iMeanderia
iMeanderia sijaitsee kerrostalossa, joka on huolellisesti ja kauniisti tiilistä pystytetty metsän reunaan viitisentoista vuotta sitten. Se oli aikaa, jolloin kaapeliteevee oli jo arkipäivää ja sisäänrakennettiin taloon, kun talo oli olevinaan vähän niin kuin laaturakentamista. Mutta. Minkälaiset i(diootti)arkkitehdit olivat sitä mieltä, että televisiota katsellaan vain olohuoneessa yhdellä seinustalla. Muistaakseni silloin oli jo eletty nuorisovallankumous ja kersoilla omat huoneet ja koneet. Tästä riemuarkkitehdin dippelimityöstä kärsii nyt koko perhe. Leksa nyt ehkä eniten, kun sen on säädettävä illat kaiket sitä pitkää piuhaa, joka kiertää koko iMeanderian ja lävistää yhden seinän päästäkseen työhuoneen nurkkaan sijoitettuun digiboksiin. Ymmärtäneekö iarkkitehti millään muotoa hävetä. iHäpeällistä.
Leksa haki eilen uuden kaapelin ja viritteli, naputteli, kokeili ja uudelleen tarkisteli ilman sanottavia edistysaskeleita. Periksi antaminen ei ole perheen sanavarastossa, joten säätämistä hienosäädettiin ja haettiin vikakohtaa sentti sentiltä. Käytiin hakemassa Megantista uusi kaapeli, kun vähän naulattiin sen päivällä uusiohankitun läpi vain todetaksemme, ettei vaihto mitään auttanut. Mutta koska Leksa ei ymmärrä luovuttaa, sen on pakko yrittää ymmärtää kokeilla, virittää, raahata, kokeilla, vaihtaa, uudestaan kokeilla ja säätää. Ja kuinka palkitsee tavarataivaan elektroniikkajumala ahertajaa: ei mitenkään. Kunnes sille kääntää selkänsä, heittää kirveet kiveen ja nöyrtyy ylivoiman edessä. Silloin se näyttää kaiken kuin ei mitään.
Paitsi että sittemmin digiboksin näyttämä kuva jähmettyi ja pikselöityi ja takelsi ja kakkonen sanoo, että kanava on suojattu ja maksullinen. Onhan se tapa tuokin kerätä lisää rahaa Ylelle mutta minä en aio maksaa kyllä. Ääni ja värit olivat toki kauniit ja kirkkaat kuin entisen tytön entiset unelmat digiajasta. Ei ihme, että karsastan kaikkea, jonka alussa on pikku-i tai -e tai digi-mitävaan. Noh, iMeanderiassa saattaa toki syypää olla se riemuarkkitehti pitkän piuhansa kanssa.
Tavallaan olivat kyllä oikeassa, ei sieltä mitään katsomista tulekaan.
Jälkipuheet
Ei herran tähden, mikä show! :0
Ei tule aika pitkäksi iltaisin. Ajattelinkin jossain vaiheessa perustaa kalapuikkoneuleblogin mutta eihän tässä nyt kerkiä, kun on näitä iHommia.
Hohhoijaa! iMeanderiassa taidetaan taistella samankaltaisten ongelmien kanssa kuin Euroopan etelälaidallakin. Meidän piuhamme eivät liity töläriin vaan tietokoneisiin. Tietokoneisiin tunnetusti liittyy jos jonninmoista piuhaa. Tarvitaan sähköä ja erinäisiä bittiletkuja. Meillä on täällä käytössämme ADSL ja sitten modem-router, jonka kautta voimme levittää bittejä useisiin tietokoneisiin (meillä on tyttäremme ja lisäksi työn vuoksi sekä kippari että minä tarvitsemme oman koneen).
Edellisessä asunnossamme kippari viritti sähkö- ja bittiletkut kulkemaan huoneen poikki työpisteeseen kattokruunun kautta. Hänen mielestään se oli oiva insinööriratkaisu, mutta minä en oikein tykännyt.
Nykyisessä asunnossamme on useita puhelinreikiä, joista bitit voivat tulla huoneistoomme. Mutta kun niitä modem-routereita on vain yksi. Niinpä se kiinnitettiin olkkarin puhelinreikään ja pari bittiletkua survottiin seinän läpi makkariin. Näin saimme kahteen huoneeseen kaksi työpistettä. Mutta minä marisin, kun en edelleenkää oikein tykännyt.
Kippari osti sitten langattoman kortin modem-routeriimme ja tarvittavat härvelit myös tietsikoihin. Nyt likoilla on koneet omissa huoneissaan, aikuisten työpisteet ovat yhä makkarissa. Sen voi jotenkin sulattaa. Sen sijaan yhä edelleen pikkusen hiertää modem-routerin nykyinen sijainti. Insinööriajattelun mukaisesti se on nyt toisen tyttäremme huoneen oven yläpuolella valkoisilla kulmaraudoilla kiinnitettynä. Ei näytä nätiltä. Ehkä elämä ei aina ole nättiä... Koka tapauksessa olen nyt tyytyväinen, kun netti pelittää, eikä tarvitse kompastella letkuihin.
Jaksamista vain sinne iMeanderiaan - koko perheelle!
Samainen ongelma myös mechelandiassa. Tosin päädyimme siihen, että sitä telkkaria ei ole pakko katsoa kuin olohuoneessa.
Ongelmana meillä on siis vain nettiyhteys, kaapelia kun sekin käyttää. Ongelma ratkaistiin ostamalla isomonta metriä jotain piuhaa (olisikohan tämä ollut sitä RJ45-piuhaa?). Laadun säilymiseksi itse kaapelimodeemi vilkuttaa valojaan olohuoneessa ja se isomonta metriä sitä jotain piuhaa on sitten vedetty kaapelimodeemista työhuoneeseen tietokoneelle. Modeemi joutui jäämään olohuoneeseen, koska noin monta metriä antennipiuhaa aiheuttaa hävikkiä signaaliin, kun taas noin monta metriä sitä toista piuhaa (oletettavasti RJ45) ei tätä tee.
Rasittavaa ratkaisussa on vain se, että jos modeemi ei jostain syystä halua vilkuttaa oikeita valoja oikeassa tahdissa, joutuu netinkäyttäjä urheilemaan olohuoneen ja työhuoneen väliä selvittääkseen asian.
Se on hyvä että Yle kerää ylimääräisiä maksuja, niin ei sitten heidänkään tarvitse lomauttaa taikka irtisanoa ihmisiä sieltä.
Olen vahvasti sitä mieltä, että olohuone on nimenomaan nurkkajumalan paikka eikä sitä sovi muualla palvottavan. Makuuhuone ja sänky on tarkoitettu nukkumiselle ja tietenkin [sensuroitu jos täällä käy lapsia lukemassa]..
No niin! Iina on kyllä ihan oikeassa (myös sen sensuroidun osan suhteen). Me täällä Euroopan etelälaidalla rikomme pyhää sääntöä, kun emme ole erikseen vuokranneet työhuonetta. Ehkä sitten seuraavassa asunnossa...
Arjan insinöörituki osoittaa mielenkiintoista luovaa uudelleenajattelun mallia ja vapaata assosiaatiokykyä, mikä tekee hyvää minun kaltaiselleni insinöörirajoitteiselle suhtautumiselle. Inssistä onkin näemmä moneksi. Mutta tosi on, että elämän pitäisi näyttää nätiltä eikä miltään piuhakäärmekokoukselta.
iMeanderiassa Mechelandian tavoin kiertää nettiyhteyskaapeli koko valtakunnan mutta se pelittää oivallisesti. Tosin murikat ovat olkkarin nurkassa ja useasti on ravattu katsomassa, että vilkkuuko oikeat valot. Miten muuten selittyy, että ne kokomonta metriä kaapelia turvallisessa lämpimässä nurkassa ovat niin haavoittuvia, kun ne samat bitit lentää ilmassa lokkeja väistellen ihan noin vaan. Vai meneekö niitä maan alla putkissa? Oli miten oli, kyllä luulisi lämpimien nurkkien olevan parempia.
iIna, nurkkajumala siunatkoon meitä luovuttamasta sille makuuhuoneen pyhää ominaisuutta. yvä, kun muistutit. Sitä tahtoo yksinäisinä iltahetkinään unohtaa olennaisuudet.
Kannattaa tutustua langattomuuden ihmemaailmaan. Pinserilässä vilkkuboksi vilkuttaa itsekseen eteisen nurkassa ison huonekasvin takana mutta läppäreitä hivellään olohuoneen soffalla.
Telkkarikuvan siirtoon on olemassa myös langattomia vehkeitä. Juuri moista hypistelin Clas Ohlssonilla ja kovasti yritin keksiä tekosyytä miksi meillä tarvittaisiin moista. Siinä kulkisi kuva hienosti yhteen suuntaan ja kaukosäädin toiseen.
Tosin en tiedä ovatko moiset vermeet miten laadukkaita.
Houkuttaisi aivan tolkuttomasti tuollainen langaton maailma. Muttakun. Niin, olin sanoa, etten oikein luota, kun en kerta ymmärrä mutta luotanhan minä äänenkin liikkumiseen ilmatilassa enkä sitäkään ymmärrä. Miksei siis kuva ja tietokin. Silti....
Toisaalta, luotan moneen muuhunkin juttuun vaikken ymmärrä. Itse asiassa en ymmärrä varsinaisesti mitään, etenkään i- ja e-juttuja, enkä matematiikkaa. Silti uskon kuin kiveen, että totta joka merkki. Tämä taas on perua matematiikan opettajalta, joka kymykseen matikan teorioista vastasi, että "Älkää yrittäkö ymmärtää, uskokaa."