Voi Mea!

Erityisen löytäminen varsinkin keski-iässä (en tosin tiedä ikääsi) on erityisen erityistä.

Toivon samaa erityistä kokemusta itselleni. Yritän muistaa, että "löydät, kun lopetat etsimisen"
(lähdekin on, mutta ei juuri nyt tule mieleen).

Kuuntelen tässä samalla uutisia ja mieleni tekisi kirjoittaa turkistarhaiskuista, eläintensuojelusta, kaikenlaisen elämän kunnioituksesta, mutta tämä ei ehkä ole se oikea foorumi.

Erityisen hyvää Mealle!

Sehanne on oikeassa, "löydät, kun lopetat etsimisen". Niin kävi aikoinaan allekirjoittaneelle ja allekirjoittaneen Erityisellekin.

Tämä lause kyllä toimii muutenkin kuin parisuhdeasioissa. Jokin aika sitten oli sakset laitettu turhan hyvään talteen, ei löytynyt sitten mistään vaikka joka paikka pengottiin ja kurkistettiin joka koloon. Sitten kun vihdoin lopetti etsimisen, ja aatteli että saahan kaupasta saksia, niin silmät sattuivat siihen kirjahyllyn Toiseen Reunaan varjon puolella jossa sakset odottelivat löytämistään.

Pätisiköhän tuo myös lotossa voittamiseen?

Minä valaistuin aikanaan luettuani Hellstenin Saat sen mistä luovut: sama asia kuin löytää, kun lakka etsimästä. Siihen liittyy mausteina vielä nämä pienet ilot nähdä yksinkertaisten asioiden ilo ja kauneus, kun lakkaa hamuamasta suuria.

Ehkä se tärkein on kuitenkin oppia elämään tätä hetkeä, ei eilistä eikä huomista. Vain se, mikä on nyt, on kaikki, sillä sehän on eilisen tytär ja huomisen äiti.

Elämä on palapeli.

Hellstenistä valaistuin minäkin viime syksynä yritettyäni yrittämällä muuttaa asioita, joihin minulla ei ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Ja mitä enemmän yritti hätäpäissään mestaroida lähimmäisensä elämää ja huolia, sitä enemmän ajoi nurkkaan niin itseä kuin toistakin.

Joskus pitäisi tosiaan vain istua alas, huokaista ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Vaikea läksy! Mutta mahdolliseen luopumiseenkaan ei kuole, eikä se poista muistoista niitä hyviä hetkiä, jos niitä on osannut edes silloin tällöin elää murehtimatta menneitä tai tulevia.

...ja tarina varmaankin jatkuu niin, että Erityinen kiepsahtaa sänkyyn naisen viereen, vetää hänet kainaloonsa ja heillä on hyvä olla lähekkäin. Tämän jälkeen Erityinen nousee sängystä ja viikkaa loput lakanat niin hiljaa, että nainen ei herää : )

Sitten voisin kirjoittaa: Ihmeen hyvä olla ;D

En malttanut pitää näppejäni erossa kauniista tunnelmakuvauksestasi ... oli ihan pakko jatkaa...
: )

"Siinä on sinun paikkasi" ja kiertää käden naisen ympärille. Nainen värähtää ja erityinen tunne valtaa hänet. Erityinen kuiskaa naisen korvaan, tuoksut tänään erityisen huumaavalta. Erityisen käsi liukuu naisen erityiseen, äh.

Äh, teidän kanssanne mitään voi...

Oikeesti Erityinen sanoo, että mitä niitä lakanoita mankeloi, kun nehän rypistyy kuitenkin. Kiertää käden naisen ympärille, nainen käpertyy kainaloon, nukahtaa välittömästi ja alkaa kuorsata. Erityinen katuu naisen hakemista, sillä oma uni ei tule silmään. Erityinen hymyilee erityisen hassusti sanoessaan, että siinä sinä kuorsasit onnellisesti ja nainen sanoo, ettei hän kuorsaa, naiset eivät yksinkertaisesti kuorsaa.

"Rakkauden ruohikolla
levähdä ihminen" toivotan hienon runoilijan (Eeva Kilpi) sanoja lainaten lainaten... :)

ja kerran vielä lainaten! Hih!