Voittajia ja häviäjiä
Kun joutuu kylmiltään kuulustelluksi ja penätään kertomaan työtoveristaan asioita, joiden tietää vaikuttavan hänen elämäänsä ehkä ratkaisevastikin, on sekä puun ja kuoren että ruton ja koleran välissä. Kun on asetettava vaakaan 70 ihmistä tai yksi, luulot ja tiedot, oletukset ja ennusteet. Koska sanoit mitä tahansa, on paha olo.
Ai niin, ottelu Mea - Sonera päättyi 6-0.
Jälkipuheet
Häviäjistä vielä alkuviikkoiseen.
Tapsukka oli silloin latkinut runsaahkosti
voimallisia juomia ja tekstuurit ja muille
höpötetyt läpäläpät olivat juuri sellaisia.
Nyt häpeillen ja pahoitellen (siis pahoitteluni)
työntää päänsä pensaaseen, ja pelkää, että
ei välittomäst törmäisi ihmisiin, joille taas kerran on munannut isensä täydellisesti. Toivoi-
si vaan, että ei ole aiheuttanut toisille harmia
oudoilla "sutkauksilla".
Pitäisi joskus kai ainakin jotenkin aikuistua-
kin, joskin tässä tapauksessa ei valitettavasti
näy oikein onnistuvan.
Ei se kuule Tapsukka humaleisson vetele se semmoinen peli, että ryhdytään kokonaisiin ruugguihin ja juodaan juomad gaiggi ja sitten teksturoidaan mitä mieleen tulee ja sen nyt tietää, mitä silloin tulee mieleen, kaikenlaista joutavaa. Josta olisi onnellisen tietämätöin ellei olisi humaluspäissään kirjoittanut ne esille. Seuraavan kerran irrota piuhat koneesta, katkaise sähköt, piilota näppis ja kännäri.
Mutta siis, ota jo se pää pois pensaasta, hyvä mies, kerrankos näitä.
Inhottava on tuo kuvaamasi tilanne. Olkoon tilanne sitten vaikka 70-1 tai mikä tahansa.
Juuri tuollaisten tilanteiden vuoksi minusta ei olisi työyhteisön esimieheksi.
Ja kuitenkin, on olemassa ihmisiä, jotka eivät ainakaan havaittavasti kärsi tuollaisesta.
Yöunet tuollaisesta varmaan menisi.
Niin. Tamperelaisen Väinö Linnan teos Täällä Pohjan Tähden Alla paneutuu myös veljessodan jälkipyykkeihin. Siitä seuraava mielleyhtymä ja kuvakollaasi aivoissani minulle. Isäntien kenttäoikeus kokoontui päättämään kuka punainen oli tehnyt mitäkin ja milloin. Istunnon välillä kenttätuomari ja naapurin isäntä menevät keventämään lastiaan nurkan taakse. Pussihousujensa sepalusnappeja sulkiessaan naapuri toteaa kuin ohimennen: " Et kai sinä tuota meidän renkiä ammuta, kun se on niin kova työmieskin?" -no antaa kait olla, -tällä kertaa, sanoo kenttätuomari ja hemputtaa hetken, sulkee myös nappinsa ja miehet kömpivät rappusia ylös takaisin suojeluskuntatalolle.
Oikeus toteutui, -varmaankin
On tavallaan väärin, että pistetään selkä seinää vasten, joskus "vapaaehtoisesti", silti. Ja kuitenkin on oikein, että kysytään sieltä, missä asioista tiedetään. Tähän vanha isäni sanoisi, että ole siinä hullu viisas.
Kenttäoikeus on raaka mutta julma, kaikille osapuolille.