Herkkuja tarjolla
Nyt tytöt ja pojat tarkkoina. On nimittäinkin nyt ihan televisiossa todistettu, että mies on sittenkin koulutettavissa. BBC:n uudehko reality-sarja Bring Your Husband to Heel näyttää, kuinka koirankouluttaja opettaa tottelemattoman tai muuten epätyydyttävästi käyttäytyvän miehen vaimolle ensin spanielin käsittelyn jalon taidon ja sitten samat opit sovelletaan miehenkoulutukseen. Avausjakson koiraosuudessa spanieli ei reagoinut naisen normaaliin ääneen mitenkään mutta kimeäksi ja korkeaksi kevennetty käskyääni sai koiran oitis varppina kuuntelemaan ja tottelemaan ja sitten sitä palkittiin ja kiiteltiin. Yllätyksenä ei lie tule kenellekään naiselle, että sama oppi päti miehiin: normaalilla äänellä puhuteltu mies ei edes kuullut naisen puhuvan mutta annapa olla, kun nainen kevensi puheensa iloiseksi lirkutteluksi, mies oitis riensi auttamaan. Suorituksesta mies palkittiin sitten syöttämällä herkkuja suoraan suuhun. Lopuksi näytetttin miehelle, kuinka nainen opetteli koiran- ja miehenkäsittelytaitoja. Oli jonkin verran nolo mutta myönsi, että uusi lirkutteleva käytös kuitenkin miellytti häntä. Ohjelma on luonnollisesti herättänyt kritiikkiä mutta onko se nyt niin uusi juttu, että maanittelu ja lahjonta tehoavat aina.
Taannoin olen epäillyt, että joku atavistinen perimä pistää miehen pitämään naisen matalan käheää ääntä jotenkin seksikkäänä. Ettenkö nyt sitten vaan olisi ollutkin oikeilla jäljillä: käheä-ääninen nainen on miehen mielestä kuuminta hottia, koska sellaista naista hän ei kuule ja silloinhan naisen käyttötarkoituskenttä suuntautuukin miehen mielessä muille ulotteille. Kimeä, lirkutteleva ja käskevä ääni saa miehen kantamaan roskapusseja, piiskaamaan mattoja ja heilumaan imurin varressa. Ja siitä vielä palkinnoksi kehuja ja herkkuja. Täysin ymmärrettävää, ettei sellaiseen pystyvä nainen ole miehen mielestä mitenkään seksikäs. Mutta miellyttävä? Ai niin, ne herkut.
Mutta jos sattuu löytämään jonkun sympaattisen, salaviisaan ja hellänkarhean hepun, sellaisen kuin Herkku, niin parisuhdearki ei kaipaa koulutusta.
Heppu informoi (oltuaan hieman rasittava aiemmin päivällä): "Mä tuun sun kotiin jonkun ajan päästä. Jos sopii? Olen kiltti ja huomaamaton. Heiluttelen lähinnä paperiarkkeja ja syön :D"
Jälkipuheet
Hihittelin jo otsikon kohdalla, mutta kirjoituksen loppuun päästyäni olen jo vallan liikuttunut.
Näillä eväillä jaksaa koulupäivästä iltapäivänkin, vaikka olisi kuinka flunssassa. Ja minähän olen.
Palataan taas!
No mutta hyvänenaika, eikö Heppu nyt voisi jättää papereitaan hetkeksi ja paapoa Herkkua iltasella. Toki voi. Enkä epäile, etteikö niin tekisi. Tietäähän Heppu saavansa herkkuja [ja kuinkahan moni ajatteli, että nyt se kirjoittaa sen isolla Hoolla ja yksikössä, jolloin olisi päässyt ajattelemaan, että noh noh], jahka Herkku taas toipuu.
Voih, Heppu varmasti paapoisikin [*tirsk*], mutta Herkku menee illaksi töihin. Herkku on vähän tällainen Suorittaja. Mutta hengissä edelleen!
Ja hulppeat kaksi tuntia vapaata tässä välissä. Teetä ja blogeja, kyllä sitten taas jaksaa.
Suorittaja, auts [vetää tuolin alleen, kumartuu etukenoon ja alkaa mumisten muistelle sillä äänellä, että silloin, kun täti oli vielä suorittaja].
Noh, olkoon. Mutta älä huoli, se menee kyllä ohi.
Saisi tosiaan mennä ohi jo!
Kainona ajatuksena on, että pelkän selviytymisen sijaan alkaisi tässä hiljalleen elämäänkin. :)
Mukavat illat kaikille!
Aijjai, että nolottaa ja niska punottaa.
Käheä-ääninen nainen on muuten miellyttävä, miksei lirkuttelevakin.
Roskapussia viemään tästä...
terv. Stereo-Johan
No mutta tämähän osui ja upposi: minulla on käheä ääni ja olen aika haka lirkuttelemaan.
Muista sitten, kun tulet sieltä roskapussireissulta, että palkintoja pitää saada. Ja rapsutusta kanssa.