Järjistyksen kourissa
Sisäinen järjestysmieheni on aina sanonut, että asioiden pitäisi olla loogisesti paikoillaan ja jotenkin linjassa ja ymmärrettävissä. Ainakin omassa ymmärryksessäni. Omassa järjestyksessäni, minun silmissäni, mikä ei aina vastaa muiden maailman tilaa tai järjestystä. En saa rauhaa ennen kuin ymmärrän, miksi joku juttu on niinkuin on. En usko, jos vaan sanotaan, minun pitää ymmärtää, hamuan tietää. Jos mahdollista, tahdon saada tietää, mitä oli ennen kuin oli näin ja miksi se muuttui. Janoan oivaltaa kokonaisuudet ja yhteydet ja miksi joku vaikuttaa olevan jotenkin ja onko se oikeasti niin. Sisäisen harmoniani kannalta olisi suotavaa, jos isot ja silmiin hyppäävät asiat olisivat suorassa vaikka silloin koko muu maailma olisikin vino. Silmäni yrittää vääntää todellisuutta suoraan vaikka se olisi oikeasti vino. Sisäinen järjestysmieheni haluaa asioiden olevan järjestyksessä vaikkei toisaalta haluakaan.
Siksi olen ymmälläni, kun entinen tarkka ja maailmastaan kaiken aikaa tietoinen minuuteni on hukannut tärkeysjärjestyksentajunsa: en saa rauhaa, jos vaikka taulut eivät ole silmäänkäyvässä asetelmassa mutta pystyn hyvinkin unohtamaan elintärkeiden asioiden sijainnin jopa päiviksi. Huoletonna nukun tietämättä, että minulla ei ole tietoa pankkikorttini olinpaikasta mutta en saa unta ennen kuin taulut ovat harmoniassa. Pystyn unohtamaan, missä käytin viimeksi rahapussia mutta en pysty tyhjentämään mieltäni siltä, että huonekalut eivät ole jotenkin vaan oikein tai tavarat hyllyssä mieltä rauhoittavalla tavalla.
Yrittääköhän sisäinen järjestyksenvalvojani kertoa jotain, kun viikonloppuyönä kaksi taulua putosi seinältä juuri, kun ne mielestäni vihdoin olivat löytäneet oikeat paikkansa. Seuraavana yönä se pudotti kylpyhuoneen seinältä telineen. Miksi muuten tavarat putoilee öisin tai muuten peljästyttävin tavoin, mahdollisimman paljon sydäntätykyttävin metelein. Eilen se joku pudotti parvekkeen kaihtimen, kun nukuin päiväunia ja pelsätyin pahanpäisesti.
Josksu kirjoitan kirjaimet väärinpiän, enkä edes huomaa niin tehneeni. Siäsisellä [sic!] silmällä se on silti oikein.
Jälkipuheet
Niin. Mr. Murphy pudottelee kaikki tavarat pikkuhiljaa jos ne ovat kipsilevyssä väärillä kiinnikkeillä tai tarrakiinnityksellä kaakelissa.
Linjakkuss suoruus ja jämptius on jokin ihmisen perusgeeni. Alvar Aalto teki kaarevia ja eksoottisia ratkaisuja ja huonoja suomen ilmastoon. Kuvassasi on vanha kivisokkeli. Jos tuollainen valettaisiin betonista ja olisi sivusuunnassa vino se sortuisi tai näyttäisi epäkelvolta. Pystyt ja vaakasuorat linjat ovat kestävämpiä ja materiaalia säästyy. Talo TV-ohjelmassa taiteilija urputti kun joutui purkamaan sik-sak tyyliin laitetut lattiaklinkkerit ja kysyi miksi saumojen pitää olla suorassa? Hänelle outo asia mutta kaikille muille itsensäänselvyys että lattialaattojen saumojen pitää olla linjassa tai sitten aivan sekaisin, muuten näyttää huolimattomalta ja epäkurantilta.
Armeijassa roskis piti olla aina tyhjä. Miksi sehän on roskis? Miksi matot pitää olla suorassa parketin saumojen kanssa, miksi talojen seinät tehdään suoriksi? Jos on rakennuksessa epäsymmetristä, niin sen pitää olla niin että tuntuu ja vaikuttaa taiteelliselta.
Paradoksaalista minun tauluissani on, että kipsiseinässä väärillä kiinnikkeillä olevat pysyvät ja kiviseinään oikein laitetut putoilevat. Oletan oikein tällätyiksi, kun kiviseinään ei saa kuin oikeita laittoja, tuskin niitäkään.
Siinä on kyllä se veteen piirretyn viivan paikka, että mikä näyttää hyvältä vaikka vahingossa vino olisikin ja mikä on kaunis tai ruma tarkoituksellisen vinoon tehtynä. Vähän niinkuin vaatteiden kanssa: jotkut yhdistelmät näyttävät naurettavilta ja toiset ei vaikka periaatteessa ovat yhtä hölmöjä.
Olen muuten sitä mieltä, että Mr. Murphyn kommenteista paussissa olen ylpeä: juuri tuollaista ajatuksen lentoa ja leikkiä on kommentointi parhaimmillaan. Melkein ajattelen toimivani muusana.
Tuo kirjainten väärinpäin meno on muuten niin ärsyttävää! Et siis ole ainoa. :)