On ilmoja pidelty
Juhannus onnellisesti takana, paitsi niiltä kymmeneltä, joiden viimeinen se oli. Ja niiltä sadoilta, ellei peräti tuhansilta, jotka riitelivät, tappelivat, hermostuivat naapurimökin möykkäämiseen, loukkaantuivat, kärsivät hyttysistä, tunsivat ahtaan paikan kammoa 15 neliön mökissä serkun kummin kaverin 8-henkisen pesueen vieraina, ajelivat neljääkymppiä ruuhkissa ja hikisinä ja väsyneinä ja huonosti nukutttujen öiden jälkeen jäsenet kolottaen päätyivät tänään töihin kertomaan työkavereille, kuinka oli hienoa taas käydä maaseudun rauhassa päätä lepuuttamassa.
Entisessä työpaikassani ihmiset lajiteltiin sen mukaan, miten lomansa vietti: jotkut olivat erityisen hanakoita aina perjantaisin ohimennen mainitsemaan, kuinka on taas kiire, kun pitää mökille mennä ja kaupassa käydä ja sitä ja tätä hankkia. [Mikä saa muuten edelleenkin ihmiset ryntäämään sankoin joukoin kesähuussien, köhivien kaasuhellojen ja kantovesien pariin hyvinvarustelluista älykodeistaan.] Samaiset mökin omistajat sitten puoliääneen paheksuivat ihmisiä, jotka matkustivat ulkomaille Suomen kesästä ja matkustavaiset taas katsoivat säälien mökkiläisiä. Loput, vähemmän varalliset saivatkin viettää kesänsä miten lystivät, sillä heitä ei edes noteerattu kunnon ihmisiksi. Aina löytyi niitäkin, jotka suunnittelivat lukevansa vihdoin tänä kesänä ne kaikki kirjat, joita ei talvella ehtinyt, pesevänsä koko huushollin matot, pilkkovansa mökille puita varastoon, raivaansa vihdoin perintömetsän takamaan ja rakentavansa sinne piilopirtin, jossa voi rentoutua savusaunan jälkeen, käydä kokemassa verkot, poimimassa metsämansikoita ja pyöräyytävänsä piirakan ja tervata veneen heti sen jälkeen, kun on käynyt mustikassa ja säilönyt punajuuret, sienet ja nostanut perunat ja savustanat ne saamansa runsaat kalasaaliit. Niin ja tietenkin tyhjentäneet hyyskän.
Toiset ne ehtii vaikka mitä. Minä en ehtinyt juhannuksena kuin saunoa ja nukkua ja syödä ja Samikki on sillä välin tekaissut Blogilistalle yhtä ja toista. Moisen työn jälkeen voisivatkin nyt kaikki vanhan pamauksen ja listan käyttäjät vihdoin heittää ne unhoitukselaan ja nauttia nykyajan mukavuuksista.
Jälkipuheet
Niin.
Paluu luola-aikaan on hienoa kun sen tekee vapaaehtoisesti ja omin ehdoin. Amerikkalaiset tosi-TV tekijät tekevät tosissaan uudisasukasajoista totta. Eilen keitettiin jo pontikkaa, joten eiköhän he selviydy hengissä talven yli.
Eilen katsoin uudisasukastositeeveetä, harmitti, että on jäänyt joku jakso välistä popis. Näin nimittäin ensimmäisen ja silloin nauratti niiden naisten suuri suru, kun pitää luopua meikeistä. Siis huulipunasta ja ripsiväristä! Metsässä, keskellä-ei-mitään! Voi elämän turhuus ja naisen hupakkous.
Toisaalta varsinaisen hölöä on sekin, että uudisraivaajanaiset pukeutuivat korsetteihin ja krinoliineihin ja takapuolta nostaviin tyynyihin. Metsässä, keskellä-ei-mitään! Voi elämän turhuus ja naisen hupakkous.
Voi meitä. Mitään ei ole opittu.
Ja kun ihmistä alkaa ahistaa sementtikuutiossa, niin mikäs sen luonnollisempaa on kuin päryttää maalle nauttimaan avarastaluonnosta. Sitä on siellä isensä herra ja narri myäs. Kunnon korpimajalla saa paskarella kuin muurahainen kokolaiten päivän, että saa ylläpidettyä taloutta yllä. Sisu kasvaa ja eikä pienistä murheista tee maailmanloppua. Siinä sitä unhoittaa työelämän stressit ja kuolleetlinjat, aivot saavat uudenlaista haastetta. Kun paarma puree kolmattakymmnetäkertaa ja miljoonas öttiäinen juhlii veriaterialla, sen jälkeen alkaa taas arvostamaan kaupunkiasumismikavuuksia ja interweppin kliinistä ympäristöä. Sitä kuule painaa huopikkaansa hyvvinkiin vasten kumimattoa ja maisemat vaihtuvat kuin selaimessa blogit.
Kyllä mää katon säälivin katsein sankoin joukoin eritoten etelänmaanturistirysään pakenevia pöhömatkailijoita. Siellä pohjoisenimmistä höynäytetään konsanaan kuin kotomaassa mikälie-elämyseläinpuistokylpylään ekysyvää kotomaanmatkaajaa. Mieliä on monia ja haaveita sitäkin enemmän.
On se jotenkin niin turvallisempaa kuitenkin tulla höynäytetyksi kotomaan elämyspuistoissa ja turvaahan siinä samalla kotomaan matkailualan yrittäjähenkeä vaikka riipiihän se, kun elämykset on aika teennäisiä täällä. Toisaalta eihän ne etelän elämykset ole kuin kuumempia, muuten yhtä teennäisiä.
Ainoa tosi on öttiäisen purema. Nauttikaamme.