Suhteellisen isoja kompastuskiviä
Peljäästyin katsahdettuani peiliin aamulla: minua katsoi sieltä joku hirviö, jolla oli tukka pystyssä ja vino ja joka suuntaan sojo. Se näytti uralilaiselta suohirviöltä, jolla oli minun aamutakkini repsottamassa toisella olkapäällä ja sillä oli hassut villasukat jalassa ja sen poskessa oli tyynyn kuva. Selvisin säikähdyksestä kääntämällä päätä mutta tulipa mieleeni, että kuinka monen naisen siippaheppuparka joutuu joka aamu kohtaamaan samanlaisia kummituksia. Yksineläjällä on onni saada tassutella villasukissaaan vaikka minkä näköisenä. On muuten yksinelämisen parhaita puolia se. Sitten niinä harvoina aamuina, kun on yövieraita, ymmärtää tietenkin käydä itsensä sukimassa hiukan edustavampaan kuntoon ennen kuin toinen ehtii silmiään raottaa. Se on meidän aamuihmisten etuja taas se.
Illat ja aamut ovat parisuhteissa yhtä kompastuskivikkoa, kun on rytmit, työajat, harrastukset, unen tarpeet ja tavat erit ja kuitenkin oivallisen suhteen hyvään hoitoon kuuluu oleellisena osana olla suunnilleen samoihin aikoihin samassa sängyssä. Jos sitten kun ollaan yhtä aikaa sängyssä, toinen tykkääkin lukea ja toista se häiritsee, niin taas ollaan metsässä. Mutta asiat voi hoitaa toki osapuolet huomioidenkin ja jopa kääntää erilaisuudet eduksi. Eräs kolmisenkymmentä aviovuotta yhdessä onnellisina viettänyt pari tekee iltaisin niin, että sängyssä lukemisesta pitävä mies menee peittoihin lukemaan ja vaimo, joka pitää iltaisin muusta touhuilusta yksin, saa kupselehtia kenenkään häiritsemättä. Mies pitää kylmästä makuuhuoneesta ja vaimo taas pitää lämpimistä olosuhteista eikä voi sietää kylmiin lakanoihin pujahtamista. Niinpä armaskulta sängyssä lukiessaan on aina ensin vaimon peiton alla ja kun siellä on riittävän lämmintä, huhuilee vaimolleen, että "Voi tulla", ja vaimo on sillä aikaa saanut touhunsa valmiiksi ja pääsee pujahtamaan lämpimään sänkyyn.
Kahvi kuuluu valmistuneen. Yksineläjän aamussa on muuten mukavaa sekin, että voi levittää aamun lehden kokopöydälle.
Jälkipuheet
*hymy*
Tulipas mukava olo kun luki tän. Pienet jutut, just tommoset sängynlämmittämiset, saa käpertymään onnesta sykkyrälle ja hymyilemään jokseenkin typerän näköisesti. Oi, anna mun tajuta ja huomata ne vielä 30 vuoden päästäkin..
Se varmaan on juuri sitä, kun sanotaan, että suhteen eteen pitää tehdä töitä. Ajatustöitä ainakin. Pitää ymmärtää ja muistaa ja jaksaa toteuttaa. Liian helppoa on lipsahtaa välinpitämättömyyteen. Elän vakaassa uskossa, että hellyys herättää hellyyttä ja huomioimiseen vastataan huomioimisella. Rakkaus herättä rakkautta.
Eikä kaikesta tarvi puhua. Riittää, kun ne on.
Viisauden sanoja täällä (jälleen kerran)! Kirjoitan ylös muistikirjaani.
Olen ratkaissut kummitusasian pitäytymällä miehessä, jonka mielestä olen kummituksena äärettömän söpö, hiukset likaisina kaunis ja suihkun tarpeessa tuoksun hyvältä. Eihän se mies välttämättä täysillä käy, mutta osoittautunut varsin käteväksi.
Täällä on ihana yksineläjän aamu (heppu oli rymyämässä poikain kanssa ja ovat hepun luona). Rassasin journaliin uutta ilmettä, nyt keitän kahvia ja mietin, olisiko sinne journaliin jotain asiaakin. Autuaan rauhallista.
Olen ennenkin tätä kysellyt mutta kysyn taas. Mistä tuollaisia heppuja löytää. Varsin kätevää on valinnassa tosiaan kiinnittää huomiota tuohon puoleen, ettei varsin täysillä käy.
Toisaalta tunnen tyypin, minunkin mielestäni Erityinen on söpö tukka pystyssä, tuoksuu aina hyvälle ja on syötävän suloinen vaikka olisi viikon ryypännyt ja örisi sängyn pohjalla.
Se on asennekysymys.
Minä tilasin tuon intternetistä!
Alkuperäinen tarkoitus tosin oli tavata ihan vain kaverina, kun oli tulossa näillä nurkilla käymään.
Oli kuitenkin sen verran kiva tyyppi, että vaihdoin nopeasti kestotilaukseen. Ei tuo vastaankaan rimpuillut. Pakkasi kamppeensa ja siirsi työnsä tänne. Tässä sitä nyt sitten ollaan!
Intternetistä saa kuulemma halvemmalla kuin tiskiltä. Mutta niissä ei kai aina ole mukana käyttöohjetta kotimaaksi eikä aina tiedä sitäkään, että mihin ne laittaisi korjattavaksi.
Mutta leikki sikseen ja jalat pois tyynyltä. Sieltä intternetistä olen kuullut muidenkin löytäneen oivallisia ja toimivia heppuja. Olen jopa itse nähnyt, jopa koskettelut sellaista. Aidolta se vaikutti.
Kirkaisu!
Mitä?! Katsoitko omaa kuvaasi? Vai vaimoko katsoi sinua?
Ajattelin vain, miltä tuntuisi jos joku Intternetistä tilattu oikea sellainen koskettelisi oivallisesti ja toimivasti. Uusi kirkaisu!
Niin.
Lapsena minulla oli sellainen pieni punainen tyyny. Sisällä untuvaa ja päällinen satiinia. Käänsin aina kylmän puolen poskea vasten, kunnes lopulta nukahdin. Peiton alla pitää olla lämmin mutta posken alla viileä mieluimmin, niin se on.
Tyynyä ei koskaan pesty, paljonkohan kuolaa valutin sen rakkaan tyynyni sisuksiin?
Sen voisi ehkä arvioida: puoli dl yössä tekee 16 litraa vuodessa. Kymmenessä vuodessa n. 100 litraa jos alakanttiin arvioi. Pikkutynnyrillinen kuolaa, mutta ihan ikiomaa.
Jos joku haluaisi esilämmitettyyn sänkyyn niin hajuton vaihtoehto voisi olla vesipullo tai kokonainen lämminvesitäytteinen parpara.
Kuorsaus on yksi suurimmista parisuhteen yöaikaisista ongelmista. Kirjoitinkin siitä joskus.http://www.tanssi.net/keskustelu/81/83366.html#t
On niitä muitakin ongelmapesäkkeitä, mutta tuuletusikkunan voi pitää auki.
En minä sinua Sedis kosketellut, muistaakseni. Kai? Et ainakaan kirkunut.
Murphy, ah, olet palannut lomalta. Kuiska sujui? Näitkö siltoja?
On muuten taivahan tosi, että tyynyn on hyvä olla viileä ja siksi satiinityynyliina on hyvä. Mitä taas ei ole satiinilakana, kun se on niin liukas, että se ei pysy rypyttä. Toisaalta liukkaus edesauttaa helpohkon kyljenkääntämisen, mikä taas on mukavaa. Lakanoiden lämmittäjänä kuumavesipullo eli -parpara on huono vaihtoehto, kun siihen saattaa tulla reikä. Ja se reikä on huomattavan paljon huonompi vaihtoehto kuin inhimillisen esilämmittäjän vastaava, joka on pelkästään hellyttävä. Jos ei ole, niin parisuhde on kohta karilla.
Kuiska sujui?
Viikon päästä vasta loma ja silloin ehkä kuiskausten silta ja gondolit. -hyvin arvattu
Huokaus, virheeni. Se olikin huokausten silta.
Kommentti kuin Aku-ankasta. -muminaa,jupinaa.
Niin, tollasta se on, kun ryhtyy viisastelemaan. Miten niin ei voi muka kysyä, että "Kuiska sujui"? Kysyn vaan? Kai sitä nyt ihminen kuiskaa sillon tällön ja toinen ikään kuin todeten kysyy, että "Kuiska sujui" Ko?
Vai huokausten silta? Ja kondo..? No ne pitkulaiset. Veneet, siis.