Rauha ja Onni
Jouduin äsken itseni kanssa taas kerran hämmennyksiin. Katselin parvekkeelta, kun naapuritalon keski-iän ylittänyt pariskunta tulla toohotti sauvakävellen. Söin vähärasvaista rahkaherkkuani huvittuneen yliolkaisesti toisella poskella hymyillen tuolle onnettoman näköiselle pariurheilulle ja ajattelin, että ei koskaan ikuna minua saisi yhdenkään prinssin kanssa sauvakävelemään verskat suihkien. Ei ole sellaista prinssiä syntynyt. Ja että mitähän nämä yhteneviin tuulipukuihin pukeutuneet parit mahtaisivat nyt tehdä, jos tuo huvittava väline olisi naurettu mummujen suohon alkuunsa.
Ja heureekka, silloin huomasin olleeni kohtuuton ihminen. Ei olisi tuokaan mies vaimonsa kanssa iltasella lenkillä. Jos lenkillä olisi, niin yksin juoksisi pururataa ympäri hikiläiskä selässä suurentuen ja vaimo kävelisi naapurin vaimon kanssa ja yhdessä haukkuisivat miehiään, jotka eivät vaimojensa kanssa koskaan puhu vaan omissa harrasteissaan vaan kohkaavat. Olisi riita ja epäsopu keski-ikäisissä perheissä vallitseva olotila.
Mikä minä olen naurettavine vähärasvaisine rahkoineni ketään arvostelemaan. Etenkään, kun itse en viitsinyt lenkille lähteä, etenkin kun alla lepäsi kermaista tomaattikeittoa ja fetajuustosalaattia. Lienisikö sittenkin naapurissa Rauhalla ja Onnilla ihan kelpoisen tasapainoinen suhde.
Sauvat. Parisuhteen Rauha ja Onni.
Jälkipuheet
Sauvat ruulaavat! Etenkin istumatyöläisen rääkätty selkä saa ihanaa lämmitystä ja forssia sauvojen tehokkaasta käytöstä. Sauvat ovat paitsi edukkaat, tehokkaat, helpot, kätevät, myös söpöt, viimeiset epäcoolit liikuntavehkeet. Paitsi etteivät nekään ole enää oikein tarpeeksi epäcoolit, kun yksi jos toinenkin kolee tyyppi putkahtaa sauvakaapista julkisuudessa.
Vähän kadehdin niitä pariskuntia, jotka voivat käydä kahdestaan lenkillä, mutta kyllä kai mekin vielä joskus kun kääpiöt tuosta vähän venähtävät.
Olenkohan koskaan muuten tullut sauvakaapista, no nyt tulen: minulla on teleskooppiset Walking-B:t tuossa eteisen kaapissa. No niin, nyt se on tehty. Olen jopa muutaman kerran niiden kanssa kävellyt ja onhan se tuimempaa kuin miltä näyttää.
Mutta en osaa kuvitella ketään prinssiä rinnalleni sauvametsään. Johtuu kyllä enemmänkin siitä, että lenkit ovat minulle enemmänkin sellaista yksinpuhkumista, puiden halaamista ja äänettä huutamista. Sellaista, jota en kenenkään taakaksi viitsi laittaa, sellaista itsekseen suoritettavaaa omaterapiaa. Mutta prinssi olisi mukava ottamassa vastaan sauvametsästä kaakao mukissa höyryten.
Nain muuten keväällä hienon eurooppalaisen suurpääkaupungin kadulla iltapäivävilinässä hienon rouvan Chanel-jakkupuvussa ja aurinkolasit tyylikkäästi päässä sauvakävelemässä.
Minä olen tuota omaa mussukkaani yrittänyt vähän kerrallaan pehmittää, että joskos sekin hankkisi itselleen sauvat niin voisimme ällöttävästi yhdessä käydä sauvakävelylenkillä. Ei ole vielä oikein lämmennyt ajatukselle, höh.
Siinä sitä miehekkyyttä kysytäänkin, kun Helsiskissä nuorimies sauvottelee. Se olisi kuulimpaa kuin mikään trendipelleurheilu koskaan.
Oikeastaan se olisi niin miehekästä, että kehonrakennus ja hoskeykin jäisivät jalkoihin. Tai siis sauvoihin.
Jatka vaan pehmittämistä, ehkä se Janne siitä sulaa.
Tosin epäilen.
Sauvat on pop! Ne vaan pitää ostaa ukkokullalle valmiiksi (kuten minäkin tein ja johan rupes tuulipuvut stereofonisesti suihkimaan!). Taidan nykyisin vaan itse olla se hankalammin liikkeelle houkuteltava ruho... tarttis tehrä jotain, ryhristäytyä vaikka.
Niin, olisihan siinä pointtia, kun joku kirittäisi lähtöön. Vaan en minä osaa edelleenkään kuvitella kanssani parisuhteista sauvametsään. Tosin en ketään muutakaan. Tosin en itseänikään kovin usein. Tarttis tosiaan tehdä jotain. Vaikka tokeentua.
Mulla olikin haamuinen muistikuva, että Mean kaapinraosta olisi joskus pilkistänyt kävelysauva! Minä jonkinmoisena kömpelikkönä otin työpaikan fysioterapeutilta starttitunnin sauvakävelyyn. Mulla tuntuu stressi ja ärtsy kertyvän käsiin, joten käsillä teutarointi huojentaa oloa mukavasti. Kuntonyrkkeily on myös kajastellut mielessä...
Pannaan korvaa taa tuo ajatus sauvojen lahjoittamisesta miehelle. *hieroskelee käsiään ovelan näköisenä*
Auts, ja minua ne miehet sitten tulevat syyttelemään sauvat tanassa, että tanan neiti mea, minkäs meille teit.
Minä en ole mitään tehnyt, muistakaa se.
Niin. Suihkuverhon alareunaan tulee aikaa myöten tummaa kalkkipatinaa. On syytä aina puolivuosittain kääntää suihkuverho roikkumaan toiseen suuntaan jotta tuo patina olisi tasapainossa. Siksi ei suihkuverhoksi tulisi valita kuviota joka menee jotenkin nurinniskoin. Hyvä vinkki yllättävien yövieraiden varalle on pitää kertakäyttölakanoita heidän sängyssään. Aamulla tuosta lakanasta saa vielä pöytäliinan aamiaspöytään jolloin vieras ei kiusaannu, ja tuntee ettei hänestä ainakaan turhaa pyykkiä aiheutunut.
Että varpaat ylöspäin voisi tuntua hassulta? Siis suihkussa. Voisi hyvinkin. Oletko muuten kokeillut Niksi-Pirkkaan lähettää tuota lakanajuttua, maksavat kuulemma noista.
No en vielä. Kirjoitin näemmä tämän kommentinkin väärään välikköön Murphyn laki iski ensimmäisen kerran jo eilen iltapäivällä.Arvaapa mihinkä matkatoimistoon olen maksanut ennakkomaksun matkastani? No pientähän tuo on. Miltähän tuntuu niistä jotka ovat maksaneet koko matkansa vaikkapa kahdeksi viikoksi Thaimaahan ja odottelevat nyt matkaliput kourassa mennäkö vai eikö mennä ja onko heidän rahansa jo käytetty muihin suihin?
Joo, huomasin, että sauvat oli sekaantuneet suihkuun mutta ei meillä olla niin nöpönuukia.
Vai näin kävi, eikös ne eilen vielä vakuutelleet, että ainakin kortilla maksaneet ovat turvatussa asemassa. Tai siis turvatummassa. Mutta kai ne loput rahat nyt piilotetaan kiireen vilkkaa, ettei vaan joku Murphy saisi rahojaan takaisin. Sulla on nimi miestä myöden. Miten voi muuten joku sohaista sellaisen rahamäärän kenenkään huomaamatta sivuun.
Kannattaa näemmä sittenkin tuhlata rahansa vaikka autoon, niin ei jää Tölöööseen hassattavaksi.