Valoa tunnelin päässä
Wanhassa maailmassa, jolloin asiat olivat vielä yksinkertaisia, televisiot mustavalkoisia, kesät lämpimiä ja talvet ankaria, jolloin mausteina käytettiin vain pippuria ja suolaa ja niitäkin ainoastaan peittämään pilaantunut maku, jolloin siirryttiin lapsuudesta suoraan aikuisuuteen, koulusta työhön ja kuunneltiin radiosta Maamiehen tietolaaria ja toivekonsertteja, silloin asioissa oli yksinkertaista kauneutta ja selkeyttä. Minä mielessäni näen sen ajan jugend-talona, joka on selkeän yksinkertainen ja toimiva, ilman turhanaikaisia tyhjiä torneja, joissa rumat neonvalot huutavat itselleen tilaa toisistaan välittämättä ja toisiinsa sopimattomina. Uutta maailmaa ovat minäminäminä-rakennelmat, sitimarkettien koreilevat tyhjät lasitornit ja yltiöpäiset sisäänkäynnit suurine lupauksineen. Lupauksia ilman katetta. Kuin ei haluttaisi ottaa vastuuta. Aikuistua.
Vaan harvapa sinne haluaakaan. Tai uskaltaa. Vain oikeat seikkailijat sinne haluavat, aikuisuuden pitkään pimeään tunneliin, jossa valo on takana. Tunneliin, jonka mutkia ja ansoja ei sinne astuessaan näe. Tunneliin, jonka haluaisi kuvitella jatkuvan helppokulkuisena ja selkeänä ja päätyvän unelmasisäpihalle. Tunneliin, joka oikeasti on yksinäinen, pimeä käytävä, jossa kivetys on paikoin irronnut ja tarkkaan askeliaan katsomaton jalka voi osua välillä tyhjään ja käsi hakee tukea kylmästä seinästä. Hyvällä tuurilla vieressä on toinen aikuinen, jonka käteen tarttumalla yhdessä on helpompi kulkea. Matkalle, jonka päässä ei näy valoa, vain tie, jolle on yksin lähdettävä. Kukapa sinne. Helpompi olisi jäädä leikkimään käytävän suuaukkoon, imeä itseensä aurinkoa ja nauttia ikuisesta kesäkuusta.
Sitähän se on aikuisuus, pitkä yksinäinen matka, joka täytyy ihan itse kulkea, itse omat jalkansa kuljettaa, omilla hartioilla reppunsa kantaa. Ei se aina ole helppoa mutta on siinä hyvätkin puolensa. Takaa tuleva valo heittää pitkän varjon eteen ja pienikin ihminen näyttää suurelta.
Jälkipuheet
Niin.
Nyt on katukuvassa uudet ihmistaimet selässään suuret reput. Ostettu varmuuden vuoksi riittävän iso koska selkähän kasvaa ja myös selässä kannettava taakka vuosi vuodelta. Moni vanhempi vaan ei muista että reppukin on trendituote se pitää uusia kuitenkin joka vuosi, muuten kaverit kiusaa koulussa.
Alkanut on heille uusi jokapäiväinen reitti. Päiväkodista ei saanut yksin lähteä mihinkään mutta nyt muutamaa kuukautta myöhemmin he menevät koulun päätyttyä lähiökioskin kulmille ihan luvallisesti.
Tunnelin pituutta ja tunnelin jälkeen olevia katakombeja he eivät onneksi vielä lainkaan tiedosta.
Itse hiihdin talvisaikaan kouluun puoli kilometriä yli peltojen. Monot jalassa koko päivän istun pulpetissa jossa saimme ilmaisen keittolounaan. Maito ja leipä piti itse viedä mukana. Pulpetti saatettiin ruokapöydäksi kääntämällä puinen linkku yläasentoon. Myöhemmin lautasen alustaksi ilmestyi ihan itse ristipisto-ommeltu vohvelikankainen pöytäliina. Käsitöissä patalappu oli helppo virkata mutta kutomalla oli paljon helpompi tehdä kolmiomallinen kuin suora. Silmukat tahtoivat kiristyä ihan väkisellä.
Mustepullo oli vinkkelimallinen ihan omassa kolossaan.
oi niitä aikoja , oi oi.
Luoja on viisaudessaan tehnyt ihmisestä sen verran älyttömän, että ihmistaimi lähtee innokkaana elämään, silmät suurina sukeltaa se pimeään tunneliin ja sen mielestä se on hauskaa ja jännittävää ja suurta seikkailua. Taimen harottavat raajat hamuavat hetken kerrallaan eivtäkä huomaa, miten jokainen haalittu kokemus, kosketus, ohikiitänyt aavistus painavat taimen vaapottavia lehtiä aina vaan alemmas. Onnekseen ei tiedä. Ei se muuten jaksaisi lähteä.
Alakoulusta muistan vain, että ensimmäisellä luokalla olin pisin, tyttö siellä jonon päässä, sen käsiväliojennusjonon. Vuosi vuodelta muut kasvoivat ohi ja lopulta olin se pienin rääpäle etupulpetissa. Se onneton, jolla oli silmälasit ja ja liian isot rinnat ja pojat kiusasi.
Nyt ainakin rinnoista olisivat rääpäleet innoissaan, pojat kiusaisivat vain siksi, että saisivat koskettaa ja tytöt kateuksissaan ja rääpäle tietäisi sen ja olisi ylpeä. Niin se maailma muuttuu, parempaan suuntaan ainakin siltä osin.