Aika kultaa
Istun kaverini kanssa nurmikolla, aurinko paahtaa selkään, päätä hiukan särkee, ympärillä velloo ihmismassa, musiikki. Meillä on punkkupullo välissä, vähän nälkä. Vaatteet ovat nihkeät, olo nuhruinen. Teltta oli ollut aamulla kostea ja yö levoton mutta mieli on virittynyt poimimaan kaiken uudesta ja erilaisesta maailmasta. Pikkukaupungista olimme eilen tulleet liftillä, kävelleet massan mukana, pystyttäneet teltan ja nyt ujoina ja arkoina istumme ja olemme olevinamme kuin jotain tästä ymmärtäisimme, kuin olisimme ennenkin olleet mukana. Kummallinen ulkopuolisuuden tunne pitää minut otteessaan mutta en anna sen näkyä. Ensimmäinen kerta.
Kotona sanottiin, että olin ollut telkkarissa. Onneksi se punkkupullo ei ollut näkynyt.
Tänään en taida voida viedä punkkua. Miten lie onnistuin silloin aikanaan.
Poistin äsken kännykästä tekstiviestejä. Ihastuttava aikamatka puoli vuotta taaksepäin. Jätin vain kaksi viestiä: toisessa on kaksi sanaa, toisessa yksi. Miten niin pienellä voi sanoa niin paljon. Joskus, kun juuri sitä oikeaa asiaa ei pysty sanomaan sadoillakaan sanoilla, oikeita sanoja ei vain ole tai niitä on liian vähän tai niitä ei uskalla käyttää, silloin voisi antaa hiljaisuuden puhua, antaa vain ajan kulua. Sanat saavat täytettä ja jonain päivänä ne sanovat riittävästi.
Jälkipuheet
Juuri tuossa tiellä ja juuri noiden puiden alla voi kuulla kummallista surinaa. Mitään ei näy mutta valtaisa määrä pieniä kimalaisia, ampiaisia tai mitälie pörrää makean nesteen humalluttamina Ruissalon eksoottisissa puissa. Turussa on Uittamon lava, en ole koskaan käynyt.
Miten sie kaikki paikat tunnistat? Mihin asti pitää mennä, ettet heti hoksaa, että missä se taas pyörii. Miten se kamera muuten, vieläkö pelaa?
En minäkään, Uittamossa. Vai sanotaanko se Uittamolla.
Niin.
Mene sinne Kristiinankaupunkiin ja ota kuva, luulen kumminkin että se on Porvoosta. Kameran filmi tuli siis täyteen ja en ole saanut kuorta vielä auki, näinhän se oli mutta jatkan yrittämistä.
Uittamon tai Pappisten tanssimatka piristäisi sinua tai matka pohjanmaalle
http://www.fuskaajat.fi/280648.aspx
Onko sinne nyt tosiaan mentävä, kun en löydä kaupungin sivuilta kuvaakaan siitä sillasta. Miten siellä voi muuten olla silta, kun ei ole mitään sillotettavaa. Tai jos otan jostain muusta sillasta kuvan ja sanon, että se on sieltä. Niin minä teen. Tai sitten se on sieltä ja nyt luulet, ettei ole ja sanot, että se on joku muu.
Fusku on jotenkin.... no, sitä turhaa heilumista. Tanssien tanssihan on nimittäin foxi, se oikein aito ketunhölkkä. Voi sitä mielen liitoa, kun oikea musiikki lennättää, askel pitenee, tilaa on ja musiikki tuntuu ytimissä asti. Kuin lentäisi. Hienoa on se.
Siltahan tuo on. Se ei ole kaunis, mutta kaupunki sen takana. Tai sit aika vaan kultaa muistot.
http://edu.krs.fi/swe/maps3/guidek.htm
Suomi on pullollaan kaupunkeja, joissa en ole konsaan käynyt, Kristiinankaupunki yksi niistä. ja sitten vielä kaikki ne kirkonkylät, taajamat, maitolaiturinmutkat ja pitäjät.
Siltahan se siinä. Miksei siitä ole kuvaa. Täytyykö tästä nyt tosiaan mennä se hakemaan intternetin täytteeksi.
Niin.
Tai nähdäpä kuva susiluolasta ja pirunpellosta, ja kuolla. Kun alkaa lukea noita matkailuesitteitä niin aivan kuin jotain ennenkokematonta olisi jäämässä näkemättä tyystin, ellei tästä juuri ja nyt lähde sinne pirun pellolle. Sitten kun menee, niin voihan piru, pelkkä peltohan tämä vain on.
Kaupunkikuvaus on juuri niin kaunis kuin hatara muistikuvanikin muutamasta kadusta minulla on. Vain puiset jalkakäytävät puuttuu mutta rännit tuovat kaiken sadeveden jaloille ja suutarinverstaiden oven yläpuolella roikkuu vanha saapas.Räätälinverstaiden yllä vanhat verkahousut.
http://edu.krs.fi/matkailu_turism/matkailupaketit/wesander_esitteet/susiluola_web.pdf
Turusta jos tulee pois 9-tietä, kuten oletan. Poikkea Humppilassa, siellä ei ole yhtään mitään, ei kerrassaan mitään. Vain kapearaiteinen. Humppilan ja Jokioisten välillä puksuttaa vanha höyryveturi, olen syntynyt siinä lähellä. Äitini tuli miehelään niitä raiteita pitkin, sittemmin ne purettiin ja uudelleen rakennettiin.
Matkaesitteitä pitää oppia lukemaan. Jos sanotaan, että kodikas kaupunkihotelli, josta vireät kaupunkinäkymät ja virkeä yöelämä, niin se tarkoittaa viiden neliön putkaa katutasossa, jossa kaupunkimeteli pitää hereillä koko yön. Tai jos houkutellaan kokemaan villi ja erilainen luonto, jota turismi ei ole vielä oilannut, kohtaat synkeän ja karun pahaisen kahden kadun ja seitsemän talon kylän, joka on veljän tunnin bussimatkan päässä lentokentältä ja jossa ei ole mitään palveluita, vain lentokenttäbussi poikkeaa matkallaan niihin perinteisiin turistikeskuksiin.
Humppila. Onkohan se samanlainen kuin Kaipiainen.