Pysti takan reunalle
Muutaman tunnin levottomien unien jälkeen heräsin hiukan huteraan oloon enkä ollut ihan varma, näinkö unta tai että josko minua hassutettiin, mutta uskottavahan se on, kun Hesarikin niin sanoo. Olo on täällä paussilassa jotakuilleen varmaan samanlainen kuin miss Suomella, joka aamusella litkii samppanjaa sängyssä kruunu vinossa ja kuvittelee, että yleisö haluaa kuulla juuri hänen lopullisen käsityksensä elämisen tarkoituksesta mutta ei saa aikaiseksi kuin ison ja hämmentyneen hymyn. Häkeltynyt ja nöyrä on olo nyt, yritän muotoilla tuon tarkoituspuolen vähän myöhemmin. Jos sopii. Onneksi kukaan ei ole sentään meanderiassa sängyn vieressä kuvaamassa ja toimittajillekin voin vastailla rauhemmassa sähöitse vaikka tukka pystyssä. Jokohan kohta Seiska virittelee webikameraa makkariini.
En tullut juhliin, kun olen tällainen ujo maalaistyttö ja luotin, että Sedis edustaa minua sujuvammin. Ja mehän olemme Sediksen kansssa kuin kaksi marjaa, molemmat mukavia blondeja, niin ajattelin sen käyvän tällä tavalla tyylikkäämmin [kiitos Visu]. Sitäpaitsi kukaan ei olisi oikeasti halunnut kuulla minun laulavan.
Tämähän meni sillä tavalla aika suunnitellusti namiskuukkeliin, että koko vuoden kirjoitin joskus kyyneleitä ja hikeä otsalta pyyhkien ja vaikka aina ei sanan ratsut laukanneet, niin kannustin ne liikkeelle ihan vaan, jotta saisin tekosyyn treffata Sediksen kanssa uudelleen, jotta voin sitten taas siitä kertoa. Kas näin se käy, näin ovela on vain nainen. Ja sinnnikäs. Ja uhrautuva, kun se ajattelee, että kukaan jaksa joka päivä lukea, mitä tapahtuu kodin ja kustannuspaikan väliä kulkiessa. Ihan teidän takia sen tein.
Kiitos vielä kerran kaikille, sydämen malliset ja sylin lämpöiset.
Jälkipuheet
Onnea ihan älyttömän paljon! Paras olet minunkin mielestäin. :) Joka aamu, kun tulee töihin ja huomaa että olet päivittänyt, nousee suupieli ja toinenkin piirun verran kattoon päin. Tekstisi tekevät maailmasta aina vähän helpomman paikan olla. Kiitos niistä!
No hei wäy, sitä ollaan heti luomassa paineita ;) Mutta taivahan tosi on, että vain kirjoittamalla oppii kirjoittamaan. Ja kirjoittamalla saa yhteyden ihmisiin ujompikin sielu. Ja hienoa on juuri se.
Nimim. Kokemusta on
Ihan sattumalta kerran luin kun etsin menopaussi-sanalle merkitystä. Jäin heti koukkuun, monimerkitykselliset pohdinnat elämää isommista pikkuasioista ovat sellaisia jotka erityisesti kolahtavat minuun. Paljon Onnea.
Onnea voittajalle tosiaan. Tästä se mediamyllytys lähtee käyntiin.
...taas näitä kommenttilootia, mihin mun intter netti kodin osoite ei suostu tulemaan.
Onnea!
******
Kiitos Murphy. Minä ilahdun aina erityisesti, kun huomaan laskurista jonkun satunnaisen kävijän tulleen Googlettamalla ja jäävän lukemaan. Yksikin sellainen päivässä ilahduttaa mielen pitkäksi aikaa.
Kiitos pnukkilaan kiittämästä ja kuin myös. Vai on meillä sellainen loota. No, minähän en saanut palkintoa viilauksesta ;)
Jos jonne, niin hassuihin päiväkirjoihin meni päiväkirjapalkinto paikalleen. Kiitos ja onnea.
Onnea Mea!
Oikeaan osoitteeseen meni palkinto.
Toivottavasti jaksat jatkaa samaan malliin.
Onnea Prinsessa! Muista, että koko blogistanian tuleva kehitys, kaikkien meidän julkinen kuva ja maailmanrauha riippuu nyt vuoden ajan juuri sinusta!!!!
Nimim. "ei mitään paineita" ;)
Kiitos Tuula, kyllähän tämä auttaa jaksamaan *hakee pensseleitä sanasta*.
Oijoi Jarkko "Prinsessa". Sinä se osaat naista ilahduttaa. Onneksi olen onnistunut olemaan ryvettymättä julkisuudessa tähän asti, on meinaan nyt pintaa, jota ryvettää. Arvasin, että tässä oli joku koukku, mutta että maailmanrauha.
Onneksi olkoon!
Perustellumpi onnittelupuhe murttel:
Onni ny vaa sit kauhhi pali, Mea!
Mää tykkää su teksteist sentaki, et niihi o helppo samaistu. Iha tämmötti äijäki pysty löyttä samoi asioi ja kokemukssi mitä iteki o joskus nähny ja elän. Ja sää ilmase ne asia samaltaval ko määki ilmaseisi. Paljo lahjakkaami vaa. Emmä sul silti mittä kattene ol, mää ole ilone et sul o tää ilmasemise lahja.
Ja sit tosiaan toi o ainaki munt viähättäny, et sul o pali samalaissi ajatukssi ku mullaki. Ja mää usko vakaast, viitate taannoisse nokkimiskeskusteluhu, et sun kirjotukses hoitta moni ihmissi.
Kiitokssi sul oikki kauhhi pali, ku ole laittan ittes likoho. Kirjotukssitte lukemise tekke miälenkiintoseks se, et ko niis o pohjal aitous. Tyhi höpinöi ei kukka jaksa luke, mut sun kirjotukses on just sitä mitä pittääki. Aitoi.
Mont kertaa sun kirjotuksias luettuan o tuntun, et asia ova taas paremmas reeras.
Kiitos Skrubulaan, sinäkin se olet niitä wanhoja uskollisia lukijoita. Kiitos siitäkin.
Sivustakatselija.... hämmennät nyt kyllä aika voimallisesti mieltä. Eikös se maailmanrauha mahda lähteä juuri sieltä pienestä päästä, että jos se on paremmas reeras, niin on rauhampi maassa. Kiitos.
Kukapa taitaa sen selvemmin sanoa?
Itsensä ilmaisu taiteen keinoin (luen kaiken sydämestä lähtevän ilmaisun sellaiseksi) on hyvä alku. Kuka sen taitaa, pehmittää osaltaan sydänten maaperää otolliseksi paremman maailman tekemiseen.
Antaa virikkeitä, ja kankea käsikin ehkä alkaa kirjoitella.
Ja hyvän ja huonon erottaa aitous. Ilmaisu joko puhuttelee tai sitten ei. Hienoudet tulevat harjoituksen myötä.
"Kylymässä mualimassa suattaap immeine hyvinnii jossae kohassa tarvita jottae silimän, korvan taekka mielen ruokoo."
Onnea, blogisi on kaunis!
Kiitos ja kiitos.
Sivustakatselijoitahan me täällä blogoslaviassa enimmäkseen olemme kaikki. Ja mikäs se on hyvä paikka katsella, siellä oppii, kun vaan jaksaa opetella.
Kiitos merja, nainen on nainen :D
Mää olen nähnyt julkkiksen..uuh.
Nimittäin näin Mean, tarkistetaanpa arkistosta, 28.10.-04 (http://www.melankolia.net/menopaussi/arkisto/001889.html). Tietenkään en sitä silloin vielä tiennyt, kun luin sen täältä vasta jälkeenpäin..
Tai sitten jollakulla toisellakin oli liiterin kassissa näppis sinä samaisena päivänä Stockalla ja vähän myöhemmin bussipysäkillä.
Kyllä mää jo silloin heti ymmärsin että julkkis on kyseessä!
Kellään ole tommosta muistia, tasasti. Sentään puoli vuotta aikaa. No, oletetaan, että se olin minä, minun on täytynyt olla todella surkea näköinen raapottaessani niitä tavaroita, muuten kukaan kiinnittäisi huomiota moiseen.
Vai oliko se minun sisäinen kauneuteni, joka kiinnitti huomiosi. No ei, veikkaan säälittävyyskorttia.
Onneksi olkoon Mea!!
Kanna Kuukkelin soihtua eteenpäin kunniakkaasti. Haikeudella siitä luovuin, mutta samalla suurella ilolla ja helpotuksella.
Vielä tuli mieleeni sellainenkin asia että hyvä kun sinä sait tuon palkinnon eikä Linda. Linda sai aikoinaan jo kerran kiertopalkinnon jossa nuo kaksi uuta oli korvattu yhdellä iillä, ja tiedä häntä mikä sekaannus olisi voinut taas syntyä.
Janne, pitäisikö meidän järjestää joku sellanen Kuukkeli-maljan luovutustilaisuus. Vähän niinkuin Kanada-maljan, jossa paistettais nakkeja ja juotais samppnjaa maljasta. Ai niin, mutta sehän ei ole malja lainkaan. No voitais me kuitenkin pitää vaikka kahvitauko.
Vai liittyikö tähän joku viitta tahi kruunu niinkuin misseillä? Sekin voitais luovuttaa silleen aika juhlallisesti salamavalojen räiskeessä.
Murphy, äläpä muuta sano. Täytyykin olla kieli keskellä huulta, kun sanon, että voitinpa tuossa Kiikkeli-palkinnon.
Onnea, Mea!! Juu, olen myöhässä mutta viime yönä paiskin töitä ja tänään nukuin puoli neljään... Hieno homma ja hyvä raati (kun ymmärsi hyvän päälle).
Kiitos Miira, sinähän minut taisit ihan ensimmäisten joukossa poimia sivupalkkiisi. Ettet vaan olisi osasyyllinen koko tähän touhuun.
Onneksi olkoon! iksu.
-j
Kiitos. Olithan sinäkin tässä aikamoisena vaikuttajana, yhtenä alkukankeuden poistajana ja uskollisena ystävänä. Linnun sulkia sinulle siitä hyvästä.
*liikuttuu* Kiitos...
-j
*halitaan*
Kiitos kuluneista kuukausista!
Blogistania ei olisi voinut saada
sisäisesti kauniimpaa kuningatarta!
:)
Kun naiselle sanotaan, että se on sisäisesti kaunis, niin nainen lukee kirjainten välistä, että se ei ole
kovin hohdokas, että sillä on väärät värivalinnat ja että se on jotenkin vähän suttuinen. Mutta nainen ei olisi nainen, jos se ei naisellisella logiikalla ajattelisi, että noh, kukaan ei ole täydellinen, että mikä se nyt olikaan tärkeintä... oliko se sitten se sisäinen kauneus kuitenkin. Sitä kun ei tarvi viilata, eikä voi.
Kiitos. ;)
Onnea!
Oikeaan osoitteeseen Kuukkeli lennähti! Näitä kirjoituksiasi on tosiaan pakko lukea, näistä tulee hyvälle tuulelle! Pohdintasi elämän kiemuroista ja arkisista tapahtumista on niin hauskasti kerrottu. Lisäksi sivun ulkoasu on niin harmoninen, rauhoittava ja klassisen tyylikäs.
Vai että addiktion olen aiheuttanut. No, tämä on kuitenkin aika vaaraton huume, aiheuttaa vain pientä kihelmöintiä korvien välissä pahimmoillaan, toivottavana vaikutuksena on tietenkin suupielten lievä nosto mutta myös silmien viirottuminen on ihan hyvä.
Meillä on vain tämä yksi elämä, miksei tehtäisi siitä mahdollisimman huumaavaa. Siihen pyrkikäämme.
Kiitos.
Minulta vielä enemmän myöhässä : Onnea, onnea, onnea!
Kirjoituksesi piristivät koko pitkän talven ja jos sama tyyli jatkuu niin vielä pitkään tästä eteenpäinkin. Kiitos!
Paljon onnea! =)
Kiitos ja kiitos. Tästä palkinnosta oli eniten iloa siksi, että sain tietää, kuinka paljon minulla on virtuaaliystäviä. Ja ehkä hiukan palasi usko siihen, että kun onn oikein yltiöpositiivinen, niin harva viitsii sanoa poikittaista vaikka ajattelisikin. Mikä taas noin yleisesti ottaen ei lie kovin huono asia. Sillä kurin säästyisi moni lommoontuminen ja turha skisma ja sekin energia säätyisi vaikka sen pohtimiseen, että olisko niin paljon pois itseltä, jos tekee toisen hyvälle mielelle. No ei olisi.
Kiitos teille.
Onnittelut voitosta! Oikeaan osoitteeseen tuli, tuo somaakin somempi pysti.
Minun piti ihan vain vilkaista tuosta muutamaa juttua, mutta koukkuun jäin. Ihan oikein ne sanoivat palkinnostasi: "elämää lusikankokoisina paloina, jotka ovat suurempia kuin miltä näyttävät, ja viisaampia kuin mitä arvaisi". Nuo auton valinnasta kertovat juttusi näyttäisivät kertovan rivien välissä paljon muustakin kuin vain auton valinnasta. Erittäin hienoa tekstiä! Palaan varmasti. :)
Onnea!!!
Kiitos Wilhelmiina ja Kiitos Anna. Mieltäni ilahduttaa aina, kun joku löytää sen hienovaraisesti piilottamani pointin, verhotun salaisuuden. Sen piilottamisella haenkin juuri niitä hengenheimolaisia, jotka hoksaavat. Heidän kanssaan on hyvä jatkaa.
Onneksi olkoon! Kiittelin onnitteluista jo tuolla omassa blogissamme, mutta kun ei voi koskaan olla varma, tuletko takaisin. :)
Kaikki ovat kehuneet jo blogisi sisältöä, mutta minun on sanottava, että sen LISÄKSI, tämä on kaunis. Älykäs JA kaunis. Wow.
Takaisin selostamoon.
Tottakai mä tulin takaisin, eikun siis menin. Miksen olis. Hoskeymiehet on mun miälestä tosi komeita. Mä tykkään hoskeystä, tai siis just rupesin tykkäämään, kun hoskeymiehet on lisäx kohteliaita.
Mä tuun täst lähin istuun aina siinä selostamon edessä. Ihan siinä eturivissä.