Kahvia
Aamulla virkanainen huomasi, että kahvi oli loppunut, tai siis edellisenä päivänähän hän sen jo huomasi mutta aamulla vasta taas muisti. Siis töistä kauppaan kahvia hakemaan, ihmeissään, kun muisti edelleen. Taitaa olla kehitystä tapahtunut, ehkä asiat hallinnoituvat, pientä tarkkaavaisuutta se vain vaatii. Virkanainen inhoaa niitä pantillisia ostoskärryjä, joten hän raapottaa kädessään aina koppaa, eikäpä hän nyt osta kuin sen kahvin.
Hm, vihannesosastolta voisi ottaa samalla tomaattia, kurkkua ja ruukullinen salattia. Leipäosasto on vieressä ja nainen muisti Reissarinkin olevan palaa vailla finaalissa, noin. Ja juuri paistettuja sämpylöitä muutama. Nonniin, mitäs vielä. Kanta-asiakastarjouksena meetwurstia, sitä sitten [hänellä toki löytyy kortti, jos sillä saa käteen selkeää alennusta, mitään bonuspisteitä ei yhden naisen taloudesta kannata kerryttää] ja maitohyllystä hän huomaa vihdoin himoitsemaansa sitruunamoussea. Ja viilejä kolme ykkösellä, no sitähän on otettava. Evääksi.
Mitäs vielä. Olutta kymppipakkaus [vierasvaraksi], tuoremehua pari ja totanoin... mitähän sitä söisi. Janssonin kiusaus on kangastellut makuhermoissa siitä asti, kun työkaverit puhuivat sitä tehneensä. Einestä, mutta ajaa asiansa. Virkanainen kamppailee itsensä kanssa mennäkö jäätelökäytävää vai patukkakäytävää. Jotain outoa kaipuuta... Niin, sehän se oli: DaCapoja on jostain syystä tehnyt mieli eilisestä alkaen. Ja Pätkiksiä.
Eiköhän siinä jo olekin kaikki. Koppa ja pakki painavat jo riittävästi. Virkanainen ohittaa, ei ohitakaan, kenkäosastoa. Sovittaa viidet kengät, onneksi kaikki tuntuvat huonoilta. Eikä ole sitä korttiakaan, [ai niin sekin piti laittaa postiin leikattuna]. Kassalle siis käteisostoksille. Kassi, reppu ja pakki Martin takahutlariin, kattoluukku auki ja poppikone päälle. Kotiin. Parkkiin.
Kiusaus mikroon, salaatti lautaselle ja parvekkeelle aurinkoterassille syömään. Ei hassumpaa. Ja jälkiruuaksi kahvia.
Niin, se kahvi.
Jälkipuheet
Ei voinut kun nauraa ihan sydämen pohjasta. :D
Et onneksi ostanut tölkkikolaa, hitto mun piti mennä kauppaan uudelleen ihan vaan hakemaan sitä. Onkohan ne pistänyt siihen jotain huumeita kun olen ihan koukussa.
Kuulostaa varsin tutulta. Itse pyrin estämään moisen unohduksen tekemällä ostoslistan, johon ensimmäiseksi (ja monesti ainoaksi) asiaksi kirjaan sen tärkeän ostettavan. Yleensä joko ostoslista jää kotiin tai en jaksa kaivaa sitä esiin...
Minulla on noita pakkosaada-juttuja aina silloin tällöin, milloin mikin. Talkion Rustik-sämpylöiden lakattua olemasta olen ollut ihan lamassa, mikään ei ole saanut minua innostumaan niin, että pudottaisin vanttuuni niitä hakeakseni.
Ostoslistaa en ole tehnyt sen jälkeen, kun viisauspäissäni tein niitä PostIt-lapuille liimatakseni ne ostoskärryn kahvaan ja huomatakseni kaupassa, että enhän minä käytä ostoskärryjä.
Mikä loistava tekosyy tarkastaa Asfalttiviidakon mielenkiintoisimmat kahvilat, sillä niissähän eurooppalaisen kulttuuriperinnön tärkeimmät makuhermot eivät löydä sen parempaa kuin kupponen vahvaa, mustaa kahvia. No ehkä likööriä... Oikeastaan keskiolut ja munkki ovat parempia... Mitä, onko tänäänkin karaokea...
No siis heh! Tai no, voin minä ne tarkistaa, venaa sekunti.... No niin, on tarkastettu. Yksi olisi mutta on kiinni.
Keskiolut kirsikkamehulla ja munkki, eikä sitten mikään donitsi, ei ole paha. Tai valkkari siiderillä ja omenalehti.
On. Tiketopela. Ja Su, Potti.
Suoraan, kun mun kauppareissulta. Ainakin se osa, että se mitä oikeasti menen hakemaan, yleensä unohtuu. Kauppalistatkaan ei tätä lahopäätä pelasta.
Sorruin myös tuohon mousseen, myös siihen punaiseen.
Help, tämä on jo toinen kirjaus, jossa eilinen, sokerihumalainen da capo -kirjaukseni mainitaan kaupassakäynnin yhteydessä. Myös Lordilla:
http://aaretontylsyys.blogspot.com/2005/05/ruoasta-ja-hyvskist.html
Ehkä blogit sittenkin ovat merkittävä vaikuttamisen kanava? Argh, kuni raskaan vastuun tämä tuokaan muassaan...
Niin minäkin Kukkis, myös sen puunaisen ostin.
Jussi, eikä tässä vielä kaikki: päivällä piti käymäni alakerran kuppilasta erikseen hakemassa DaCapo, mikä aiheutti työkavereissa nostalgiahumalan ja he myös. Ja koskapa se kahvi piti noutaa eri reissulla, niin taas lähti DC mukaan. Kolme kertaa! Ja kaverit päälle. Vai ei ole vaikutusvaltaa kansalaiszurnalisteilla.
Kaljaa vierasvarana, kuinka ystävällistä. Olisipa mulla tuollainen ystävä, tai heetkonen on, mutta noin ymmärtävistä naisihmistä ei ole. *vink, vink*
Sanotaan nyt vaikka niin, että jos ystävä on hyvä, niin hänellehäm antaa vaikka paidan päältään. Ja tähän nyt ei sitten kehitellä mitään tiedät-kyllä-mitä-juttuja.
Tahtosi on ehdoton lakini.
Suloista. Ainoa mies, johon tahtoni tuntuu tehoavan.