pessimisti.

50-prosenttisella todennäköisyydellä realisti.

Niin. Itse tarinoista en osaa sanoa mitään, jaarittelen ja jatustelen kuin joutomies. Mutta tuo urbaaniyhteiskunnan ilmainen tiedoitusmedia tuo joitakin muistoja mieleeni. Nettiä ei vielä ollut ja kierrätystä oli hyvä tehdä käyttäen hyväkseen näitä kauppojen eteisissä olevia ilmoitustauluja. Ongelmia oli monta:

Joissakin pyydettiin käyttämään vain kaupan omia lappusia, jolloin kuvallinen ja yksilöllinen markkinointi oli mahdotonta.

Joissakin paikoissa oli aina nastat loppu jolloin joutui taiteilemaan ilmoituksensa jonkun edellisen ilmoittajan päälle. Röyhkeimmät raivasivat kilpailijan ilmoitukset pois ja huitsin nevadaan, tässä yhteydessä.

Tavaksi tuli liittää alareunaan repäistäviä lipukkeita joissa oli yhteystiedot. -montako liuskaa olisi hyvä ja onko hyvä enne jos kiintoisassa lapussa ei ole repäisty yhtään tai repäisty vain yksi? Itse monistin samnlaisia lappusia päällekkäin monta, jolloin potentiaalinen asiakas ei tiedä montako on otettu ja koko data-sheet on mahdollista ottaa mukaan.

Yleensä ilmoitustaulu oli liian pieni jolloin lappuja oli myös pitkin seiniä. Näkyivät hyvin mutta oli vaarassa joutua pois otetuiksi.

Joihinkin piti liittää markkinointipäivämäärä, koska esillä pidettiin vain rajoitetun ajan. Siksi oli hyvä tehdä useampia ilmoituksia eri formaateissa ja tulevaisuuden sisältävillä päivämäärillä. Näin pitkäkestoinen myynninedistämistyö mahdollistui.

Joskus sitä tuli repäistyksi sellainen pieni lipuska taskuun, ihan vain kuin varoiksi. Sitä sitten myöhemmin vaimo ihmetteli mikä ihmeen puhelinnumero pyykkihousujesi taskusta löytyi?

Joukossa oli myös aivan selvästikin myös ammattimaista liiketoimintaa sisältäviä ilmoituksia, joka tietenkin on kriminaalista ja sellaisenaan tuomittavaa.

Hienon pikantin lisän toi jonkun ystävällisen asiakkaan lattialta poimima tutti. Se oli ripustettu roikkumaan sinne toivorikkaana. Kukaan ei koskaan tohdi sellaista kierrättää saati alkuperäinen user-kaan tuskin koskaan löytynee.

Oi noita aikoja. Tämä media toimii vielä ja on hyvin elinvoimainen ja tarpeellinen netittömälle ihmiselle. Kauppojen vain olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota sen visuaaliseen ilmeeseen. Pois olisi myös raivattava se kärryjono siitä edestä, jotta ilmoituksia voisi tutkailla tarkemmin.

Jatusteleva joutomies, somaa kuin juhannuskoivu mummun rappujen pielessä.

Kauppojen ilmoitustaulutaidehan kasvoi potensseihin, kun koteihin kannettiin tietokoneet ja digikamerat. Alussa oli olevinaan huikeasti hienompaa myydä oikein tietokoneella tehdyin ilmoituksin vihreitä plyyssisohvia ja pinnasänkyjä ja lastulevykirjoituspöytiä. Tapana tuntui olevan itse repäistä pari liuskaa muka olevinaan kysyttyä tavaraa. Minusta se oli huono taktiikka, kun ostohalukas ajatteli sen jo siitä menneen.

Tietsikkataide on väistymässä nörttien siirryttyä eetterisille tauluille ja jäljellä ovat haparoivin vanhuskäsialoin kaukokirjoitetut lappuset ja pikkutyttöjen käsialalla väkerretyt sydämin koristellut dog-sitter ilmoitukset.

Voi aikoja oi.

Hoi Mea. Ajattelin tätä kautta terkuttaa kesäterveiset (myös niille muille) kun en ole varma, mitä s.postia käytät. Itselläni menee loistavasti niin yksityis- kuin työelämässäkin ja toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin katsomaan livenä sitä mun all time favourite artistia (u know who SHE is) pariisissa ja brysselissä asti.. Oli ihan huippua ja pissin hunajaa. Matka oli muutenkin tosi onnistunut.
Pieni haikeus aina yllättää kun tulee hetkiä jolloin sen ison valkoisen rakennuksen ohi kävelen.. Aina on pakko katsoa savupiipulle päin ja huokaista. Hyvää kesää ja haleja sinne!

Mauri hunajaiseni, lämpimät juhannushalaukset sinullekin. No oliko Tori yhtä ihana lihana kuin haaveena? No oli tietenkin. Tyhmä kysymys.

Olet sinäkin ollut täällä meidän mielissä. Saisikohan tuohon piippuun mitenkään pöhinää, niin voitaisiin lähetellä savutusmerkkejä. No, lähetämme ne virtuaalisesti, tuoksuvatkin paremmilta.

Niin tosiaan, juhannuksia sinnekin!
Muistakaa laittaa ne yrtit tyynyn alle vai mitenkäs se nyt menikään... (?)

Tori oli yhtä jumalainen livenä kuin pieneen cd levyynkin tungettuna. Hommansa osaa kyllä ja hyvin. Mulla oli vielä loistavat paikat molemmilla keikoilla kun istuin ihan eturivissä 8000 paikkaisessa salissa.
kauniskin oli vielä. *tää kehrää...*

Mutta ikävä on teitä aina välillä.. Mutta eikös se olekin vain hyvä asia. ? ;)

Yrtit soppaan ja tyyny pään alle toisen pään viereen. Niin toimien olisi mukavampaa.

Hyvä ikävä on kuin kermavaahto mansikan poskessa. Tai koiran pörrötysterapia. Tai Lionhearted Ladies-levyn kuunteleminen.

Hauskaa juhannusta Mea:lle ja myös mea:lle
toivottaapi Tapsukka.

Kiitos Tapsukka, me vietämme hauskan juhannuksen äMmien kesken. Varo sinä kaatumasta ruukkuihin, ettei läiky täyded ruukud.

Niin.

Ei kai Juhannus ole syytä keskeyttää pohdintoja. Oliko se kuka filosofi joka kulki kansan keskuudessa ja kysyi ihmisiltä asioita. Vastauksen saatuaan hän esitti vasta-argumentin jolla vastaaja saatiin miettimään asiaa toisesta valosta.

Näin myös juhannuksena tarvitaan katkeamaton ketju Mean filosofointeja. Keskiyön auringon paistaessa jaq ihmisten istuessa kivillä, niitä on kiva pyöritellä eri kanteilta kun vanhat tervaveneet roihuavat kokkotulilla.

Mistä niitä tervavenheitä riittääkin. Vuositolkulla niitä on polteltu ja aina vaan kokon rungiuksi niitä löytyy. Vaarilla oli vene niin paksussa tervassa vuosien tervaamisen jäljiltä, että kun se poltettiin kokossa, paloi puoli sarkaa heinäpeltoa ja muutama mänty.

Mutta lähtivätpä noidatkin. En ainakaan ole niillä nurkilla sen koommin tavannut.

Niin.

Tervavenhe -nimi on varmaan yleisnimi kaikille ongelmajätteille jotka palavat hyvin ja ei muuten tohdi polttaa kuin suuren kansanjuhlan aikana. Keskikesän jalo juhla antaa oikeutuksen. Toissajuhannuksena oli kokon keskelle laitettu vanhoja autonrenkaita, sekin rikos paljastui vasta tuhkakasaa siivotessa. Mutta nimityksistä vielä: Mistä perhanasta ne entisaikaan koulun seinään piirretyt kuviot sai kirkkovene-nimityksen? Monia olen nähnyt muuallakin kuin vessan seinillä, -oikeitakin. Ei niistä mikään ole kirkkovenettä mieleeni tuonut.

Johtuneisiko siitä, että on ollut siinä muut asiat päällimmäisinä mielessä, että et sitten joutanut tarkemmin arkkitehtuuriensa yhteneväisyyttä pohtimaan.

Vaan kyllä ne piirrokset minusta kirkkovenettä muistuttaa. Mitä niiden pitäisi muistuttaa. Veneitä kun ovat.

Niin.

Veneitäpä ne. Kuntosoutulaitteissa on se jännä ominaisuus että kun sellainen on kotiin naapurin tai tuttavan sängyn alta saatu, niin jopas jo kolmen kuukauden kuivasoutelun jälkeen se päätyy oman sängyn alle odottamaan seuraavaa innokasta kuntoilijaa. -niin meilläkin, kelpaisko?

Noista piirustuksistapa vielä. Lapsen ensimmäinen tunnistettava piirustus on usein isä ja äiti. Mutta miksi hitossa se pää on niin iso ja jalat sekä kädet pelkät viivat vaan? Ja eihän ne kädet lähde oikeasti suoraan pään alta ja jalat siitä melkein samasta kohdasta. Ja miten sen isän ja äidin erottaa siitä kuvasta toisistaan? Hiuksista yleensä, niin ne sukupuolet erottuu lapsen kuvissa. Onkohan kovin oikeaoppista toisaalta kovin kriittisesti arvostella parivuotiaan aikaansaannosta jota hän ylpeästi esittelee? Toisaalta onko oikeaa sekään että sitten kehutaan ja paapotaan: -voi kuin hieno kuva ja niin taitavasti tehty! Vaikka oikeastihan kuvahan on ihan tökerö ja alle kaiken taiteellisen arvostelun, suorastaan lapsellisen surkea raapustus.

Onko se tyttö- vai poikasoutulaite? Minulla olisi tuolla yksinäinen tyttösoutulaite, sängyn allapa hyvinkin. Niillä on sellainen ominaisuus, tiedähäntä sitten, miksi.

Ajattelisin, jos pystyisin, että päät on isot, kun lapsen silmissä ne on valtaisia ja täynnä viisaita ajatuksia. Lapsi ymmärtää, ettei paljon mitään ymmärrä, kun on pääkin niin pieni. Iskän pää on vielä yleensä isompi kuin äiskän mutta älkäämme liikaa siitä kuitenkaan vetäkö päätelmiä. Kädet ja jalat lähtee päästä, koska ne on tärkeitä ulokkeita, ruokaa, kokista ja Tamakotseja saa käsistä ja jaloilla viedään tarhaan ja kauppaan leluosastolle, muu ruppi aikuisessa on täysin turha, ei sitä kannata piirtää.

Niin ja kun sitä lasta sitten kehutaan siitä onnettomasta piirroksesta, niin miksi vaihdetaan lällytysääneen. Mitä vanhempi sukulainen, sitä pidempään lällyäänellä hämmästellään, että kuinka se Erkki on kasvanut ja anna mummu ottaa pahan hakaneulan pois poskesta ja onko se meidän Minna tosiaan noin mustatukkaiseksi vanhemmiten tullut. Ja noin kalpeakin.

Niissä piirroksissa muuten kissat ja koirat on äiskän kokoisia. Mitä se sitten kertoneekin.

Niin. Kaipa se on hemafrodiitti tuo vempele. Jalat laitetaan sellaisiin pinhuuseihin ja molemmin käsin tehdään turhaa työtä. Vedellään kahvoista että naama punoittaa. Kesämökilläkin varmaan kiva. Voi rehkiä ensin itsensä sisätiloissa hikeen ja ajella pärryytellä senjälkeen moottoriveneellä ympäri näsijärveä. Mutta ei noita hemafroditteja -etenkään parane saman sängyn alle sijoittaa. Josko ovat kuin etanat, kyhnäävät ja kihnuttavat sukupuoletonna toisiaan tuntitolkulla. Sitten muutaman minuutin sisällä päättävät. o sää miäs , mää oon naine. Ja tietäähän sen sitten soutulaitetapauksessa tuloksen, pienet lasten soutulaitteet on ihan tarpeettomia, ei lapset niin tyhmiä ole että turhaan kiskoisivat joutavia rautatankoja.

Niin on ihminen tyhmä vaikka avaruuteen osaa vaan ei tajua, ettei sisällä pääse puusta pitkään. Mitä sekin sitten tarkoittaneekin. Minäkin olen polkenut tuhannia kilometrejä' ja nähnyt lähinnä Salkkareita ja Kotikatua, ei paljon maisemta ole muuttuneet. Niin siis kuntopyörähän hankitaan heti, kun soutulaitteen pinhat on tungettu sänkyn alle. Ja se stepperi, se mahtuu sohvan alle kätevästi.

Mutta jos ne on niinku etanat, tekiskö ne kaarnalaivoja. Olisi hyvä nykyajan penskojen oppia ajelemaan kaarnalaivoilla.

Mutta eipä sekään mihinkään johtanut, kuten ei käpylehmien tarhaaminenkaan.