Ajattelin irrottaa asiayhteydestä lauseen "äidinmaito vaarallisten aineiden luetteloon", mutta ehkä en sittenkään. Siitä voisi pullahtaa jonkinlainen kansanliike tai supo+terveysministeriö olisivat kimpussa.

pirr,pirr. tulin vaan kysymään että teiränkös matot ne on tuolla pyykkitelineellä? Ei siellä saa kuivattaa mattoja, narut venyy ja ihmisten pyykit ei mahdu sinne sitten.

pirr.pirr. naapurin rouva kertoi että ne voisi olla teirän matot, noi jotka on tuola tamppaustelineellä. Olin menossa tamppaamaan sijauspatjoja ja pitäisi nyt siirtää johonkin. Ei siinä saa mattoja kuivattaa.

pirr.pirr. Olen tosta naapuritalosta. Onks ne teirän matot noi jotka on tosa airan päälä? Ei siinä saa mattoja pitää, ruman näköset ja kaikkia itikoita tulee kun on kosteeta, -aitakin märäntyy.

pirr.pirr. moro mää olen tosta alakerrasta, teirän parvekkeelta tippuu jotain haisevaa vettä mun kukkalaatikkoon, voisitteks siirtää ne matot johonkin muualle?

ring, ring. Mattopesulasta päivää, ny nää teirän matot olisi pesty. Tuli vaan kaksinkertainen maksu märistä matoista, ku hinta on kilojen mukaan, mutta tulkaa hakemaan pois ne on nyt kuivattu koneellisesti.

Ai-va-n. No mutta varoitus pitäisi maitovaraston kyljessä olla, että jos tästä otat, niin älä minua syytä, kun isona kädet ja hartiat on kipeinä ja raajat mustelmilla matonpesusta. Tuohan äidinmaidosta asioiden selkäytimöittäminen myös iloa. Ainakin miehen silmiin, sillä perinaiseus parhaimmillaan on sieltä samasta lähteestä imaistu.

Halloo, terve Murphy. Joo, on ne mun. Tai siis oli, nyt ne on kuivaushuoneessa, kun ajattelin, että sää järjestät vesisateen kuitenkin. Viimeistään kolmelta.

Joo, venyy ne. Ainakin viime kesänä venyi. Matot putosi matkalla maahan. Parvekkeen kaiteesta tarttuu lokin peet ja kai siinä on vielä sitä siitepölyäkin. Niinhän se taisi käydä viime kesänä.

Et viitsis kuule antaa sitä mettopesulan numeroa, sekun siinä sulla on.

Voi sen toki, Mea, meillä asia on ratkaistu taloyhtiössä olevalla mattopesulalla, jonne saa lunastaa avaimen, ja sitten PESUKONE pesee matot ja Reiska nostelee niitä. Jos pesulaa ei olisi, käyttäisin kaupallisia mattopesuloita, on nimittäin se äidinmaidossa imetty jokakesäinen mattojenpesuvimma olemassa, mutta vinoutuneessa muodossa. Ei minnekään hikoilemaan ja NOSTAmaan. Ei enää näillä lihaksilla.

Mutta rapsuttele kantapäitä nelisen viikkoa ja kerro raportteja "pakkotapahtumaköyhästä" lomastasi. ;-)))

Ai niin, mää kans, mää kans, lomalle nimittäin.

Mulla äidinmaito oli maustettu kuorimattomalla lehmänmaidolla, joten minun o-n i-h-a-n p-a-k-k-o pestä ne ulkona. Kun paarmat syö. Ja sääsket. Ja kun läiskii niitä juuriharjalla, saa mukavat naarmut selkäänsä. Siihen, joka kesii muutenkin.

Ostan nailonmatot. Tai meneehän nuo lattiat ilmankin.

Kuvasta vielä:

Täälläpäin on lupiinit lopettaneet jo kukintonsa ja tilalla on pieniä mustia ryppyisiä herneenpalkoja. Onkohan se merkki kesän menosta, sen sileän tien? Lupiini jo luovutti ja teki seuraavan sukupolven jonka se tiputtaa ihan siihen jalkojensa juureen. Mitenköhän se voi levitä sitten niin laajalle? Linnut tietysti tulee kohta ja syö niitä palkojen sisuksia. Mitkähän linnut? Ei ainakaan rastaat ole niin viitseliäitä että jaksaisivat palkoja aukoa kun on pehmeitä marjojakin. Söisiköhän peltohiiret niitä palojen sisällä olevia siemeniä? Rykäisevät sitten papanat jonnekin kauas riiuureissullaan ja siinä se siemen keväällä saa lannoitteet evääksi kun herää uuteen aamuun. Paska homma , mutta kai tästä kasvamaan täytyy ruveta, ajattelee lupiinsiemen ja valitsee jonkun värin valkoisesta, sinisen kautta punaiseen ja aloittaa riemukkaan ensikesänsä. Ei tiedä varttuessaan tuo lupiintaimen mistä on tullut ja kuka oli ukkinsa ja mammansa, hiirtä voi hieman epäillä, tarttuihan vieno haju siemenestä juurakkoon ja se aromi viipyilee siinä koko kuuman kesän.

Meillä on mattosavotta vielä edessä! Onneksi niitä on vähän, mutta sitäkin enempi Missenkarvaisia. Ihanaa lomaa!

Lomasta vielä.

Rautatiesillan juuressa Kallioniemessä, on tangoilta 27.07.2005.

Ainailonalla on muuten komia Misse, ne on nuo norjalaiset metsävillapaidat, jotka MaryBeen sydämen vievät, tuli sitten karvoja mattoihin eli ei.

Miksi niitä, kuules Murphy, sinä joka kaiken tiiät, lupiineja on ratojen varret täynnä. matkustaako peltohiiret junissa. Eikun nehän on ne jänikset, jotka siellä matkaa.

Kallioniemen lava on JUURIKIN se sama lava, jossa monet tanssit on väännetty. Aaah ja voih.

Ainailonan Misse on norjalaisen villapaidan aatelistoa, jovain. Jos matot on saman väriset, niin mikäs, aitokarvaiset missematot. Hinta on jo muutaman pesemättömän vuoden jälkeen huikea. ja vaikkei olisikaan väri sama, niin pari vuotta siihen vielä, niin ei erota pohjaväriä.

Tiedän tunteen, nyt oli ensimmäinen pesukerta, kun ei mäyräkoiran karvoja ollut. Nyyhkis.

Jäniksetpä hyvinkin. Mutta radanvarren lupiinit ovat perua 30-luvun pulavuosilta. Silloin keitettiin lupiinisoppaa ja aina joukossa oli kovia jotka meni koko prosessin läpi. Kolkuttavassa junassa vatsavaivaiset menivät vessaan joka toimi kuin taru kertoo. Tullessa se ottivat siitä päätyseinällä olevasta yleisestä lasipullosta vettä yleiseen lasiin. Kohta koko junaväki kävi vessassa ja moni oli syönyt lupiinisoppaa aiemmin.

Tätä tapahtumaketjua on lupiiniyhdyskunnan nyt kiittäminen.

Mikään ei ole kätevämpää kunnan/kaupungin matonpesupaikalla kuin mattomankeli. Sinne asti kun jaksaa kantaa niin on niin paljon kuivemmat matot ja olo keventynyt.

Nyt kaikki mankelittomat kirjeitse lähestykäätten asuinpaikkanne ylimystöä ja vaatikaa yhdessätuumin mankelia mattopaikalle. Että kuivaa.

Defaitistisia kirjoituksia pitäisi välttää: vaimo piti juuri lähettää mattopesuun. Tosin viime yönä parvekkeella myöhään aamuun jatkunut luksustuotteiden nautiskelu näyttää sen estävän. Toisaalta kuvauksesi on tarpeellinen. Juuri eilen naisväki suunnitteli punttikuuria käsien lihasten kovettamiseen.

Vaan miksi, sano sinä Murphy, kun kaiken tiedät, olivat lupiinit ennen vain retuliinisia. Nyt ovat valkoisesta tummaan sineen. Vai onko lentokoneissa samanlaiset vessat.

Mattomankelit on ihan just ykkösiä. Ilman lingoinlingoin-osuutta en pystyisi nyt kirjoittamaan. Mikä taas ei ehkä olisi niin huono vaihtoehto.

Älä Sedis lähetä ilman itseäsi vaimoa yksin savottaan. Kaksi vahvaa miehen kättä on siellä arvostettu pari. Vaimo kun sitten lainaa niitä sinun käsiäsi meikäläisille huonompiosaisille, saa vaimo siitä holjan naisen maineen ja sinä mukavan, auttavaisen ja fiksun miehen täysin oikeutetun maineen. Itse asiassa nyt tiedän, mihin miestä tarvitaan. Tai mihin myös.

Tosin yksinäisen ei tarvitse punttikuurille ryhtyä. Jos nyte olisi mittanauha, niin hämmästyttäisin teidät. Niiden nimet on muuten Kike ja Eeva.

Lupiinin värinvaihdoksella on oikein fiinimpikin nimi. Erek.. eiku evoluutio. Aivan kuten koivun kyljessä viihtyvät perhoset ovat vaihtaneet väriä vuosikymmenien saatossa, koivujen tummettua ilmansaasteiden vuoksi, niin myös punamultapintaisen mökin kyljessä nököttävä retuliini lupiini pyrkii etsimään samanlaisen kiehtovan väriyhdistelmän uusien moniväristen maalipintojen kanssa. Ja katso lupiini on myös oppinut että koska talotkin ovat nykyään kaksivärisiä, miksei myös hän itse, korkea-arvoinen lupiinimme voisi muuntautua kaksiväriseksi.

Oot sä aika kuru Murphy, kun kaiken sä tiedät. Sekö sama evoluutio tekee naisten hiuksista monivärisiä. Mullakin on vähän kaikenlaisen montaa sävyä nyt, olenkohan liikaa oleksinut erilaisten terassivarjonen alla. Semmoinen puhtaan kaunis blondius samppanjan ja ruskehtavin vivahtein lie saatavissa niiden kalliin näköisten vaaleiden varjojen alta istuksien tiikkisillä tuoleilla siemaillen kuohuviiniä.

Olisi lomalla jotain järjellistä tekemistä ja voisin sittenn loman jälkeen sanoa pakollisiin "mitäs teit lomalla" -kysymyksiin että "perehdyin evoluutioteoriaan ja sovelsin sitä käytäntöön".

juu. Ja sit kun hiuksissas lukis Zinzano, Campari tai Metaxa tierettäis että on Mea käyny oikein ulkomailla perehtymässä evoluution syntyihin syviin.

Lomallasi voit myös neuloa uuden kauppakassin jossa lukee monta kertaa "Juhla Mokka".

oi ja oi nuoruudestani muistan kun verkkokassit tulivat muotiin, kerronko siitä pitkän tarinan? -en kerro, päästän pälkähästä.- mikä se pälkähä on?

Minkäs väriset ne lähiöt varjot olikaan.... taisi olla vihreät.

Eikun kerrot, haluan pälkähään.

Moi!

Matonpesu on edessä itse kullakin. Minulla on hieno painepesuri, jolla suhauttaa mukavasti vajan takana kookkaatkin matot puhtaiksi ja tuoksuviksi. Pitäisi vain ensin niittää pesupaikan vallanneet nokkoset, virittää pesurin vesi- ja sähköjohtoliitännät, ostaa Mäntysuopaa, raahata painava pesuri varastosta jne. Eli sitten joskus, kun viilenee. Mutta jos sitten taas sataa, ei voi pestä, kun eivät kuivu vaan vaikka homehtuvat...

Mukava edelleenkin lukea tätä blogia.

Hyvää kesää kaikille

Kuulostaa minusta miesten hommilta. Aina kun koneet tulee peliin, on ne miesten hommia.

Mäntysuovan tuoksu sisällä on kyllä ihan kuningasta.

Lähdenkin tästä katsomaan, että josko ne olisi jo kuivat. Sitten vaan lattialle jahka ensin pesen ne. Ehkä jo huomenna. Tai kun on viileää.

Mun mäntysuopa ja harja odottaa tuossa pöydällä. Ei olisi kun kaksi pitkää "räsymattoa", mutta hyvin niiden pesua on saanut venytettyä jo... ööö... kahdeksan vuotta? Kun mulla ei ole polkupyörää eikä autoa millä raahata niitä pesupaikalle! (seliseli)

Entäs pesutupaa alakerrassa? Ja pitkävartinen katuharja oven pielestä: ei tarvi kumarrella. Niin minä ensi kesänä teen. Tai seuraavana. Ehkä.

Jospa liittyisitte hyvissä ajoissa LLL:ään, laiskojen leidien liigaan.

Ei mattoja, ei silitettäviä vaatteita, leivonnaiset ja einekset kaupasta. Paistovalmiit karjalanpiirakat uuniin paistumaan, niin tulee kotileivonnan tuoksu. Jouluna piparkakkumausteita kattilaan kiehumaan, ja talon joka soppeen leviää täydellinen joulutunnelma.

Eräänä vuonna meillä oli kerrostalon putkiremontin vuoksi kaksi muuttoa. Kävin seuraavan vuoden fysioterapiassa. Siitä lähtien olen ollut hieno rouva, joka karttaa raskaita töitä. Miksi ihmeessä en keksinyt tätä aikaisemmin?

Ajattelin ennen niin kuin tyttäreni opiskeluaikanaan. Hän etsi aina mitä hirveimpiä kesätyöpaikkoja kuten vessojen siivoamista. "Minun täytyy tehdä jotain fyysistä", hän selitti syyksi. Bodaaminen ei riittänyt.

Mieheni ajattelee edelleen (minun onnekseni), että talousaskareet ovat sopivaa vastapainoa ajatustyölle. Annan hänen pitää mielipiteensä - ja silittää paitansa.

Sielun Sisko! Mistä saan jäsenhakemuksia. Ai niin, eihän laiskojen leidien tarvitse mitään hakemuksia täyttää. Mutta vakuutan olevani kelvollinen jäsen: syön joulupiparkakut suoraan taikinana, joka luonnollisesti on hankittu pakastealtaasta. Uskallan levittäytyä aurinkotuoliin, kun pölynimijä makaa olohuoneen lattialla.

Ja ne matot ovat edelleen kuivaushuoneessa.

Mäntysuovan tuoksu on puhtauden tuoksu juu. Joskus kyllä mietin että pesuhomma voi jopa olla pahaksi. Normaalisti ei mattoihin mitään isompaa tule joka ei imurilla lähtisi. Ummehtuvat vain ehkä ellei kunnolla tuuleta. Jos pesun jälkeisen huuhtekun jättää huonoksi, mäntysuopa tuoksuu mutta pinta jää sellaiseksi tahmeaksi johon pöly oikein imeytyy kunnolla.

Ei sellaisia saa ajatella vaan pestä vaan ja huuhtoa kunnolla, pesupaikan vesi on veromarkoilla maksettu.

Eipäs lietsota tappiomielialaa. Matot on juuri levitelty pestyille lattioille. Mitään tahmasia ole. Suovan kanssa tartte sillai lotrata, vähempikin riittää.

Nyt on meijjän Meealla jouluvapppujuhannusloma. ;-)

Kyllä ne varmaan puhtaat on juu. Ja vaikka mäntysuopa tuoksuu, ei niissä ole yhtään mäntysuopajäämää, ei.

mea: Pesutupa on, mutta siellä ei oikein ole tilaa missä pestä. Harkitsen josko pesisi matotkin parvekkeella, menihän se bambuverhokin, tai sitten kylppärissä. Kyykkiminen tuo juuri sen tunnelman! ;)

Halluuttekste näiden helteiden loppuvan jp? Voisin uhrautua ja mennä pesemään vielä yhden jäämämaton.

joo!

Ostin sen sijaan tuulettimen ja heti hellitti.