Vaikeita valintoja
Viikonloppuna löysin waappujuomaksi oivallisesti passaavan Hardcore Crisp Apple Ciderin, joka ei, vaikka hyvää ja täyteläistä olikin, sisällä muuten sitten yhtään rasvaa. Tämän vapauttavan uutisen kertoo amerikkalaisjuoman etiketti ja jatkaa aiheesta esitellen sisältävänsä kalsiumeja ja muuta terveelliseltä kuulostavaa. Lähes urheilujuomaa siis. Juuri sitä, mitä nuihtunut ja talven jäljiltä väljähtänyt olemukseni nyt kaipaa.
Joka kevät se muuten iskee yhtä vääjäämättömästi kuin hiirille korvatillikat: pakottava kunnon kohottamisen, olon keventämisen ja profiilin pienentämisen vimma ja vietti ja joka kevät valaistun kevyemmän syömisen ja kuntoilun hyvää tekevään sanomaan. Mutta ongelmittahan se ei tietenkään käy, kun on se lajin valinnan vaikeus ja lajin päättämisen kanssa painiskelu, jotka tuppaavat ottamaan niin kauan, että kesä painaa jo voimallisesti päälle. Kun ensin on näes liian liukasta juoksemiseen ja kylmä pyöräilemiseen ja sitten tietkin on soraisia ja pölyisiä ja ilmat on vähän kalsat ja sopivia vermeitäkään ei ole. Ja koko ajan on nälkäkin ja täydellä vatsalla ei voi urheilla. Ja jos syö kevyesti, ei niinku oikein jaksa. Ei vaan jaksa. Urheiluliikkeissä asiointikin kysyy nykyisin Nasan insinöörikoulutusta. Ei sinne niin vain mennä paljastamaan omaa tuulipukuisuuttaan Gore-Texien, windstoppereiden ja vaimennettujen lenkkitossujen keskelle. Juoksuklinikka voisi tosin auttaa mutta kyllä ne tiedetään: niiden jäljiltä minun jalkani tarvitsisivat takuusti sportian kalleimmat pronaatiotuetut kantapäkiävaimennetut tossut. Sitäpaitsi pitäisi päättää, että juokseeko asfaltilla vai pururadalla vai metsässä ja mistä sen nyt voisi tietää etukäteen. Pyöräilemään voisi tietty mennä, kunhan pyörän saisi huolletuksi. Viimeistään heti kun aamut lämpenevät. Jolloin voisi taas tietty ryhtyä pyöräilemään ihan töihinkin ja silloinhan ei tarvitsisi illalla enää juoksulenkkeillä. Kun vaan olisi ne pyöräilyyn sopivat vaatteet. Tai kahdet, sillä aamulla ja illalla on ihan erit kelit.
Toisaalta ei oikein malttaisi pyöräillä, kun autolla pääsee niin kätevästi eikä tarvitse sopivia vaatteita miettiä. Ja onhan se autoilukin urheilua. Waappujuoma pitäisi vaan miettiä uusiksi.
Jälkipuheet
Jos nyt sinne urheiluliikkeeseen päätät uskaltautua, niin tässäpä maksamaton mainos: ainakin minä sain Koskikeskuksen TopSportissa hyvää palvelua, kun ostin uusia juoksukenkiä. Intin tarvitsevani parhaat mahdolliset pronaatiotuet (joskus kouluaikoina oli ylipronaatio-ongelmia, niihin olen sittemmin jäänyt kiinni), mutta myyjä todisti tehokkaasti koipieni pärjäävän vähemmällä tukemisellakin.
Ja halvemmilla töppösillä. Joskus näinkin. Ja hyvät ovat.
Suosittelen kyllä pyöräilyä, koska se on hauskaa eikä rasita ruotoa kuten hölkkä ja muu perverssiys.
Tuosta rasvattomasta siideristä tuli mieleen ne lempikeksieni vähärasvaiset versiot joita kerran sorruin ostamaan siinä luulossa että 30 % vähemmän rasvaa merkitsisi myös merkittävää määrää vähemmän kaloreita. Vaan kuinkas kävikään. Kun tutkin pakettia tarkemmin osoittautui että per keksi kaloreita olikin enemmän tässä vähärasvaisessa versiossa. Ne olivat rasvattomuutensa ansiosta niin paljon tiiviimpiä ja painavampia. Että semmoista laihdutusta näillä nurkilla.
Vanhat Karhuni ovat jotain pronaatiomallia ala juoksutietokonemitoitus ja maksoivat mansikoita aikanaan. Vaimennukset ovat sammahtaneet ja pohjat eivät menisi katsastuksessa läpi mutta niillä ajattelin vielä painaltaa. Etteivät vaan olisi ostetut TopSportista (jos se on se alakerran myymälä), jonka myyjä väitti kivenkovaan, että minun kokoni on 38, koska heillä ei ollut numeroa 36 tietokoneen ilmoittamasta mallista. Koske 38:it pyörivät jaloissa, löytyi yllättäen toinen, parempi (ja kalliimpi) malli, jota en kehdannut sitten enää olla ostamatta.
Vinkeitä muuten tuotteiden keveysprosentit ja etenkin se tarkkuus, jolla kevyttuote on kevyempi kuin varsinainen versio. Olen huomannut tuon saman montun: rasvattomampi on useimmiten vähintään samanlainen kaloripommi ellei isompi. Mutta onpahan rasvattomampi. Mikään ole niin suhteellista kuin keveys.
Niin. Rasvattomista tuotteista saa maukkaampia ja muutenkin tukevampia kun aina ennen käyttöä lorauttaa sekaan tilkan munkin paistossa käytettävää ainetta.
Eilen meni sima ämpäristä pulloihin ja siinäpä vappujuoma oiva. Valmistusvaiheessa oikeastaan aina uudestaan havahtuu mistä ainesosista tuo lapsuudesta tuttu kirpeä ja hyvä juoma koostuu ja jotenkin tulee syyllistynyt olo.
Se vaan on niin kurjaa että kaikki hyvä ja maukas eines on lihottavaa tai sitten aiheuttaa rotille syöpää. Toisaalta miksi niistä rottien syöpäsairauksista pitäisi niin kauheasti huolta kantaa?
Sima on silkkaa sokerivettä, hyvää tosin, mutta niin huonoa omaatuntoa tuottavaa, että lakkasin sitä tekemästä. Jo senkin vuoksi, että viime vuonna join sitä vielä syyskuussa. Tosin oli aika hauskaa siinä vaiheessa jo.
Se on nii-iin väärin, että kaikki hyvä on aina lihottavaa, epäterveellistä ja kallista. Hyvää kevyttä ei olekaan. Kevyt on niin olematonta, että sitä ei tarvitse edes syödä. Parempi kerta puraisu kunnon herkusta kuin olematon kikkeröinti jonkun kevyttuotten kanssa, josta ei saa minkään valtakunnan mielihyvää. Jos kevyttä haluaa, niin voi juoda vettä.
Rotista muuten kannetaan ihan liikaa huolta, toden sanot. Eri asia, jos kissat ja koirat sairastuisivat syöpään, mitä nehän eivät sitä ainakaan ruuan tähden tee, koska niiden ruoka on paljon terveellisempää kuin ihmisten. Ellei huomioida tuhkaa, jota niiden ruuissa on. Paitsi, että sekin taitaa olla terveellistä.
Tämä on Lataa nyt, varo vaan. Huominen päivitykseni on luettavissa jo nyt. Mä oon "niitä", you know.
Propagandan ammattilainenkin olisi kateellinen tästä huomiotalouden kukkasesta.
Suit for you madam.
Tää on vaan sitä hellää huolenpitoa;---}
Kaunista työskentelyä.