssi ei ole ollut mikään menestys, puutarhurit eivät ole saaneet yhtään soittoa. Ehkä tiedotuksessa on nyt katko: jos kerran pyydetään halukkaita omenain vastaanottajia ilmoittautumaan, miksi heidän pitäisi vielä soittaa. Toisaalta, jos antajia pyydetään ilmoittautumaan, tottahan he soittoja odottavat. Ollaankohan me nyt patissa, kun kaikki vaan odottavat toisen reagointia. Kompromissi voisi olla iso kaato- ja noutosammio keskustorilla, vaikka se suihkulähde kupuineen.
Tulikin tuosta mieleen Arvottomat, yksi elokuvasuosikeistani. Muistattehan sen, jossa juotiin aina calvadosia, kun oli ensin parkattu auto niin kuin minäkin sen haluaisin osata tehdä, rennosti heittäen, tömps, räisk, mäisk sen suuremmin hienovirittelemättä ja sitten taas otettiin calvadosia. Viime kesänä maistoin, vähän kuin konjakkia mutta omenista tehty, sydänalaa lämmittävän väkevän hyvää. Mistä tuli mieleeni se sydäntäkääntävän huikea kohtaus Rossossa, jossa Kari Väänänen ja Martti Syrjä laulavat L' Italiano, Olen suomalainen.
Italia kuulostaa melkein yhtä kivalta kuin Turun murre. Vähän niin kuin unkari, joka kuulostaa hyväntuuliselta ja näyttää kirjoitettuna hauskalta. Ihmiset, jotka puhuvat ja kirjoittavat noin, eivät voi kuin olla mukavia, huumorintajuisia ja hyväntuulisia. Vai voiko kukaan olla hymyilemättä, kun sanoo vaikka että "Tüköry sörözö étterem", mitä ikinä se sitten tarkoittaneekin. Nyt on Pinseriläänkin uutukaisena listautunut vanha tuttuni VejneBlog, jossa olen jo jonkun aikaa käynyt ihmettelemässä, josko jo jotain ymmärtäisin. Mutta varoituksen sana, älkää höpiskö siellä mitä tahansa, Vejne ymmärtää suomea. Itse asiassa hän on suomalainen. Ja katsokaapa Golden Pörkölt -kilpailun satoa!
Mieluusti ottaisin Budapestissä pörköltin ja muutaman fehérborokkin. Kunhan ensin opiskelen tämän hauskan kielen: Szerettel csókol. Az én blogom kemény és szûk. Szabad vagy ma este? Ettél volna értéktelen alma?
Jälkipuheet
Mä ostin joskus Budapestista pienen kirjan, jossa on lauseita Forrest Gumpista sekä englanniksi että unkariksi. En ole elokuvan fani, mutta halusin jonkun muiston kiinnostavasta kielestä. Kirja on ihan hauska. Csak akkor nevess, ha valami vicces! (Only laugh when somethin´is funny!) :)
Minä toin harvat omenani (joita emme itse jaksaneet/ehtineet syödä/käyttää leipomuksiin/ym) töihin työkavereiden naposteltavaksi.
Hyvin katosivat.
Sitten täti lahjoitti meille lisää omenoita.
Mikä tahansa sana mistä löytyy Ü, hymyilyttää.. Koska eikös tuo Ü ole hymiö, ihan normaalinsuuntaisesti, ei siis normaalia hymiöille ( :) ) vaan normaalia kasvoille. Ainakin kun minä hymyilen, niin omat silmäni ovat ylhäällä ja suu alapuolella.
Jokatapauksessa..
Vielä tämä viikko töissä ja sitten viikon kesäloma! Hah. Siinä teille..
Ja hymiö perään:
Ü
"Csak akkor nevess, ha valami vicces." Ja hyymiöitä perään: Üü.. On muuten tosiaan totta, että ymlautti on kuin hymyilevä naama, noinhan minäkin nauran, enkä pää kallellaan :) niska vinossa. Ei se edes taivu noin vinoon.
Meilläkin perjantaina työkaveri toi omenapussin ja tein kaksikin piirakkaa, joista itse asiassa piti kirjoittaa, muttei ne enää mahtuneet, kun lähti taas tuo juttu käsistä.
Olivat autuaan hyviä.
Niin.
Vuosi sitten olin Budapestissä ja söin pörkölttiä. Tai meinasin. Se oli stomach-pörkölttiä ja jäi lautaselle. Hieno ja kallis mustalaisravintola, mutta omapa oli tilausvirheeni, ruoka oli sitä mitä pitikin.
Pyöreässä pallopullossa on mustaa yrttiviinaa, sitä ja porsliinisia paprikakippoja tuo tuliaisena jokainen, myös minä.
Siltojen kaupunki, minulla on kuva kaikista. Sodassa ne kaikki rikottiin ensin ja ensikisi taas rakennettiin kuntoon sodan jälkeen.
Omenat ovat rikkoneet oman kasvualustansa meilläkin. Oksat ovat repeilleet ja maa punaisenaan pudonneita rakkauden hedelmiä. Käärmettä ei näy mutta joitakin koloja ilmestyy omenoihin yön aikana, -etanoita?
Aamulla, ennen juuri sitä siltaa jossa oli puomi vuoteen -56, oli kuollut mäyrä tien ohessa. kaunis tuuhea turkki ja viiruisa kaula. Kaunis olento kuolleenakin, kauniimpi kuin supikoira.
En pysäyttänyt pyörää ja antanut tekohengitystä. Varikset ja ketut tulevat kohta ja tekevät oman osuutensa, se on elämän kiertokulku sellainen.
Sinä se olet oikea siltainsinööri. Ettet vaan olisi Jaatinen itse?
Ai on mäyrä ja supikoira jotenkin erotettavissa. Tunnen vain mäyräkoiran. Millainen on supikoira? Jotain mäyräkoiran ja supikauluksen väliltä? Vaarin verstaassa roikkui seinällä koiran nahka mutta kukaan ei uskaltanut kysyä, miksi tai kenen koira.
Silloin opin ymmärtämmän, mitä tarkoittaa kapinen.
http://www.tunturisusi.com/supikoira.html
Tien ohessa kuolleet supikoirat eivät ole tuollaisia viirukkaita vaan ruskean-mustia karvakasoja.
Mäyrä on kaunis eläin tuohon verraten, sen kuvan löytää varmaan googlellakin. Metsäsiaksi sanottiin kun olin lapsi, arka eläin ei niitä hevillä näe. -sanoisi rokkari
Mäyräkoiramme on tullut laiskaksi tai sillä on kipuja. Ei tule enää portaita alas jos menee ylös. Vinkuu portaiden äärellä kunnes joku kantaa.
Tästäkö se alkaa koiran omaishoitajana olo, saattohoito ja kantaminen portaissa kuin sylilasta? Sikäli hän on viksu että jos tulee hätä silloin kun kukaan ei ole kotona, menee suihkun lattiakaivon ääreen piipille ja isommat rutelit vääntää saunan lauteiden alle.-hyyyvä poika.
Miksiköhän aina hyvä poika tai tyttö, -koirasta sanotaan vaikka olisi jo vanha ämmä tai äijä?
Koetapas kävelyttämässä ollessa sanoa koirallesi että hyyyyyvä vaari kun tekee tarpeensa oikeaan paikkaan. Sillä siunaamalla takaasi kävelee oikea isoisä ja kopauttaa sinua kävelykepillä kalloon.
Siksi ovat poikia ja tyttöjä..
Ja varmasti leikkiväisempiä keski-ikäisenä kuin vastaavasti ihminen, niin ihan ansaittukin kutsumatapa lienee.
En kyllä mitenkään tajua, miksi kaunis mäyrä on metsäsika. Sikamaista nimitellä tuolla tavoin.
Mäyräkoira, kuten me kaikki viisaan ison pienen kanssa eläneet tiedämme, on viisas eläin. Ja viisaana se heittäytyy muka-kyvyttömäski hyppiä portaita alas, kun se tietää, että kyllä iskä kantaa. Jos se tulee julma hätä, eikä ole iskää kantamassa, niin se kokee ihmeparantumisen ja menee kuin nuorna ikään. Tiedän kokemuksesta.
Vaan tulevathan ne repuusit vanhoiksi, jossain 15-vuotisna suunnilleen. Harmaantuvat ja hidastuvat ja ovat surullisen näköisiä. Minun koiravanhukseni ei erottunut muuten nuorisota mutta kyselivät raitilla, että minkä rotuinen tuo on, kun on niin hauskan värinen. Se oli umpiharmaa.
Ja totta, ei se tottelisi mitään vaari-titteliä. Ei tietenkään, sehän ei ole mikään vaari vaan ikuinen poika.
Voi, kuinka somaa, kun sanot häntä häneksi.
Saanko muuten tarkentaa, etteivät ne Rossossa laulaneet, ne Väänänen ja Syrjä, vaan autossa. ;-)
Niin, autossa, elokuvassa Rosso, siis Rossossa. On muuten paras (ja ainoa?) Tampere-kuva.
Turkku! Voi vidja se on sitte kivaa mitä ne siellä puhuu. Siellä kun asui vajaa kuukauden kesällä, en takaisin Keski-Suomeen tultuani voinut enää lopettaa.
Ne sanoo *kui*. Ai että!
avec hanni tehdään omenahyvettä seuraavasti:paloittele 6 suomalaista omenaa,hiero sokerissa.Pane vähän vettä kattilaan ja kiehauta siinä sokeri n. ½ dl,lisää nokare, n.50 g voita.Kaada kattilaan sokeroidut omenat,kiehauta hetki.Kaada kaikki uunipellille tai vuokaan.Ripottele päälle murotaikinaa.Anna kypsentyä.Murotaikina muuttuu kypsetessään vaaleanruskeaksi.Herkuttele kuumana hyvien ystävien seurassa.
Son just niin totta Mikael se *kui* ja se kiekaisu. Ei tartte mulle tulla italiaa puhuma, kukka ei puhu nin kivast ko turkkulaine. Tamperelaiset kuulemma sanoo ihan väärin, että Turuus, kun siinä oikeasti on puolitoistakertainen vokaali ja jälkimmäinen tavu korkeami kuin ensimmäinen, siis Turús. Voi että!
Hannin hyve kuulostaa tosi hyvältä. Juuri niin yksinkertaisen kaunista kuin minä tykkään. Murotaikinan ostan tietenkin kaupan pakastealtaasta, Sunnuntai on parasta. Ainakin piirakkataikina on.
Jos kukaan kekään asuu lähellä Mikkeliä niin voin luvata, että meillä (porukoilla) saa käydä omppuvarkaissa hyvin mielin. Jestas sitä omenaa riittää! Parhaat ompun löytyy vanhalta puutarhalta, pellon reunasta, viimeinen puu. :)
Omenahyve ei taida olla mikään dieettiruoka, vaan pahe, -pelkään.
Dieetti? Lääkärille sana tarkoittaa ihan eri asiaa kuin tavalliselle ihmiselle. Aikoinaan olin lääkärillä ja hän kysyi: -mikä on dieettisi?
Hölmistyin ja vastasin: -en ole dieetillä.
Jos minut joskus kutsutaan eturauhasseulontaan. Otan oman muovisiivilän mukaan ettei kylmä metalli oudoksuttaisi. Perillä kysyn: -täälläkö se pappografia on?
Tiedätkö mitä, Murphy. Meanderiassa on eilisestä alkaen ollut kämpät täynnä mustia pilviä ja koko aamun oli niin paha mieli, että ajattelin, että tää on niin tätä kaikki, minä en jaksa. Ja sitten sinä kirjoitat aamulla höpöhauskoja ja muistan, että niin tosiaan, onhan maailmassa vielä mukaviakin ihmisiä.
Kiitos sinulle siitä.
Pappografia ja mammografia voitaisiin järjestää jotenkin yhteisöllisemmin. vaikka päivätanssien yhteyteen. Ei se tuohesta ole graaffattujenkaa suu.
Niin. Ja mitä niitä luonnollisia asioita ujostelemaan. Jo lapsena sain nähdä vieraiden naisruppien yläosia kun kansakoululla oli joukkokeuhkokuvauksia.
Pilvet väistyköön päältäsi, -loitsuilen täällä niin eiköhän se siitä. Enkä tänään kerro mitään siitä vieläkin tien ohessa makaavasta mäyrästä.
Ooh, ne joukkokeuhkokuvaukset. Voi sitä häpeän määrää, kun piti pitää niitä mummonvärisiä liivejä. Joukkokeuhkokuvauksia syytän siitä, että myöhemmin jumppatuntipäivinä en kehdannut pitää rintaliivejä, kun muillakaan ei ollut. En vielä silloin ymmärtänyt, että minulla oli jotain, josta pitäisi olla pekkästään ylpeä. Jotain jota muut kadehtivat. Ei, minä luulin, että minun pitää hävetä "paremmuutani".
Hyvä, kun muistutit ;)
mea, kiitos mainoksesta, köszönöm szépen. Täytyykin illalla tsekata kävijätilastot. :-)
Vatsalaukkupörköltin ja mustalaismusiikin yritän Unkarissa kiertää kaukaa. Musta yrttijuoma on Unicumia, josta jotkut pitävät. Sen sijasta suosin St. Hubertus -likööriä ja hedelmäviinoja (pálinka). Pálinkaakin on erilaisia, aitoja ja makeutettuja (ei-niin-hyviä), mutta esim. Zwackin Vilmos körtepálinka (päärynäviina) on varsin mainiota.
Köszö... no huh. Mutta minä ponnistelen, kaiken aikaa. Unicumi kuulostaa siltä, että jo sitä hankkiakseen olisi syytä lähteä matkaan. Puhumattakaan körtepálinkasta ja kyllä joku pörkölttikin menee, paitsi ei mahaköltti.
Tasasti lähden sinne jonain päivänä ja sitä ennen opettelen sellaiset lauseet, että pois tieltä.
Pappografia -sana on näemmä vakiintumassa.
http://www.kotiposti.net/tuomiset/kiekkoweskut/pappo.htm
Olikin vain ajan kysymys, että joku hoksaisi sen. Kohta se on sanakirjoissa ja sinä jäät ilman keksijälle kuuluvia rojalteja ja tekijänoikeusmaksuja.