Tulkintavaikeuksia?
Kun pitkinä yksinäisinä iltoina kaipaa joskus hiljaiseen kotiinsa elämisen ääniä, kun lohduttaisi kuulla vaikkapa vaan hengitystä, askelten ääniä, jonkun tulevan, kolistelevan astioita, tekevän ruokaa, imuroivan, pesevän hampaita, kun hiljaisuuden peitoksi jo toisen ihmisen elämisen äänet lohduttaisivat riittävästi, ei enää tarvitsekaan lähteä baariin äänilähteitä hakemaan. Avun saa nyt helpommin Fiskarsin Onoma-kaupasta, jossa myydään Male ja Female -singlejä, yksinäisille kodin puuttuvia ääniä. Ja jos vesssanpytyn kannen paukuttaminen, kattiloiden kolistelu ja ovien paiskominen alkavat kuulostaa ärsyttäviltä, voi singlen vain poistaa soittimesta ja nauttia taas omien ajatustensa parissa askartelun äänistä.
Mutta jos äänet lähtevätkin elävästä ihmisestä, ei sitä kannattane heti poistaa, josko hetkeksi pysähtyisi miettimään, että yrittääköhän se jotain sanoa. Moniko mies osaa lukea sitä sanatonta viestintää, jota nainen ympärilleen levittää joko hiljaisuudella tai kolistelemalla keittiön ovia tai miljoonalla muulla tavalla. Moniko nainen puolestaan ymmärtää, ettei mies yritä kertoa rivien välissä yhtään mitään, kun se puhuu käyttövoimasta, yhdistetystä kulutuksesta, sylinterien lukumääristä, henkilöluvusta ja iskutilavuudesta. Se ihan vaan kertoo tietoja autosta. Ei se puhu kierrellen kaarrellen, se tarkoittaa mitä se sanoo. Nainen taas ei oikein millään saa sanotuksi mitään kuin kaartaen, antaen ymmärtää, painottaen rivien ja kirjainten välejä ja sitä, mitä ei ole sanonut mutta joka olisi pitänyt ymmärtää. Nainen on niin monimutkainen viestijä, että se saattaa antaa viestin niin, että se näkyy mutta naisen mielestä sitä ei saa huomata ja jos mies ei huomaa, niin nainen on närkästynyt, että olisi pitänyt huomata vaikkakaan ei olla olevinaan huomata mutta silti osoittaa, että huomasi. Miten niin vaikeata, muka? Ja vaikka onkin, onhan se elävä ihminen kuitenkin aika kiva, lämpimämpikin kuin CD.
Nainen ei ymmärrä miestä, kun mies ei ymmärrä naista vaikka nainen viestii ja empatoi ja todistetusti lausuu samassa ajassa enemmän sanoja ja sävyttää sanansa paremmin kuin mies, ei mies ymmärrä.
Mies ei ymmärrä naista, kun nainen ei ymmärrä miestä vaikka mies tiedottaa paljon ja käyttää runsaasti aikaa tietojensa ja taitojensa osoittamiseen.
Nyt pitäisi vielä ymmärtää, että onko tämä hyvä vai huono asia.
Jälkipuheet
Moniko ihminen ylipäätänsä ymmärtää toisen ihmisolennon sanantonta viestintää - ihan sukupuoleen katsomatta?
Kun asioista on hankala keskustella, toiselle suoraan sanoa, miltä tuntuu (varsinkin, jos tuntuu muultakin kuin aivan mahtavalta) kiedotaan ajatus kummalliseen toissijaisten yksityiskohtien verhoon, olettaen, että toinen osaa sen oleellisen subtekstin sieltä alta lukea.
Ja kun osoittautuu, ettei toisella vaadittavia telepaattisia kykyjä ole, ollaan konfliktissa jo liian syvällä.
Tämä minua ajoittain ahdistaa. Enemmän kuin moni muu.
Jos sanoo sen, joka ei ole pelkästään mahtavaa, olisiko ollut parempi olla sittenkin sanomatta, olla tietämätön. Ehkä, ehkä ei. Kumpi sattuu enemmän, asian tietäminen vai se, ettei tiedä vaikka luulee tietävänsä. Kumpi on parempi, tietää vai olla tietämätön. Koska ei voi tietää, sitä sitten viestii niin, että vastaanottaja ottaa siitä juuri sen sanoman, jonka kanssa pystyy elämään.
Rehellisyys ja suora puhe ovat niin harvinaisia, että niiden kanssa ei ole tottunut elämään. Ei niihin osaa suhtautua, ei antajana eikä saajana.
Olisiko helpompaa omistaa telepaattiset kyvyt vai kyky osata puhua ja kuunnella.
Mitäs te tällä kaikella nyt sitten yritätte oikein sanoa? ;-)
Juu, voin vahvistaa, me miehet emme voi tajuta että miksi asiaa ei voi sanoa niinku se on.
Ukkomies alkaa kyllä jo vähitellen tajuta kiertelyä ja kaartelua ja vihjailua ja mitäkaikkea, mutta monesti ärsyyntyy moisesta eikä ihan kiusallaankaan muka ymmärrä.
Minä halusin sanoa, että sukupuoleen katsomatta. Ihan siksi, että olen monesti näissä sanomisissa ja sanomatta jättämisissä enempi siellä niin sanottujen miesten leirissä.
Sanovat monet.
Niin.
Miesten ja naisten eroista on kirjoittanut Alain ja Barbara Peace kirjan, Hormonien Sota. Siteeraan sitä huomenna, siinä on kaikki oleellinen.
Hiljaisuudesta ja äänistä:
Ne äänet joita tuotan aiheuttaa närkästystä tai hajuhaittoja enimmälteen, vaikea kuvitella että niitä kukaan kaipaisi. Mutta äänettömyys on painostavaa tiedän senkin. Lapsuudestani muistan, kun olin 5-8 v vanha. Äiti lähetti minut usein hakemaan talkkunajauhoja naapuritalosta. Naapurissa oli päivisin kotona vain mielenterveysongelmainen emäntä. Menin sisään tuohon hiljaiseen taloon. Emäntä tuli ja tiesi asiani, meni hakemaan vaakaa ja jauhoja toisesta huoneesta. Istuin penkille ja talo oli hiljaisista hiljaisin. Vanha mekaaninen seinäkello raksutti tuvan seinällä, se ei varmaan kuulunut asujien korviin lainkaan mutta minun korvilleni se oli todella äänekäs. Sain jauhoni ja maksoin, kuittia en saanut. Vein jauhot kotiin ja tein niistä aamuisin puolukkapöperöä, tuota vitamiinipommia. Sitä pöperöä syödessäni talkkunapaikan hiljaisuus ja raksuttava seinäkello tuli usein mieleeni.
Kyllä miesten tapa on selkeämpi, totta. Naisen notkea mieli vaan niin mielellään hakee sieltä merkityksiä, joita siellä ei ole. Kun ei vaan ole. Vaikka kuinka pelkäisi tai haluaisi niitä olevan.
Nainen taas, no.... se haluaa sanoa jotain, jota se ei aina oikein itsekään tiedä, saati ehkä uskalla tai tohdi ja antaa ymmärtää, jos vaikka mies ymmärtäisi poimia sen oikean viestin, jota se ei osaisi sanoiksi pukeakaan. Naista ei masenna vaikka se tietää tehtävän mahdottomaksi, mahdotontahan se olisi sanoakin, kun ei oikein tiedä. Eli ei siinä mitään menetäkään, jos hiukan viestii.
Paitsi, että sitten olisi otettava huomioon tuo, että toinen ei ole tajuavinaan kiusallaan vaikka tajuaakin ja sitten täytyy piiloviestiä vielä enemmän eikä enää oikein voi sanoakaan, kun tajuaa, että kyllä se tajuaa, se vaan kuttuilee, ja jos siihen menee vielä ääneen sanomaan, tulee olo, että jankuttaa vaikka ei ole sanonut sanaakaan.
Miten niin naiset jankutaa muka, useinmmiten eivät sano mitään.
Murphyn talkkunajauhot toivat mieleeni lukuisat pitkät hiljaiset hetket maalla, seinänvieruspenkit ja porokahvin tuoksun. Mummo ryysti naapurin emännän kanssa kahvia tassilta tuvassa, vaihtoivat verkkaisia hiljaisia sanoja. Minä istuin salissa, koska minusta oli hauska katsella seinällä olevan hirvigobeliinin katsetta, katse seurasi minua.
Muistan, miltä tuoksui hiljaisen hirsitalon pitkät tummat hirret, pölyiset pitsiverhot, raparperipiirakka ja porokahvi.
Kuulen vain seinäkellon raksutuksen ja kissan kehräyksen ja tunnen säärissäni sen silkkisen hännän kevyen kosketuksen.
Aamukeskustelussa juuri totesin vaimolle, kuinka hienoa on se, että kesälomalla voi palata takaisin kivikauteen. Paha kyllä päädyin kuitenkin leikkaamaan parran pois, vaikka kesäparta oli jo mukavassa alussa.
Olin ihan varma, että sanaa "leikkaamaan" seuraa "nurmikon". Mitä sitten kertoneekin. Minusta, sinusta tai puoliskoska.
Kuka myisi mulle sinkun [siis singlen, sinkuthan eivät ole itsessään välttämättä kovinkaan hiljaisia] hiljaisuutta, joka peittäisi alleen kaikki nuo kodissa läsnäolevat maleperäiset äänilähteet? Nimenomaan peräiset.
Helle mättää. Luin juttusi otsikonkin ensin "Tutkintavankeuksia"... loman [ja läppärin] tarpeessa;--)
Niin.
Tässä ote Hormonien Sota -kirjasta:
Ammoisina aikoina vastakkaiset sukupuolet elivät sulassa sovussa koska tehtäväjako oli selkeä. Mieheltä ei muuta odotettu kuin että hän laittaa joka päivä henkensä alttiiksi hankkiessaan perheelleen ruokaa. Heidän ei tarvinnut keskustella parisuhteesta eikä kiikuttaa roskapussia ulos. Riitti että miehet metsästysretken jälkeen huolehtivat tulesta ja se vastaakin tämänpäivän TV:n katselua, kuten sohvaperunoiksi miehiä haukutaan. Naiset taas huolehtivat jälkikasvusta ja siitä että metsästäjämies sai tarpeeksi lepoa ja ravintoa lähteäkseen taas aamulla metsälle. Naisen tehtävä taas oli tarkkailla ympäristöä ja havaita kaikki muutokset jotka saattaisivat varoittaa vaarasta.
Miehen lähinäkö on heikohko koska metsästyksessä tarvitaan kaukonäköä. Hän ei löydä tavaroitaan mutta osaa eroittaa etäi-syyksiä ja paikantaa hyvin kohteita. Naisen ääreisnäkö on laajempi koska heidän pitää havaita pesän ympärillä mahdollisesti vaanivat pedot. Autokolareissa nainen törmää useimmin toisen auton perään kuin sivulta tulevaan autoon koska ääreisnäkö on parempi ja avaruudelliset havannointitaidot ovat heikommat. Naisen on tarvinnut pesän vartioijina ja lapsenkasvattajina lukea kasvoista ja äänistä onko lapsilla nälkä, tunteeko se kipua, onko joku masentunut tai uhkaako perhettä vaara. Taito on tallessa ja naiselle on miehen turha yrittää valehdella päin kasvoja nainen näkee sen heti. Jos jallitusta on pakko tehdä se pitää tehdä puhelimessa tai peiton alla pimeässä. Mies ei mielialoja vaistoa, hänen täytyy nähdä kyyneleitä tai kokea myrskyisä raivokohtaus että hän huomaisi että jokin on pielessä.
Miesten aivot ovat yksiraiteiset, lokeroituneet ja erikoistuneet. Ne on tarkoitettu keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Lehteä lukevalle tai TV:tä katsovalle miehelle on turha puhua mitään merkittävää koska hän on kuin käytännöllisesti katsoen kuuro.Nainen taas pystyy lukemaan kuunnellessaan ja puhuessaan. He osaavat aivojen monikäsittelytaidon eli tehdä monta asiaa yhtäaikaa jota mies ei ymmärrä. Miehen taas on vaikea seurata edes yhtä keskustelua, kun TV:n ääni kuuluu taustalta. Jos mies kokkaa reseptin mukaan ja joku puhuu hänelle hän hermostuu, hän saa myös helposti haavan poskeensa jos puhut miehelle kun hän ajaa partaansa.
Kun haluat saada miehen kuuntelemaan, varaa häneltä aika ja laadi ennalta esityslista. Tavanomaisin keino saada miespuolinen perheenjäsen kuuntelemaan on tarttua häntä tiukasti harteista ja tuijottaa silmiin niin kauan että niistä näkyy pieni pilkahdus. Varma viestin perille menosta ei silloinkaan voi olla sillä mies on kuunnellessaan ilmeetön, kun taas nainen käyttää kymmenen sekunnin aikana kuuttakin eri keskusteluilmettä.
Miehet ovat metsästäjiä, eivät keskustelijoita. Metsästystä ohjataan sanattomilla signaaleilla ja metsässä jos missä on osattava olla hiljaa. Miehet keskustelevat päänsä sisällä hiljaa itsensä kanssa. Naisen pitää vain oppia ymmärtämään että jurottava mies vain ratkoo ongelmiaan, eikä välttämättä mikään ole vialla. Miehen puolestaan pitäisi oppia ymmärtämään että kun nainen alkaa puhua pälättämäään, hän ei odota mieheltä ratkaisua ongelmiinsa ainoastaan kuuntelevaa korvaa. Naisen aivot eivät ole samalla tavalla lokeroituneet kuin miehen. Ne eivät osaa erotella, säilyttää ja järjestellä päivän aikana kertyneitä ongelmia yhtä selkeästi. Siksi naiselle ainoa keino päästä eroon päässä pyörivistä asioista on puhua niistä ääneen. He kertovat satunnaisesti kaikki vaihtoehdot. Tällaiseen puheeseen ei mies pysty keskittymään.
On hyvä tietää että kun nainen on käyttänyt päivittäisen, varsin mittavan sanakiintiönsä, hän tuntee olonsa helpottuneeksi ja onnelliseksi. Tytöt pärjäävät yleensä koulussa poikia paremmin ensimmäisinä vuosina, koska silloin käsitellään paljon sanallisia asioita. Tämä masentaa poikia ja aiheuttaa häiriköintiä, mutta yläasteella kun päästään fysiikkaan ja kemiaan niin pojat alkavat pärjätä tyttöjä paremmin. Miehet lukevat avaruudellisten taitojensa ansiosta paremmin karttaa, eikä heidän tarvitse kääntää sitä risteyksessä ylösalaisin kääntyäkseen oikeaan suuntaan. Joissakin maissa on painettu naisia varten ylösalaisin olevia karttoja joita he voivat käyttää matkatessaan pohjoisesta etelään.
Miehen aivot on aina ohjelmoitu valmiiksi seksiä varten, sillä onhan hänen biologinen tehtävänsä varmistaa lajin säilyminen ja levittää siementään mahdollisimman usein ja kauas. Miehen sukuvietti on niin voimakas etteivät ulkopuoliset häiriöt vaikuta siihen. Nainen pesänpuolustajana on rakastellessaankin tietoinen kaikista ulkoisista äänistä ja ympäristön tapahtumista. Stressaantuneena ja väsyneenä nainen ei ole kiinnostunut seksistä, kun mies puolestaan pitää sitä parhaana mahdollisena unilääkkeenä ja tapana laukaista paineet.
Oliskohan se Ainailona sillä tapaa, että mies on luotu ääntelehtimään luonnostaan sillä tavalla. Se jotenkin varmaan ilmoittaa sanattoman läsnäolonsa ja viestii välittämistä, reviirin puolustamista. Tai jotain. Kyllä se sinkulle olisi kuin hanurimusiikkia tanssilavalta kesäyössä järven takaa: kaunista ja eksoottista.
Taas kerran herää kysymys, että mitä se luoja paratkoon pössytteli silloin, kun naisen ja miehen kehitteli. Ja ihan ilman autokattia. Melko mestari oli. Kirjastoon tänään, kiitos Murphy.
Niin.
Tuo kuvasi jäi kommentoimatta. Elämää nähnyt ja varmaan paljon poljettu female polkupyörä. Takana verkko joka estää hameen sotkeutumisen pinnoihin, sitä vain ei näy kuvassa. Kissansilmä oli ennen sellainen mulkosilmä, tuossa jo seuraava kehitysversio. mutta miksi STOP-teksti ja kenelle osoitettu? Heijastimen tehtävä on osoittaa takana tulijoille että tässä poljen minä, varopas minua. Ei tuollainen STOP näy mihinkään liikkeessä ollessa ja kenen pitää pysähtyä ja miksi?
Kuinkahan moni lapsista tietää minkälainen esine on kissansilmä? Minä muistan vielä asiayhteyden mutta ehkäpä sinäkään et ensin olisi muistanut, mutta kun sanoin niin tietenkin muistat.
Tuota minäkin ihmettelin, että mikä niin STOP. Vaaraksi liikenteelle olisi ja kuka sen näkisikään. Vai liekö ollut tarkoitettu rattaan omistajalle merkiksi, kun vaappuu kyseisen pyörän edessä olleesta ravitsemusliikkeestä kotiin, että STOP tykkänään, muisthan ottaa polkuratas mukaan.
Tottahan minä nyt kissansilmän tiedän, eikös kaikki.
No vielä viimeinen kommentti tästä aiheesta, kun se itsestäänselvyys iski tajuntaani kuin metrinen halko.
STOP kissansilmässä on tietenkin Seis-nimisen valmistajan logo. Olisihan se pitänyt tietää jo hetikin. Seis oli suuri ja tunnettu kissansilmien valmistaja Pispalassa. Vientiä oli ja valuuttatuloja tuli, elämä hymyili työläisille ja essupukuiset naiset tehtaassa prässäsivät pläkkipeltiä lasin taakse.
Ei kukaan koskaan olisi voinut tietää että joku kiinalainen joskus tulee ja tekee halvan muovisen kopion.
Oikeastiko on sellainen ollut? Aikuisten oikeastiko? Minun oli tuota niin mahdoton uskoa, että kahlasin mansen teollisuutta läpi. En löytänyt mitään.
Kissansilmätehdas!? Kaikeka sitä....
No, kohtuuton kirjoitus minulta kun huumorini on sinulle outo. Ei taida olla ollut kissansilmätehtaita Mansessa.-anteeksi
Helsingin Jää on ollut aikoinaan ja meni konkurssiin kun jääkaapit tuli. -surullista, pitäisihän isoille jääkuutiolle olla aina kysyntää jotta ihmiset saisivat pitää työpaikkansa.
Humangeggales, minähän uskon kaiken, mitä intternetissä kirjoitetaan. Eikö se olekaan kaikki totta!? Mitä kaikkea muuta minun on nyt epäiltävä?
[Onneksi ymmärsin edes epäillä]
Ajelenkin nähtävästi historian havinalla siivittämällä munamankelilla suoraan nääsvillestä. Historiankirjat näemmä selittää miksi kapine on kestänyt sukupolvia, tosin
kaikki muut osat on kertaalleen vaihdettu,
vain norjalaisten takoraudasta väsäämä tajuttoman painava pomminkestävä runko on ehta. Niilläkin varaosarahoilla olisi saanut tänäpäivänä tuontifillarin, joka varmasti olisi kestänyt paremmin kuin "lujaa laatua Suomesta" väsingit. Niin ja ehdat SOK-mainosheijastimet ovat siirtyneet vanteesta toiseen uskollisesti. Sellainen hassu venkura S.
Ai toi oli sun pyörä!? No kerro nyt hyvän tähden, minkä tähden siinä lukee Seis.
Ei nyt ihan, vaikko onko tämä nyte sitä näyttöä.
Kilkkasin linkkiä ja se toi ruutuun pitkät lätinät munamankeleista. Siellä se seisoi, tarinaa taivaankappaleesta.
Se niistä vanhoista veloista. Velo olisi hieno nimi semminkin, kun se on se eli pikajalka. Velo syntyi, kun vapaanapa keksittiin. Jaguaarit oli muuten Mansesta kotoisin.
Mutta Piaggiossa. olisi sitä jotain.
Lapsuuden kodikkaimpia ääniä oli kärpäsen surina mummolan muutoin hiljaisessa tuvassa. Kai mummokin piti sitä mieluisana äänenä, kun oli jättänyt tuon yhden kärpäsen sinne pörräämään.