« Ajan hermolla täysin rinnoin | Pääsivu| Elämä on valintamyymälä »

Talous vaputassiin

Taloyhtiössämme alkaa ikkunaremontti. Asukkeja informoitiin asiasta kuukausi sitten ja pyydettiin raivaamaan ikkunoiden edukset vapaiksi Reiskain tulla peleineen pensseleineen. Eilen pikkulappu postiluukussa kertoi vapaan tilan tarpeen olevan akuutti mahdollisesti alkuviikosta, joten viikonlopun aivo- ja kruppijumppa on seuraavanlaisehko: A) Suunnittele, miten vähäisemmät vapaat neliöt ja suurempilukuinen käytetty neliömäärä vaihdetaan keskenään ja sijoitetaan vapaat neliöt ikkunoiden eteen ottaen samalla huomioon, että esim. sänky ja isoisän kirjoituspöytä ja tuhatkiloinen piironki eivät mahdu saunaan eikä niitä myöskään jaksa liikutella ja B) toteuta.

Työt tullaan tekemään sisä kautta yleisavainta käyttäen. Tiedoitamme mahdollisuuksien mukaan asunto kohtaisesti työn etenemisestä ja maalaus ajankohdasta.
HUOM!!! SÄÄ VARAUS TYÖTÄ EI TEHDÄ SATEELLA!!!!

Kuka pölöjä sitä nyt toisaalta sateella sisällä varaustyötä tekisikään. Mitä se sitten liekin.

Joku rakkaista lukijoistani keväällä ennusteli, että eipä aikaakaan, kun silloinen tuore ja arahko naisautoilija jo kohta vertailee bensan hintoja luontevasti. Näin on tosiaan päässyt käymään. Niskakarvoja nostattava aamuinen NESTE:en 1,35 ja vastapäinen JET:n 1,25 eivät jättäneet mieltä askartelemaan valinnan kohteesta. Menovesikahvan varressa laskeskelin, mitä tuleva nousu merkitsee rahapussissani viikossa ja päädyin pariin kolikkoon. Ja sitten vilkaisin mielitekojeni karttaa ajatuksella, mitä turhaa sieltä voisi karsia, jotta tasapainoinen talous ei horjahtaisi. Aika rajalliset olivat mieleen tulleet vaihtoehdot, kun naisen elämä on jo muutenkin melko rasvaton, kuiva ja karuhko. Kahvi ei ole Presidenttiä ja muutkin juomat kohtuullisen vähäisiä ja työssä syö hän reissaria ja kaurapuuroa takahuoneessa. Säästö tehdään siis vaatepuolella, mikä tarkoittaa noin 25 kolikon edestä vähemmän kenkiä eli noin joka kolmas vuosi jätän ostamatta yhdet turhat kengät.

Helpottuneena jatkoin matkaa, kun talous oli taas vaputassissa ja hetkellisesti rahapussin taholta kuulunut läpiveto lakkasi.

[Vaputassi on meanderdaalinen monitoimityökalu, joka toimii naisenlogiikalla. Jos ihmettelitte. Jos ette, niin nyt tiedätte.]

Jälkipuheet

Niin.

Pari- ja rivitaloyhtiön vuokralaisella, asukkaalla osakkaalla ja hallituksen puheenjohtajalla pitäisi olla remonttiasioissa yhteinen intressi mutta ei kumminkaan ole. Vuokralainen maksaa vuokraa ja haluaa vain asua vaivattomasti. Hallituksen puheenjohtajalla on vastuu talon kunnosta ja kiinteistön arvon säilymisestä.

Itse maalasin kaikki kolmikerroksiset ikkunapuitteet punaisesta valkoiseksi. Ei mikään pikkutyö ja lisäksi pidän saunatilojen lattialämpöjä päällä, kuivatuksen tehostamiseksi.

Huolimattomat asukkaat vähät välittää mistään ja taloyhtiö tekee joskus isomman remontin. Myös määräaikashuoltoja tehneet maksavat saman kuin huolimattomatkin, työtä ei palkita muuten kuin ehkä viihtyvyyden lisääntymisenä.

Vaikka ikkunaremppa tehdään sisäkautta niin sateella sitä ei voi tehdä ettei siinä vaiheessa kun ikkuna on poissa paikaltaan, sada sisälle.
Noissa rempoissa on paha puolensa kotieläimet. Kukaan ei tarkkaan tiedä milloin sisätiloihin tullaan ja milloin pitää olla viemässä kesken töiden se hirvittävä susikoira evakkoon.

Edesmennyt mäyräkoirani rakasti kaikkia remonttimiehiä. Raukkaparka kiintyi erityisesti saunankiukaan asentajaan, joka holjana miehenä ei kehdannut ajaa nylkyttäjää pienestä löylyhuoneesta häiritsemästä. Koiran onni oli täydellinen, kun kiuas ei sitten toiminutkaan ja se piti huoltaa ja lopulta vaihtaa.

Susikoira mäyräkoiraksi naamioutuneena on pelottava, toki.

Meillä oli männävuosina taloyhtiössä yksi Aulis, joka sai puhuttua mummut säästämään ja hallitus osti maalitonkkia varastoon, josta sitten jokainen velvoitettiin hakemaan maalinsa ja maalaamaan parvekkeensa. Aulis ja pari muuta innokasta maalasivat niin perusteellisesti parvekkeensa ja vähän sisäseiniä ja kattoa ja kesämökkiä, että maali loppui. Uutta ei ostettu, kun sen kerta piti riittää. Seuraavana vuonna tilattiin oikeat maalarit.

Juu tunnen tuon Auliksen, on Pirren tai Hansun mies, -Ladamies.

Mäyräkoira susikoiran turkissa ei ole muotovalio. Mitäs jos koirat joskus ottaisivat ohjakset ja veisivätkin omistajansa ihmisnäyttelyyn? Katsottaisiin ihoa ja rodulle tyypillisiä muotoja. Tottelevaisuutta tentattaisiin, ristipurentaakin tarkasteltaisiin, häntää ei sentään nosteltaisi. Koirat olisivat niin törteviä ja ylpeitä omistajistaan, jotkut saisivat jopa jonkun sertin seinällensä. Minun koira olisi ylpeä kun on saanut minusta niin uskollisen pissakaverin joka herää sunnuntainakin, jo kello kuusi aamulla katsomaan hänen koivennostoaan.

Taisi olla Pirren mies. Oli muuten yksi hulvattomimmista hetkistä, kun sorvailivat kirjettä yleisönosastoon.

Ystävättärelleni, armoitettu mäyräkoiraihminen ja itsekin törtevä omiensa puolustaja oli kerran saanut koirastaan tuomarilta huomautuksen koiran yläpurennasta. Hampaiston hoitoa ammatikseen tekevänä sanoi tuomarille, että "Sovitaanko kuule juippi niin, että pidät vaan ihan omista yläpurennoistasi huolen." Asenteensa vakuutti minut niin, että valtuutin hänet aina kiertämään rinkiä oman muotovalioni kanssa. Ensimmäisessä näyttelyssä tuli tietenkin (kröhöm) kaikki mahdolliset sertit ja ruusukkeet mutta lunki koirani oli kyllästynyt jo kaikenpäiväiseen touhuun ja nosti koipeaan ykköspalkintopallin juuressa, siirrähti hiukan syrjään ja kävi maata. Mitäs sitä enää pingottamaan, kun on sertikaatiot jo messissä.

Itse en saisi ainakaan rodun mukaisesta koosta serttiä mutta luonnepuolelta löytyisi tasoitusta.

Noista kengistä, voihan sitä ostaa vaikkapa suuresta-kenkä-alennus-myynnistä muutaman parin kun saa hyvin-edullisesti. Sitten seuraavana vuonna bensan hinta onkin taas halvempi (ehkä, toivottavasti) tai tulotaso suurempi, niin voi hyvällä omalla tunnolla ostaa taas muutaman parin hyviä ja ah niin turhia kenkiä.

Tuleeko sana turhamaisuus siitä, että pitää yllä turhia vaatteita, kävelee turhilla kengillä ja kantaa turhaa käsilaukkua?

Mikä siinä on, että aina kun näen HUOM!!!! tai jotain muuta, yli yhdellä huutomerkillä, menettää painotus merkityksensä ja ajattelen vain mitä luonteenpiirrettä tässäkin yritetään kohentaa.
-> Tottelen paljon mielummin ja huomaan varsinaisen asian kun sitä ei KAPITAALEILLA ja !!!!!!-merkeillä ole turhaan korostettu.

Silloin kun kenkiä myydään mega-alennus-myynnissä hengästyttän-halpaan-hintaan, on tartuttava tilaisuuteen ja ostettava muutama pari varastoon. Se on silkkaa säästöä, silläkin uhalla, että niitä ei tule käyttäneeksi, kun kaapin perällä oli ihan samanlaiset mutta jalkaan sopivaksii kävellyt.

Minä en etiedä turhamaisuudesta mitään, en nyt ehdim, kun täytyy katsoa, että tukka on hyvin.

KAPITAALI HUUDOT vaikuttavat samoin kuin se, että käsketään tekemään jotain. Käskystä en tee mitään mutta saman asian saatan tehdä mieluusti ihan itsekseni halunneena tehdä. Ja mitä enemmän HUUTO MERKKEJÄ sitä suurempi tyrkky.

Jotain lisättävää?



Juttutupa

Tuoreet

Kipot ja kuvat

Löytölaatikko



Vitriini

Kahvihuone

Naapurusto

Muita blogeja

Vuokraisäntä

Kellari

Pannuhuone

Powered by
Movable Type 3.33