Mäkin osaan, ex-kämppis opetti. ;P

Kolmiot ovat kivoja, mutta meikäläisellä ei pahemmin ole viikattavaa, koska kauppareissut hoituu näin ekoihmisenä virttyneillä kangaskasseilla.

Halvalla pääsit kesäkuminvaihdossa. Meillä taitaa olla muuten tuon nuoremman polven hommia - ja vielä edessä päin koko riesa!

Elina hei, sithän meitä on kax parhainta. Minä opettelin ihan ite, päättelemällä, kun olin nähnyt yhden.

Marleena, luulenpa, että se tulee sulle vielä kalliiksi se vaihto ;)

Minäkin olen joskus taitellut niitä kolmioiksi. Jostain niksipalstalta vielä sain vinkin! Meneehän se tylsä päivä niinkin.

Miten niin tylsää? En melkein tiedä mitään, mikä olis kolmiotaittelua jännempää. Että onnistuuko, tuleeko nätti, pysyykö kiinni?

Pampuloita muovikassien pitää olla, pampuloita. Tiukasti nyrkissä ruttuun ja kiepsautus, kahvat kerien ja taittaen pampulan ympäri. Ja lopputulos on tiukka ja napakka mylpyrä.

Ruttuun kuulostaa kyllä aika suunnittelemattomalta toiminnalta. Sellaiselta, jota minä harrastin ennen kolmiotaittelua.

Ehdottomasti kolmioksi. Helppo ottaa kauppareissulle varakassiksi.

Just niin, kolmioita mahtuu taskuihin useampikin. Mulla on muuten ollu aivan järkky hampusärky ja Buranaa on syöty kuin leipää. Liekö ne kolmiolääkkeitä? Eikä ne edes auta.

Miten on Burana, mikset sää auta?

Jos ei leivänsyöntikään auta niin sitten vaan hammaslääkäriin. Jos siellä on tulehdus niin ei kipu muuten häviä kuin hoitamalla suu kuntoon.

Ai leivänsyönti auttaisi ensiapuna? Miksiköhän? Huomenna on soiteltava kai hammaslääkärille, kun vihloo niin jo kylmän ilman hengittäminenkin, ettei lenkilläkään oikein voinut suun kautta huohottaa.

Minä en pidä hammaslääkäreistä. Enkä g-lääkäreistä.

Odotas vain sitä onnea ja autuutta kun hammaslääkärit pääsevät juurihoitamaan kipeää hammastasi. :) Minä en ainakaan henkilökohtaisesti tunne miellyttävämpää tunnetta kuin sen, kun lääkäri tunkee hampaasi sisälle pitkän piikin, jonka ylöspäin käännettyihin teräviin väkäsiin juurien pitäisi tarttua ja kiskoutua hampaasta pois.

Puhumattakaan kun seuraavat pari viikkoa pitää olla purematta mitään koko hampaalla edes vahingossa, sillä tulehduksen parantumista odotellessa, ennen hampaan sementoimista pienikin voimankäyttö saattaa halkaista koko hampaan.

Koeta siinä sitten olla narskuttamasta unissasi hampaitasi, varsinkin jos olet rouskuttelija-tyypin ihminen. Eikä tee vähään aikaan voisilmiäkään mieli moisen hoidon jälkeen. ;)

Olivathan kaikki jo syöneet?

nm. juuri tätä kyseistä hoitoa odotellessa.

Kiitos Salmi. Juuri tätä kaipasinkin. Ihmettelin koko aamun, että mitä minulta puuttuu. Kannustus! Sesesoli. Minuahan ei yksikään kukaan poraa taikka tunge ensimmäistäkään väkästä ilman puudutusta, kyä näin on. Ja syömättömyyshän on vaan hyvästä, pari kiloa, ehken kolmekin, saa pudotettua sivuvaikutuksena.

Sitäpaisti hammaslääkäri Kalle on aivan ihq.

Olepa hyvä, olen aina valmis urotekoihin, vaikkei minusta viimeiseksi partiopojaksi suuren idolini tyyliin olekaan. :)

Sitä paitsi, mikään puudutuskaan auta jos hammas on niin tulehtunut, että sitä sattuu kaiken aikaa. Mun hampaaseeni tungettu väkäsiä puudutettunakaan, joten sinne solutettiin päiväksi solumyrkkyä, joka tappaa tarpeettomat juuret.

Kyllä seuraavana päivänä olikin jo helpompaa kun ei sattunut enää kuin vain "ihan sikana". Puudutuksen kera tietysti.

Tuo solumyrkky tai mikäsenytolikaansitten on muuten sellaista, ettei sitä saa sinne hampaan sisään jättää edes paria päivää kaukemmaksi, jottei se äidy tappamaan hermoja leukaluusta asti. Siinähän sitä sitten ollaankin kuin "Pahan Uskonnon" kappaleessa kun ollaan vaihtamassa koko luuta näppärään proteesiin.

"Eripari juu on leukaluu".

Ai niin. Tsemppiä ja pikaista paranemista.

Minä rakastan erityisesti sitä puolipää puuduksissa -olotilaa, jossa kirjaimellisesti toinen puoli päätä on kuin väärässä naamassa. Kuola valuu suupielestä ja hymytä ei voi, koska se näyttäisi toispuolisena irvistykseltä.

Olen lapsesta asti tuntenut tuossa tilassa outoa kaipuuta kokeilla, että sattuisko, jos leikkais saksilla suupielen halki. En ole vielä kokeillut mutta mistä sitä tietää, minä päivänä toteutan unelmani.

Tunnen olon; siinä on varmasti jotain samaa kuin tunteessa, joka tulee aina korkeissa paikoissa käydessä. Aina tekee mieli vähintään paiskata jotain alas, jollei suorastaan hypätä itse perään.

Erityisen paha oli edellisen työpaikan käytävä, jonka toinen seinä oli korvattu kaiteella, jonka takaa alkoi seitsemän kerroksen pudotus. Aika lähellä oli monta kertaa ettei kädessä ollut kahvikuppi tai avaimet löytyneet alakerran aulasta. Karvat nousevat vieläkin pystyyn kun sitä tilaa ajattelee.

Kukaties minäkin jonain päivänä päätän (päiväni?) toteuttaa haaveeni. :)

Meillä on täällä juuri tuollainen kaide mutta onneksi työmaa on toisessa kerroksessa. kerran katselin seiskakerroksesta, että ... no joo. En kiipeä sinne kovin usein.

Penskana kerran kokeilin, miltä sokeasta tuntuu kävellä laiturilla. Märältä. Noin kymmenen askelen jälkeen.