Maaliskuuhun
Mitähän hyvää tässä kuussä olikaan tiedossa: ainakin, että nyt kun tuli voimaan se hoidon saatavuuden takuu, niin kukaan älköön enää valittako, ettei taaskaan saanut järjestettyä baarista hoitoa. Niin ja ensi kuun perästä on muuten taas wappu, toukokuu, helluntai, valoisat kevätyöt, linnunlaulupuissa hiirillä korvat ja asfaltin tuoksuiset aamut. Niin ja tässä kuussa on loma. Olenko muuten maininnut jo riittävän usein, että minusta puuttuu täydellisesti suuntavaisto ja suunnistusgeeni. En keskittymättä edes osaa äkkipäätä sanoa, kumpi on oikea tai vasen. Puhettakaan, että osaisin kartoittaa kertalaakista isosti ponnistamatta esimerkiksi, missä on puhujan "minusta katsoen vasemmalla". Minä onnistun eksymään jopa Mansen asematunnelissa ja se on kuulkaa saavutus, kun ottaa huomioon käytävän pituuden ja vilkkauden ja haaroittuvien mahdollisuuksien määrän. Minä hämmästelen joka kerta laiturilta laskeuduttuani, että mihin nyt sitten, kun siinähän voi eksyä tasan yhteen suuntaa ja minä teen sen joka toinen kerta.
Tällä suunnistuspäällä kannattaakin tosiaan lähteä jonnekin suurkaupunkiin lomalle, erityisesti metroon seikkailemaan. Toisaalta ei varmaan tarvitsisi tilata hotellihuonetta, kun ei sinne kuitenkaan koskaan osaisi. Tai edes pääsisi ulos metrotunnelista.
Sekoitan suunnat jopa Mansesterian Kauppahallin käytävillä. Mutta niitä onkin kolme ja lukuisia väliovia ja molemmissa päissä vielä ovet. Ihme, että osaan sieltä yleensäkään pois. Kauppahallissa eilen vihannestiskien välissä tuli muuten mieleeni, että kaikkein mieluisin ykköskotityöni on herkkusienien siipaloiminen. Kun ne on niin pehmeitä ja se on kuin samettia se homma. Mistä vaan keksisi lukuisia moniaita eri ruokia, joissa tarvittaisiin siipaloituja herkkusieniä. Niitä voisi tietenkin myös munaleikkurilla giljoteerata, mutta kun ei raaski. Kun se on niin nautinnollista se hyvällä veitsellä pehmeän sienen siivuaminen.
Ikävin kotityö on kukkien multien vaihtaminen. Ehdottomasti. Ja se olisi näitä maaliskuun töitä.
Jälkipuheet
Voi Mea, minäkin olen eksynyt Tampereen asematunnelissa, Helsingin Kaisaniemen metrotunnelista puhumattakaan. Voin kertoa, ettei mikään saa aikaan yhtä räkäisiä nauruja kuin hätäpuhelu kaverille metrokäytävästä: "Siis MISTÄ miun piti kääntyä MINNE???"
Joku joskus erehtyi kysymään miksen toisten naisten lailla ole jo siirtynyt käyttämään käsilaukkua iänikuisen reppuni sijaan. Käsilaukku! Eihän siihen saa karttoja mahtumaan millään.
Suurkaupunkivaistokin voi pettää. Esimerkiksi Venetsiassa, jossa olen (miellyttävästi) harhaillut tunteja suuntavaiston menettäneenä. Tämä tietysti ennen kuin tuli tätä kosmopoliittikokemusta Mansesta ja muista vilinäcityistä, joissa aina tapahtuu niin, ettei meinaa mustaa makkaraa saada.
Siksipä siksi minä en uskalla tulla tsadiin, kun en pääsisi kuitenkaan asemalta pois. Ja herramunvereni, eikö sinne tehdä jotain bussihallia linja-autoaseman alle. Teilläpäin ei näemmä maalaisia kaivata tai ne tarkoituksella jätetään harhailemaan pois katukuvasta sinne maan alle.
Mustanmakkaran löytäminen vilinän keskeltä onkin temppu, jota ei osaa kuka tahansa. Taidon saavuttaakseen on täytynyt käydä syömässä natiivit sussit, piszat, kebabit ja paellat ja silti voi olla hakusessa. Vinkkinä Sedikselle, että assalta matkatessasi sinne elokuvajuhlille, saat mustaa kaubahallista, heti Hämmeenkadulta sisään vievästä ovesta oikealle ja Teivon Pyörykkäbaariin. Jossa muuten kannattaa syödä itse asiassa ne pyörykät.
Vai oliko se nyt oikealle...
Hitsi kun muistutit nuo kukkamullat mieleen.. Nyt alkaa sitten se jokavuotinen multienvaihdonvälttely. Kun on muka kaikkea tärkeämpää mikä "pitää" tehdä ensin. Soon todentotta kaikista ikävin kotityö.
Hmm, kaappien kevätsiivous pitäis ainaskin tehdä ensin..
Ja ikkunatkin näyttää kohtuullisen likaisilta. Ja keittiön kaapitkin pitäisi siivota. Toisaalta ne kukat pärjäsi viime vuodenkin vanhoilla mullilla, jospa niille sitä peetä vaan puhuisi. Ja runsaasti rakkautta, sitähän meillä on.
Voisiko? Munanleikkurilla? Anna mun kaikki kestää.
Suhtaudun hyvin skeptisesti moiseen perverssiin ehdotukseen sillä ko. temppua yrittäneenä sain vain itse leikkurin palasiksi. Tai sit en vaan osaa; ehkä mealandiassa onkin kantosiipialusluokan teollisuusmunanleikkuri jolla menevät sekä kananmunat että teräspellit suikaleiksi yhtä lailla.
Kokeile ihmeessä ja kerro minullekin "kui sä sen teit". Mistä tulikin mieleen, että näin eilen stokkalla taas niin kunnon vanhanajan pullonkorkkeja, joissa oli renksu jota vetämällä korkin piti lähteä irti. Eihän siitä yleensä irronnut kuin pelkkä renksu ja loppu korkista piti vääntää irti veitsellä. Kehtasivat vielä näyttää niitä mainoksia, jossa korkki irrotettiin vauhdikkaalla kiepautuksella ja ko. kysymyksen jälkeen näytettiin vielä hidastettuna. Musta on tullut vanha; käännänkin radion sävelradion taajuudelle.
No voisi voisi, siis jos joku perverssi haluaisi. Sillä voisi viipaloida säilykepersikatkin, jos nyt niitä pakko on viipaloida. Mutta voisi. Minä onnistun ryttäämmän kananmunankin matalaksi liiskaksi, joten en ole arvannut kokeilla, enkä muutenkaan, koska niin harvoin saan tehdä sitä lempikotityötäni yleensäkään.
Minä en saa oluttölkin renksuakaan irti. Eikun siis saan toki renksun, mutta tölkkiin ei tule reikää. Mitä niissä Stokkan kietaisukorkkipulloissa oli sisällä?
Jotain siellä oli, keltaista ja vihreää nestettä pitkäkaulaisessa 0,33 litraisessa pullossa. Ulkomaanlitkua, joten minen vaivaudu moisiin sortumaan. Hyvänä puolena mainittakoon sentään pieni koko tänä megajumbopakkausten aikakautena, jolloin karkkiakaan saa enää puolta kiloa vähempää kerrallaan.
Mutta, palatakseni asiaan, kyllähän siinä taas isää huudettiin avaamaan kun edellä maksaneen miehen poika ei vain osannut.
Minulla on ollut toista viikkoa jääkaapissa Ediä ja mieleni tekisi sitä kovin, mutta en saa korkkia auki. Mutta nyt on kyse vain kouravoiman puutteesta, tekniikka on kierrekorkissa kyllä muuten hallussa.
Jos juoma on älyhyvää, niin 0,33 litraa on liian vähän, ainakin luultavasti ja ainakin hintaansa nähden.
Mutta kietaisukorkillista en uskaltaisi ostaa, koska takkuvarmasti onnistuin kietaisemaan sen läpyskän irti ja siinä sitäkin sitten ihmettelisi Edin rinnalla.
Sitä paitsi herkkusienissä ei ole toukkia. Tattien palastelu olisi muuten yhtä nautinnollista, mutta niissä on liikaa elämää.
Totta, sama pehmeä samettinen suhahtelu mutta nautinto haihtuu villin villielämän tarkasteluun ja hommasta kehkeytyy stressaavaa toukan nypläämistä.
Tampereen Stockmannilta saa ainakin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan limsoja repäisykorkkipullossa. Kalliita, mutta niistä tulee hyvä mieli. Eikä vain sen takia, että saa kuluttaa rahaa.
Laitilan juomissa on wanhan hywän ajan henkeä ja hyvää mieltä ja ennen kaikkea hywää makua.
Rahan kuluttamisen mieltäkohottava vaikutus on vähän kuin skumppahömpsähdys; hetken on mieli kevyt ja iloinen, mutta kohta ei tunnu miltään. Paitsi, ehkä köyhemmältä.
Onko kukaan yrittänyt avata litran keskiolutpulloa? Siinä avaa parhaimmillaan peukalonsa. Kun otetta ei korkista saa, ja rengas on yhtä kappaletta korkin kanssa. Sitten otetaan puukko ja sohitaan kovaa, pyöreää muovikorkkia sillä.
Ai niitä litraisia tosiaan ostetaan, olen ajatellut, että onko niillä muka käyttöä. Eikös se väljähdy. Niin, jos siis sen saa auki.
Ei noita repäisyavausviritelmiäkään ole turhan ihmisystävällisiksi suunniteltu. Harva se kerta saa vaan kummastella kun se repäisinjuttujuttu roikkuu tiukan kiskaisun päätteeksi kourassa. Täytyykin tunnustaa, että yleensä avaan etenkin nuo hernekeittotölkit (täydellinen opiskelijamuona kunhan kestää mahdolliset hajuhaitat - valmistuu hetkessä ja maksaakin vaan sen nollapisteseitenysi) suosiolla tölkinavaajalla.
(Ja on meinaan luksusluokan avaaja pyöritettävällä mikä-se-nyt-onkaan-systeemillä ja muilla hienonhienoilla härpäkkeillä, eikä yksi niistä pienenpienistä metallinpaloista, joita wanhanaikaiset ihmiset tölkinavaajiksi kutsuvat.)
Nytpä Teppo tartuit oikean asian sarvesta: tölkinavaajan täytyisi olla kunnon peli. Minullakin oli joskus tuollainen pyöritettävä, onkohan se jossain vielä. Olen viime ajat nirhannut sillä wanhanajan pellinkappaleella. On meinaan rasittavaa, eikä meinaa millään saada asiaa alkuun. Hyvä kun muistutit.
Olen jossain nähnyt jopa seinässä kiinni olevan, joka pyöritti purkkia ja jätti kannen magneettiin, ei tarvinnut kuin muistaa pistää käsi alle.
Tiesitkö muuten, että hernekeiton saa parhaiten purkista avaamalla molemmat päät ja työntämällä pötkön pois. Kokeiltu on.
Tuo seinäkapine kuulostaa hauskalta, mutta entäpä jos on lähdössä vaikka patikkaretkelle ja haluaa nauttia maukkaan hernekeittoaterian? Ei taida ko. mallin mukaanpakkaaminen oikein onnistua. (Paitsi jos sattuu harrastamaan niitä nykynuorison PRONKSEJA tai FUPUJA tai KANEJA tai mitä ne nyt onkaan, niissä kun näyttäis olevan säilytystilaa vaikka koko meikäläisen keittiövälineistölle.)
En tiennyt, mutta nyt tiedän. Kiitos vinkistä, kokeilenpa kohtsillään.
No sinähän otat patikkaretkelle tietenkin mukaan sen sen luksusluokan avaajan pyöritettävällä mikä-se-nyt-onkaan-systeemillä ja muilla hienonhienoilla härpäkkeillä, tai yhden niistä pienenpienistä metallinpaloista, joita wanhanaikaiset ihmiset tölkinavaajiksi kutsuvat.
Täti ei nyt yhtään tiedä, mistä puhutaan, kun heitellään termejä PRONKSEJA tai FUPUJA tai KANEJA.
Luultavasti tosin ei tarvitsekaan tietää.
Aah, mustamakkara. Kyllä se Teivo on oikealla, kun Hämeenkadun päästä sisäistytään halllliin (huom. liudentunut ällä). Sedis voi filkkareilla kysyä Antilta neuvoa, jos mielii aitoa alkuperäistä Tammelan torin mustaa nautiskella. Antti on musta-connoisseur.
Ja Sedishän muistaa, että mustaa ostetaan pituus- tai euromitoilla. Ei millään grammoilla, meillä sellaisia edes osata lausua. Jos pakko on, niin rammoilla. Pituusmitaksi riittää sormien tai käsien levitys "pari tommosta". Tai eurotettuna "paa eurolla", jos se nyt isolle miehelle evääksi riittää.
Ja sinne halllliin kannattaa mennä muutenkin.
Paitsi että filkkareita ajatellen kannattaa melkein mennä Tullintorin Pyärykkäbaariin, eksyy varmaan yhtä helposti mutta pienemmälle säteelle ;)
Taivahan tosi. Pyärykkäpaariin kantsii mennä tietty sinne. Sieltä voi sitte eksyä vaikka Prahaan.
Kyllä vaan ne pienenpienet metallipalat joita wanhanaikaiset ihmiset tölkinavaajaksi kutsuvat ovat paljon kätevämpi. Lontoolainen perheen emäntäkin ihastui niihin ikihyväksi ja viskasi roskiin sen tuhat rikkinäistä luksusluokan avaajaa pyöritettävällä mikä-se-nyt-onkaan-systeemillä.
Kyllä ne isossa maailmassa on viksuja! Ne ei edes eksy metrossa!
Sitä minäkin olen ihmetellyt, kun ne ei eksy metroissa. Ja että ne osaa puhua vaikka ranskaa tai englantia.
Siinä pienessä metallinpalassa on se huono puoli, että se on niin pieni ja siksi aina hävöksissä. Ja että sitä ei jaksa painaa kanteen reiäksi asti, jotta saisi aloittaa nylkyttämisen.
Millaista korkinavaustekniikkaa oikein käytät noin onettomalla tuloksella? Tuosta korkki hommasta voisi veistellä lisääkin, mutta jätetään se. ;-)
Ydin-Helsinki on helppo nakki suunnistaa, koska se on niemi. Se poisjohtava tie vie turvallisesti takaisin Hämeenlinnanväylälle.
Tölkkkirenksulan pyöräytän ympäri ja irrotan, ettei se sojottaisi nenuun ja siinä kikkaillessa se aiana silloin tällöin jää käteen ennen kuin tölkkiin syntyy reikä.
Hernekeitot nitkuttelen auki sillä pienellä pellin kappaleella mutta se on pellin paksuudesta riippuen nitkuttelua tai kitkuttelua.
Ainoat, jotka aukeaa tsuh ja pfumph, ovat olutpullo, kun siihen on hyvä avaaja ja korkkikorkillinen viinipullo samasta syystä.
Eli ne vehkeethän siinä ratkaisee.
Hernekeittotölkin sisältö tulee helposti ulos, kun tekee pohjaan puukolla tai pienellä metallisella vehkeellä pienen reiän. ei tarvitse olla pyöreä.
Kun kansi on avattu, käännetään purkki kohti kattilaa ja puhalletaan pohjan reikään. Tulee kuin rasvattu.
mea: Katos, ostetaan semmonen metallinpala jossa on reikä, ostetaan myös pullonavaaja missä on kahvaosassa reikä. Solmitaan ne saman langan eri päihin ja pistetään roikkumaan ovenkahvaan. Aina tallessa!
Mean Niksipussi täydentyi juuri kahdella. Puhalluskonsti säätää turhalta nirhaamiselta ja Elinan narujuttu on loistava. Pullonavaaja voisi olla lisäksi ainakin kesäisin oivallinen avaimenperä tai vetskarinperä.
Nyt kun joku vielä keksisi, miten kukat vaihtaa itse itselleen mullan.
Niitä multia kannata vaihtaa. Mä vaihdoin kerran vuonna -92 ja seurauksena kaikki rehut otti ja kuoli. Sen jälkeen ovat saaneet olla samoissa mullissa, kittämättömät. Viiden vuoden välein vaihdan kasvit uusiin.
Endinköhän elokuvissa käymäänkään, kun on pyörittävä:
1) Assalla - sieltä ostan aina "kotipaikkakunnan Sanomat" aamulla.
2) Ramadassa - majoitus ja aamiainen
3) Telakalla - traditio vaatii viettämään illat siellä
4) Tammelan torilla - blogikehotus
5) Kaubamajalla - blogikehotus
6) Pyörykkäbaarissa - blogikehotus
7) Huhuiltava Anttia - blogikehotus
8) Käytävä Prahassa - blogikehotus
Ja kaikki tämä kuumaa mustamakkaraa taskussa ja puolukkahilloa suupielessä.
Viikon päästä nähdään!
Olen Touhulan äiteen kanssa samaa mieltä. Viimeksi vaihdoin osin multia, tai siis lisäilin kolmisen, ehkä nelisen vuotta sitten. Hyvin ovat pärjänneet. Mitä nyt huonot sortuneet, mutta sellaistahan se elämä on.
Sediksellä tulee olemaan rankka matka mutta onneksi musta on ravitsevaa, kyllä sillä pärjää.
Tota Ediä pohdin!
[Ota toisella kädellä korkista kiinni ja pidä sitä paikoillaan ja pyöräytä toisellä kädellä pullon pohjasta. Siis älä yritä kääntää korkkia vaan väännä pohjasta ja estä korkkia kiertymästä]. Tää nyt vaan, jos ei ole tullut mieleen, kotikasvatus on mättänyt tai korkeamman fysiikan soveltaminen arkeen.
Miten sää iiVee kuvittelet, että mun pienet sievät käsivoimat siitä jotenkin tuplaantuisi, jos pyöritän korkin sijasta pulloa.
Minä sulle korkeammat fysiikat näytän...
Kele.
Ei muuten sitten *tosiaankaan* toimi. Mutta kuka tyhymä tähän aikaan virkistysjuomaa joisikaan.
En voi muuta kuin kohauttaa hartioita. Kyllä ne vaan tuplautuvat, mutta saatko pidettyä korkista kiinni niin, että ote ei lipsu.
Hui ihan pelottaa, taidat luvata vaan. :/
Eikun minä luovutin, ostin uuden pullon, jota tosin en sitten edes yrittänyt avata. Venaa, mä koitan....
.
.
.
Joo ei, ei sekään aukea. Mutta johan tässä taas olisi aika jo kokeilla, onko tyyny yhtä pehmeä kuin viime yönä. Ja siihen ei voimajuomaa sovi sotkea.
Lupaan avata sen huomenna.