« Yksinkertaisia asioita | Pääsivu| Pieniä iloja »

Heippalappumies

Onko jossain laissa tahikka asetuksessa elikkäs järjestyssäännöstössä määritelty, jotta mikä on sallittu kesto piipahdukselle kaverin luona, jotta se laskettaisiin vierailuksi ja saisi siis taloyhtiönsä pihassa pitää autoa sen tolpan juurella, jossa lukee "Vieraille". Jos ei ole, niin tarttis tehdä, että tietäisi. Sen tiedän, että kerran viikossa yön yli viivähtely ei ole enää vierailua vaan taloyhtiön valpas verhon heilauttaja on katsonut asiakseen ilmoittaa auton majailevan liian usein vieraspaikalla ja isännöitsijä on ystävällisesti lähestynyt auton haltijaa veetuilevan sävyisellä heippalapulla. Jopa taloyhtiön ilmoitustaululla on suurieleisesti ilmoitettu asiasta.

Vieraspaikkoja on pihassa kaksi, joista toinen on kaiken aikaa ollut vapaana silloinkin, kun muutaman tunnin viikossa naisen auto on huoahtanut paikalla. Mutta ei, ei se riitä, autohan on nähty siinä toistuvasti, "ehkä jopa vakituisesti", kuten isännöitsijä asian kauniisti kirjoittaa ja tarjoaa vuokrattavaksi lämpötolppaa, jota tosin ei vakituiselle asukkaalle löytynyt vuosiin. Olisikohan tolpasta tehtävissä tuntiveloituksellinen diili. Tai jos kerran ryhdytään sääntöjä laatimaan, niin laaditaan sitten kunnolla: tuntimäärät viikossa tai kuukaudessa ilmoitustaululle ja sallitaanko loma-aikoihin pidennyksiä ja saako tolppaa vuokrata edelleen niiksi ajoiksi, jolloin vierasauto on omassa tolpassaan täysin toisaalla.

Että mun joskus pistää niin mielen mustaksi tämä joidenkin ihmisten maailman pienuus ja elämättömyys.

Jälkipuheet

No, jos se auto on siinä kerran viikossa, niin ei niillä pitäis olla mitään sanottavaa. Vastaa ystävällisen töksähtävään sävyyn (kirjallisesti tietty), että autosi ei ole ollut paikalla jatkuvasti, vaan vain vierailujen yhteydessä ja kysy onko paikkaan olemassa jotain tuntisääntöjä. Tai ainakin niin mä tekisin.

Ymmärtäishän sen, jos sitä autoa pidettäisiin siinä kuukausitolkulla joka päivä...

Ei varsinaisesti liity autoihin tai parkkipaikkoihin, mutta kumminkin...

Minut pysäytti tänään lounastunnilla kotitalon edustalla ikäihminen (nainen), joka jotenkin moittivaan sävyyn osoitti istutuksia talon edessä ja loihe lausumaan: "Teiltä on tuosta varastettu kukka."
Minä (kohteliaasti): "Niinkö?"
Ikäihminen: "Niin. Kokonainen ruukku. Multapaakku oli tuossa kadulla."
Minä (miettien epätietoisena, mitä minulta odotetaan): "Ahaa."
Ikäihminen: "Minä vein multapaakun roskiin."
Minä: "Sehän on mukavaa. Luulen, että istutukset ovat talonmiehen vastuulla..."
Ikäihminen: "Te nuoret sen olette napanneet. Minä näin ikkunasta!"
Minä pakenin paketteineni rappukäytävään.

Ikäihminen jäi *syljeskelemään* katukäytävälle.

D'ou! (Ja avokämmenellä otsaan.) Kamalaa suorastaan hävetä tuollaisten puolesta; tuhlausta.

köh.. tiekkö, et tuo vieraspaikkapolemiikki ei ole harvinaista. Puoliskon systeri otatti tässä vähän aikaa sitten taloyhtiön verhonheiluttajien kanssa yhteen aiheesta.

Voit lohduttautua sillä, et joku tuntee tekeväsnä palkkansa eteen jotain.. ehkä ja joku toinen saa tyydytyksen verhonheiluttelusta.

Nyt pidän marttia läheisen pubin pihassa ja seuraavaksi tietty pubin pitäjä ilmoittaa, että pitää käydä juomassa pari tuoppia paikan lunastamiseksi. Tai sitten isännöitsija heippalappaa, kun auto on lähellä ehkä jopa vakituisesti.

Heippa tarjosi vain puhelinnumeroaan, johon en arvaa soittaa, sillä saattaisin hermostua ja siitä taas saisi talon vakituinen asukas tuntea seuraavassa yhtiökokouksessa nahoissaan osan. Mutta minä suunnittelen; mikään ei ole niin kaamea kuin loukatun naisen kosto.

Me nuoret, voi meitä. Mitään ei osata kunnioittaa.

Tulee väkisinkin mieleen takavuosien tamperelaispläjäys teeveekakkosessa: "Ei millään hyvällä, mutta eikö voitaisi sopia..."

Elikkä olisiko sinulla sellaista kaveria, jolla olisi pala näytettäväksi?

Martti taitaa olla niin silmiinpistävä auto että isännöitsijä bongailee sen kauempaakin.

Mä ruttaisin lapun ja viskaisin sen roskiin (niin että kyttääjä varmasti näkee), ja jatkaisin sitten entiseen malliin. Jos ei ole pokkaa tulla henk.koht. huomauttamaan (ts. jos ei oikeasti ole aihettakaan huomauttaa), niin omahan on ongelmansa =)

Niin, onhan se kai?
Ei kukaan sitä maata/aluetta kai ihan oikeesti
voi omistaa. Taannoin vanha intiaanipäällikkö
totesi, että jokaisen maaosuus on se, mitä se ottaa, kun ihminen vaelluksensa päätettyään kuopataan tahi muulla tavoin hoidettavan.
Terwe mea/Mea.

Niin.

Milloin vierailu onkin jo toistuvaa kyläilyä, -jopa puoliasumista? Vesimaksu pitäisi maksaa osittain jos vessaa on vedetty ja suihkussa lotrattu. Ovet kuluvat alakerrassa. Rappuset pyöristyvät ja roskaakin syntyy roskikseen enemmän. Paljon on kuluja vierailijoista osakkaille juu. Elekroninen laskuri joka laskee vierailijat asuntokohtaisesti mutta ei huomio omia asukkaita olisi viksu vekotin.

Millainen on ihminen, joka ei ymmärrä, että vieraat kuuluvat normaaliin jokapäiväiseen asumiseen & elämään. Vähän jopa surettaa tuollaisten pikkusielujen vuoksi - eipä tosin ole montaa sattunut vielä eteen. Jotain hyvää opiskelija-asunnoissa. ;-)

Voiskohan niitä yrittää lahjoa?

Koskaan aiemmin en ole törmännyt näihin toisten elämään puuttujiin oman elämänsä sissältöä vailla oleviin mummuihin. Jostain syystä oletan siellä mummun olevan asialla. Itse asiassa se on niin säälittävää, että taidan tuntea pelkästään hyvää mieltä, että osaan omalta osaltani tuottaa iloa pieneen elämään.

Martti on ilmeisen silmäänpistävä persoona, sillä Veerusga sai seisoa ihan rauhassa samassa ruudussa.

Jotain lisättävää?



Juttutupa

Tuoreet

Kipot ja kuvat

Löytölaatikko



Vitriini

Kahvihuone

Naapurusto

Muita blogeja

Vuokraisäntä

Kellari

Pannuhuone

Powered by
Movable Type 3.33