Samppanjaa ja vaahtokarkkeja
Perjantain hyvän päivän kruunasi Meanderlandiassa ristiäiset, joita juhlistettiin Veho-merkkisen poreilevan juoman kanssa. Uljas sininen pullo oli kai tarkoitettu räiväytettäväksi uuden Meabiilin kylkeen mutta rajansa kaikella. Se siis juotiin pois. Kummin ja äidin yllätykseksi tulokas osoittautui poikapuoliseksi: sillä on makean näköinen peba ja tukevat tassut, miehekkkään jyhkeä ääni ja retroseksuaalinen olemus. Siispä hänestä ristiytyi Martti.
Kyllä tähän huusholliin lisää miehekästä jämäkkyyttä kaivattiinkin, sillä entisestä tarkahkosta virkanaisesta on sukeutunut hattaraisen pehmopäinen vaaleanpunainen vaahtokarkki. Nimittäinkin lauantaina iltapäivästä tämä huomasi visaisen tilanteen, pankkikorttinsa kadonneeksi. Kun sydän oli laskeutunut kurkusta ja jäi hakkaamaan tuhatta rintaan, ajatus pääsi kunnolla juoksuun ja kauhukuvilla ei ollut rajaa. En oikeastaan edes halunnut kuvitella, mitä kaikkea ehtii tuhlata löydetyllä kortilla vuorokaudessa. Eikä tietenkään kännyn muistissa ollut sitä numeroa, johon kuoletukset soitetaan [kannattaa muuten tallentaa, se on 020 333], muistin kyllä, että se on kortissa mutta paljon siitä on apua, kun korttia ei ole. Numeron saatuani ei kuoletus kestänyt kuin sekunnin mutta mielikuvitus jaksoi kaivaa yhä uusia tapoja käyttää vierasta korttia. Niitä oli muuten paljon. Ihmettelen minä vieläkin, miten entisestä järjestäytyneen elämän oppikirjan ensimmäisestä kappaleesta tulee tällainen höttötöttörö.
Myöhemmin ajattelin, että ehkä se oli vaan hyvä, opinpahan taas paljonkin ja jos en olisi ollut perjantaina niin Martin lumoissa hattarat hatussa, en olisi koskaan tullut laittaneeksi korttia väärän repun väärään sivutaskuun ja se olisi oikeasti voinut hävitä.
Jälkipuheet
Onnea tuoreelle suhteelle!
Kantakoon Martti sinua kauan vahvoilla käsivarsillaan ja antakoon turvaa vesi- sekä raekuuroilta.
Meabitusta seuranneena sinulle sopisi Mini.
Taisit kuitenkin päätyä Bemariin. :)
Luotan Martiin, onhan nimikin jo niin miehekkään luotettava, eikö. Ei Bemari, ei ei. Eikä Mini muttei paljon puutu.
Aha!
Olinko vähäks hölömö kun unohdin Martin!
Tämähän on lähes kuin Helkama mainoksessa.. ;)
Kai siinä sentään pakki on? Pitkä vai lyhyt malli?
Pitkä. Ei sillä, että siellä takana ketään koskaan olisi, paitsi polkupyörälle saa riittävän tilan.
Piilomainontaa, hahaa, veli kullalla!
Millainen on retroseksuaalinen?
Tuosta tuli mieleen hartioista liian tiukat nahkatakit, liian suuret pulisongit ja mustavalkokuvat. Niin ja tietenkin VW paketti(?)auto jossa on kukkaverhot ikkunoissa
Retromies on aito tosimies ajalta, jolloin miehet oli miehiä ja naiset naisia. Retromiehet ovat vastaisku metroseksuaaleille. Ei siis mitään trendikästä retropelleilyä vaan ihan aitoa asiaa.
Ah, kiitos selvennyksestä.
Ja tämä taitaa tarkoittaa sitä, että kotona saattaa olla ihan aito retromies.. Varmaan täytyy tänään tehdä ruuaksi janssonin kiusausta.
Eikö vaan olekin mukava pakkaus, tämä aito retromies.
Ja eiköpä vaan ryhtynyt täälläkin kiusaus vaivaamaan mieltä.
Olen kiukutellut lähikaupan kassoille viime aikoina kun eivät tarkasta pankkikortin allekirjoituksia. Helpoin tapa saada kiinni varastettu kortti. Ja sen kortin arvo on 150 euroa joka kilahtaa myyjän tilille jos varastetun kortin pankkiin toimittaa. Siskon työkaveri keräsi viime kesänä viisi kortti talteen, se on iso bonus se.
Mielummin siis odotan kaksi sekunttia pidempään kassalla kun pelkään kuollakseni jos korttini katoaa.
Kassat muuten eivät koskaan tarkista allekirjoituksia. Aika hurjalta tuntuu kyllä, että vieraalla kortilla pystyy ostamaan ja nostamaan tosi paljon ilman mitään tunnuslukuja. Ja kuinka moni kassa itse asiassa edes katsoo yli 50:n ostoksen kohdalla henkkarin kuvaa, nimeä ja allekirjoituksia. Eipä kukaan.
Ainakin opin tästä lähin pitämään kortin visummin piilossa. Ehdin kuvitella todella messevät uhkakuvat.
Sisko kirjoitti uuden pankkikorttinsa allekirjoitustilaan "tarkista henkilöllisyys". On kuulma saanut älähtää muutaman kerran. :)