Tuo on mielenkiintoinen juttu tuo ihmeparantuminen ennen lääkäriä. Oli sitten mikä tahansa flunssa tai köhä, niin kuume laskee tuntia ennen lääkäriaikaa ja kurkkukaan yleensä enää niin punainen ole.

Sitten ei kehtaa valittaa kuinka kipeä on oikeasti ollut, ettei luulla luulosairaaksi.

Ja kun lääkäristä pääsee, tulee kaikenmaailman uusia oireita ja kolotuksia, lääkärin määräämät tropit on liian laimeita ja tauti sen kuin pitenee..

Sitä alkaa vallan kuullostaa Murphyltä?

Eikö olekin kummallista: hammas lakkaa särkemästä, kun istuu hammaslääkärin kidutuspenkkiin ja taudit on tipotiessään, kun astahtaa lääkärin vastaanotolle. Jotain samaa kuin siinä, että tukka on parhaimmillaan parturipäivänä ja tietokone toimii, kun soittaa helppitiskiin vaikka se on ollut kolme viikkoa jumissa.

Twilight zone -musiikkia tähän.

Missä muuten on Murphy. Uutta pullaa on leivottu ja ei miestä missään. Ihan tässä huolestuu.

Jospa se on se valtiossa päätetty hoitotakuu, joka parantaa just ennen lääkäriaikaa? Sen on varmaan lääkäri-insinöörit jollain salaisella kaavalla laskeneet: lääkäriaika miinus vuorokausi +- 24 tuntia = paranemisennuste. Harmi että sait sen ajan vasta kuukauden päähän!

Murphyn passatessa ilmoittaudun
vapaaehtoiseksi testisyömäriksi.
Pulla uppoaa aina.
Korvapuusteilla ei ole niin väliä.

Olen aina ollut luulossa, että mikään ei ole niin viisas kuin insinööri, paitsi saksalainen insinööri. Mutta ei, eihän se niin olekaan, viisain on lääkäri-insinööri. Takuuhoitotakuu toimii kuin junan vessa. Paitsi, ettei ne IC-junissa aina toimi. Pelkkä valittaminen auttoi jo aika paljon, kiitos vaan kärsivällisille kuuntelijoille. Ja missä se olennainenkin on kaiken kesää luuhaillut? Kokouksissa? ne on niin kivoja, saa nimilaput ja paljon kasseja ja papereita.

Velikulta on tervetullut pullapojaksi. Sittenkin, jos ja kun ja toivottavasti Murphy palaa missä sitten lie onkin. Nyt onkin korvapuustit syöty. Miten olisi mustikkapiirakka? Jos tuot mustikat. Ja pitääkö olla pullapohja vai muropohja. Entä pelkät mustikat vai kermaviilimömmössä?

Eieiei, lupaa ettet mene kiropraktikolle! Kuulostaa siltä, että jokin ristiselän nikama tai välilevy painaa hermoa, joka saa aikaan nuo oireet. Kiropraktikko voi saada pahaa aikaan. Jos löydät jostain osteopaatin tai OMT-fysioterapeutin, niin se olisi parempi osoite. Nimimerkillä "Samankaltaiset oireet".

Joitakin vuosia sitten jäätikkö kaatoi minut häntäluun päälle ja aikaansai jonkinlaisen lukon, josta tuli pitkällinen kiputila, jonka kiropraktikko laukaisi. Oireet olivat samanlaiset silloin. Kokeilin silloin myös naprapaattia ja fysioterapeuttia, vain hetken helpotus.

Mutta mitä ovat osteopaatti ja OMT-fysioterapeutti, täytyy guuglettaa.

Kiropraktikko teki kyllä hyvää työtä, minulla on pelkkää hyvää sanottavaa. Ja sanoikin, että saattaa se lukko iskeä päälle sitten joskus taas. Jotain on pakko uskoa. Ja toivoa.

Juu, tuon tietokoneen kyllätäähetkisittenjumitti-jutun olen huomannut myös minä.

Toisinaan tämä toimii sillä tavalla: Kun lähettää kysymyksen mikseitäätoimi sähköpostilla eteenpäin, niin huomaa just sillä sekunnilla kun on [send] nappulaa painanut, että niintietystijoo noinhan se meni. Ja sitten hävettää, tai ainakin nolottaa.

Muistan muuten sen ohjelman, Twilight zone, oli siinä hauskat musiikit kyllä.. Lapsosena ja teininäkin oli hauska katsoa ja pelätä (jos niin kauan onnistui valvomaan vanhempien valvovien silmien alla, tai huomaamatta).

Voi autuaat pässit!

Onko mustikkapiirakasta noin monta variaatiota?
Nyt iski valinnan vaikeus sivistymättömään päähän.
Pupu on muuten kiva pelikaveri mutta se voi mennä pöksyyn.
Näin pääsi käymään ja mustikatkin poimisin lähimarketin pakastealtaasta.

Sitäpaitti pelkään sinun juottavan minulle viiniä
illan edetessä joten liukenen paikalta ja jätän
areenan auki Murphyn oletettavasti komealle paluulle. ;)

No niin nolottaa, kun juuri se kaikkein ilmeisin vaihtoehto jää juuri sillä siunaaman hetkellä muistamatta. Me olemme Iina jossain samassa warpissa, jossa maailmojen mustat aukot pitävät meitä pilkkanaa.

Häh?? Voi lentävät ahvenet, heti ollaan työntämässä pupuja housuihin. Onko se muuten kivan tuntuista? Pitäiskö koittaa. Eihän ne nyt tuohon vielä lopu variaatiot: sitten voi tietty vielä sotkea mustikat muihin marjoihin, jopa kuningattariin ja voi sen piirakan kattaa taikinalla tai muruilla tai tai toscalla tai kauratoscalla tai ripotella ne mustikat kakkutaikinamaisen jutun päälle ja paistaa joko vuuassa (vuoassa/vuokassa?) tai uunipellillä. Siksi minä en sitä teekään. Liian monimutkaista. Mutta mitä minä niitä mietin, kun et kuitenkaan tule.

Paras mustikkapiirakka syntyy, kun tekee muropohjan, se vuoan reunoille ja pohjalle. Sitten mustikat, päälle ihana mössö jossa kermaviilipurkki, pari rkl sokeria, yksi muna..

Nam nam nam nam..

Eikö warp ole avaruusmatkailun nopeusmitta?

Niin eikä saa unohtaa paistamista tietenkin. Raa'an taikinan syönnistä tulee maha kipeäksi.

Samaa mieltä piirakan parhaudesta, juuri noin. Taikinaan sopii mustikoiden kyseessä ollessa graham-jauhot, ehkä jopa hiukka ruisjauhoa ja sokerina fraiini. Ja aitoa vanilja-sokeria en jättäisi pois mössöstä.

Ai on vai warppi nopeusmitta? Minä kun luulin, että Star Trekissä ne suikkasee johonkin outoon tilattomaan tilaan, kun ne menee warppiin. Mutta ne meneekin siis tuhattamiljoonaa silloin.

Minä syön aina taikinaa. Teen jopa vasiten joskus pelkkää taikinaa syödäkseni. Namia.

Juu, olen minä täällä -kiitos vaan kysymästä. Aina ei vaan parane olla suuna-päänä ja sanoa omia sutkautuksiaan joka paikkaan. Niissä ketjuissa joissa on minun kommentti ekana, on useasti vähemmän vastauksiakin.

Aamuisin on jo melko holotna kun pyörällä polkee, joten kai se syksy sitten on tulossa, -on.

Mustikkapiirakka on minun suuri herkku ja sen kyllä sukulaisetkin tietää. Pullapohjaan tietenkin leivottu jotta voi syödä kädestä. Alle vaan talouspyyhe. Ja syönnin päätteeksi iso hymy, -kaunis on hammasrivistö silloin.

Mustikoita on tänä vuonna runsaasti. Söin niitä aina kun koiraa pissatin lähimetsässä. Pieni epäilys aina olisiko joku muu pissattanut ehkäpä juuri siihen pensaikkoon josta nappasin.

Mustikat ovat silloin kypsiä kun kun kivien päälle ja teille alkaa ilmestyä rastaiden jätöksiä jotka ovat sinivoittoisia.

Suppilovahverokausi alkaa myös kohta. Surku vain että viimevuotisetkin on vielä suurimmalta osin syömättä, niin hyviä kuin ne ovatkin.

Tuota edellisen päivän kuvaa olen katsellut ja miettinyt kovasti. Miten se tuossa asussa ratsastaa ja miten mitkäkin loiset saaattaa vaihtaa asuinsijojaan?
Niinkuin se moottoripyöräilijän viiksissä epäviihtynyt ötlömönkiäinen. Ja se SEIS teksti kissansilmässä valvotuttaa vaan yö toisensa perästä.

Sinä tulit takaisin!! Ihqua. Olin oikeasti huolissani, että joko se nyt hylkäsi minut. Ja niinkuin näet, muutkin kaipasi. Minun ei tarvitsisi enää kirjoittaa mitään, laittaisin vaan nuolen alaspäin, että tuossa olisi tyhjä laatikko, sinne aatokset. Kun sinuahan ne tänne tulee kuitenkin lukemaan.

Mäyräkoira ei onnistune oikein mustikoihin asti lorauttamaan, ei se minun koira kuitenkaan. Pienen tirin sai aikaiseksi eikä sitäkään viitsinyt varpujen sekaan käydä tekemässä. Tosin tirejä oli reissua kohden ainakin kuusikymmentä. Laiska ja hienostunut koira varpuikon suhteen. Ihan kuin emäntänsä.

Mustikkapiirakka on kimurantti tapaus: kädestä pullataikinainen on hyvä mutta pullaosuus pitää olla aika ohkanen ja mustikat ei saa olla liian tatinaisia. Ja kylässä ei kehtaa syödä, kun hampaat on sitten mitä on. Ja kotona ei viitsi tehdä. Ne muropohjaiset voi sujauttaa hampaiden taakse siistimmin.

Miksi ei ratsastaisi, niin minäkin teen. Eikun tekisin, jos ratsastaisin. Sehän on faabeli, siis moraalinen eläinsatu, kyllä siinä voi mikä tahansa öttömönkiäinen olla missä tahansa.

Jos seisoit sillä sillalla, niin näit tuon kyltinkin, ihan varmasti.

Se SEIS valvottaa minuakin. Tai luulen niin, mikä muu se voisi olla. Paitsi viime yönä, että missä se Murphy on ja onko se minut hyljännyt ja jos niin miksi.

Katso nyt, kuinka paljon sanomista oli kertynyt.

Kyltti kyllä meni ohi silmien. Äiti lapsena kielsi katsomasta tuollaisia ja ajattelemasta sellaisia. Siltoja oli ehkä useampikin.Hotelli oli Ridzene, jossa oli lasipyramidi pihalla. Zeppelinhallit jäi näkemättä mutta näin Lidon ja monta kirkkoa.

Kyltti saattoi olla siinä lähellä tai sitten, mitä luultavimmin, ei, sillä onnistuin eksymään noin kahdeksan kertaa päivässä siinä pienessä kaupungissa, siis siinä vanhemmassa. Ja uudemmassa osassa kymmenisen ja pitkänsillan takana pari. Osasyynä oli ne jotkut härvelitaideteokset, joita osoittautui olevan useita ensin olettamani yhden sijasta. Voin vihjaista, että ei paljon auta kääntyä vasemmalle aina sen härvelin kohdalla, kun se on luultavasti eri härveli ja niitäkin voi lähestyä aika monesta suunnasta.

Mutta sen lasipyramidin näin. Ja monta siltaa.

Mutta se tärkein silta on vielä näkemättä.