Matkailu avartaa
Käytiin likkaporukalla Veerusgan kanssa kaksistaan Kangasalla. Ajattelin, että sinne nyt ainakin osaan: Teiskontieltä motooritielle ja Lahteen päin ja sitten paljon myöhemmin loivasti oikealle Kangasalle, olinhan minä nähnyt, kyydissä ollut useasti. Sinne siis. Käännyin loivasti oikealle viitan KANGASALA AS-suuntaan ja muuten hyvä mutta siellä oli vain jotain outoa maalaismaisemaa ja rautatiehen päättyvä järkyttävän kapea kylätie, jossa risteyksessä sanottiin taas, että KANGASALA AS 1 km ja KANGASALA 6 km. No minä tietenkin menin sinne assalle, kun se kuulosti keskustalta ja sinne oli lyhyempi matka. Tietentään siellä ei ollut mitään, eikä sen 6 kilometrin päässäkään ollut. Vahingossa, paljon myöhemmin, löysin sitten sinne, minne pitikin. Että sitä minä vaan, että mitä varten kirjoitellaan viittoihin isoilla kirjaimilla, että KANGASALA AS, jos se ei kerta ole se, The Kangasala, vaan joku ei-mikään keskellä ei-mitään. Riittäisi pienemmätkin kirjaimet pienemmille paikoille. Enkä kyllä ymmärrä, miten saatoin osua sinne asemalle, kun se kartasta katsoen ei edes ole Tampereentien oikealla puolella, jonne käännyin, eikä sinne itse asiassa edes käänny mitään tietä.
Mutta me emme masentuneet saamastamme erätappiosta, vaan reipastuneina saavuttamastamme kokemuksesta läksimme Veerusga ja minä sitten sirkein mielin ekaa kertaa huoltosetäpalveluun Hatanpäälle. Kyllä vähän jänskätti, että kuinkahan me mahdetaan osata, kun siellä päin ei ole liikuttu ja kartalta [tällä kertaa tutkittiin sitä etukäteen] ei ihan varmasti osannut sanoa, että miten esimerkiksi Tuon risteyksen kanssa selviää. Sitten piti sitäkin vähän jännittää, että osataanko me puhua huoltosetien kieltäkään ja siksi päätettiin puhua mahdollisimman vähän, ettei paljastuta aloittelijoiksi. Ensin katsottiin, miten isot sedät toimi ja me perässä samalla tavalla. Heti hokattiin, että rekisterinumero on näissä piireissä vähän niinku sotu, eikä siinä hötäkässä sitten tietenkään muistettu sitäkään kerrasta oikein. Mutta hyvin meidän lopulta kävi, nyt on töpseli kyljessä ja kohta lähdetään kuin palmun alta. Toivottavasti.
Onneksi on edes pakkasta. Toivottavasti ajastin oikein. Onneksi siinä oli vain yksi liikkuva osa: namiskasta käännetään, että kuinka monen tunnin päästä on lähtö. Hirveän vähän on muuten ihmispololla vapaa-aikaa. Enpä tuotakaan ennen ajastinta tullut ajatelleeksi.
Jälkipuheet
Aivan, kuten jo havaitsitkin, Kangasala as on Kangasalan asema, joka ei todella ole Kangasalla päinkään. Luulisi, että asema pantaisiin kyseiseen kirkonkylään kiinni, mutta kangasalla ollaan omaperäisiä.
Vähän kun Inkoossa. Pieni shokki tulla junalla kun asema oli aivan keskellä peltoja ei talon taloa missään. Siinä sitten sormi suussa vähän aikaa ihmeteltiin kun kyytikin oli myöhässä. Joku sikäläinen sitten valaisi ja kertoi _keskustan_ olevan ihan muualla, monien kilometrien päässä.
Järetöntä. :)
Meillä on lämmitystolpan ajastimessa kaksikin liikkuvaa osaa. Toinen, josta väännetään paljonko kello on, ja toinen josta käännetään mihin aikaan halutaan lämmittimen hurahtavan käyntiin. Ja sitten on vielä ne, sanotaan vaikka sulakenamiskat, jotka laukeavat aina juuri silloin, kun pakkasta on yöllä niin paljon, että tuulilasia saisi jyystää hiomakoneella, jos haluaa siitä teräsjään irti. Tänä talvena sellaisia pakkasia on ollut vasta yksi, näemmä, kun varoke on lauennut vasta kerran.
Inkooseen sentään pysähtyy juna mutta jotenkin olen uskossa [valistaa saa], että Kangasalan asemalla ei ole junat pysähtyneet miesmuistiin. Josta tietenkin voisi vetää johtopäätöksen, että se on se vanha keskusta ja uusi on 10 km:n päässä, josta taas herää kysymys, että miksi se piti eri paikkaan rakentaa.
Minusta rautatie- ja linikka-asemat olisi hyvä pitää keskustassa. Rovaniemelläkin piti kävellä itsensä uuvuksiin ennenkuin pääsi keskustaan, miksei sitä ole rakennettu aseman ympärille niinkuin mansessa.
Minäkin olen ennen nähnyt vain niitä kellojuttuja tolpissa, joiden kelloja ei saa aikaan millään. Tämä yhden vivun systeemi on näppärä, kunhan ensin sormella pimeässä koittaa, että kumpi pää on terävämpi ja oletuksena siis on se osoituspää. Ei niin pientä toimintoa, ettei käytettävyydessä olisi toivomisen varaa.
Kangasalan asema ei ole vanha keskusta vaan se asema laitettiin tuonne kun äijät aikoinaan päättivät junanradan sitä kautta vetää. Joskus on haaveiltu rautatien rakentamisesta tuonne meidänkin liepeille (sen oikean keskustan elikkä kirkonkylän viereen) mutta se on sitten kaatunut pihiyteen tai tyhmyyteen tai kädettömyyteen tai mihin lie.
Ja se Lidlihän ei kanssa ole missään keskustassa vaan Suoramassa joka on joku ihmeen vähä-Kangasala ;-)
Ai jaa, että se asema ei niinku ole koskaan ollut keskusta ollenkaan, sinnekö metsään se vaan sitten vedettiin vaikkei siellä ollu mitään. Mutta nättiä siellä oli toki, ihan kuin olisi Fennada-Filmin lavasteisiin tömäyttänyt.
Lidliin osaan kyllä, kun ajelen vanhaa tietä, paitsi, että sen ohi joutuu helposti. Ai Vähä-Kangasalaa on se, tosin en tuosta Suoramastakaan ole koskaan ollut selvillä. Nyt olin siis menossa Pikonlinnaan, joka on ilmeisesti joku Pikonkangas. Ja huomenna pitäisi mennä Pirkkalaan. Kangasala on helppo nakki sen rinnalla, ainakin sieltä aina osuu väkisin kirkonkylille, vaikka olisi Ruutanassa.
Voisiko joku kertoa minulle besserwisseriksi päättäväisesti pyrkivälle, millainen on Parkano. Tuo mystinen asema keskellä ei-mitään matkalla pohjoiseen. Jos vain metsä siintää katsoipa oikeaan tai vasempaan.
Piti oikein katsomani ja hämmästymäni, että Parkanohan on KAUPUNKI. Onkohan se syntynyt rautateiden risteykseen olemaan vain risteys. Niinkuin Kouvola, tuo vireä ja kaunis pikkukaupunki, elovalkea virvatuli, joka läikähdyttää niin montaa syäntä.
Nuo asemat ja rautatiet on kyhätty aikanaan teollisuutta/maanviljelyä silmälläpitäen. Siksi ne eivät huomattavasti teollisuuden jälkeen rakennettujen pitäjien keskustoissa sijaitse. Olen muuten eksynyt samalla tavalla matkalla Lohjalle. Sieltä pääsi sentään vain muutaman kilometrin kierrolla keskustaan. Oli muuten paremmat maisemat.
On muuten uskomatonta, että niinkin läheltä rumia osuuspankki- ja kunnantaloja löytyy niin kauniita kyliä ja koskemattoman näköisiä maisemia. Ja miten kauniita usein ovatkaan ne asemarakennukset, miksikähän niistä tehtiin niin kauniita aikanaan.
Parkano! Kylän täytyy olla maamme harmaimpia, sillä en muista siitä paljon mitään. Aikoinaan nuorena kesätyöläisenä vietin reissuhommissa kokonaisen päivän Parkanossa. Sen muistan, että koko armaan päivän satoi. Tietenkin se voi vaikuttaa muistokykyyn, että kulutin suurimman osan (työ)ajasta keskustan ravitsemusliikkeessä. Oi niitä aikoja.
Parkanon täytyy olla gastronomaalinen keidas, sillä paitsi että sen nyt tiedetään sisältävän ravitsemusliikkeen, jossa b. on nauttinut päivällistä (?), niin mansesterin joka toisessa grillissä myydään Parkanolaista, mitä se ikinä sitten onkaan.
Jos se on puoliksikaan sitä, mitä Teekkarin Törky, se on suuri ja ... no suuri.
Suorama on maantien varressa Tampereen ja Kangasalan välissä (ei siis moottoritie, vaan se vanha). Onpa tullut nuoruudessa hetki asuttua Suoramassa.
Pirkkalan kanssa joudut ihmeisiin, koska varsinaista keskustaa ei oikeasti olekaan, vaan kaikenlaisia Pirkkalan osia siellä sun täällä. On Suuppaa ja Säijää, Perettä ja Naistenmatkaa, ja Haikkakin on. Otapa siitä selvä.
Pirkkalan kanssa olen joutunut ihmetykseen jo aiemmin, kun yritin lähestyä sitä moottoriteitse. Ei onnistunut. Vanhoja teitä myöten Härmälän kautta ajattelin nyt löytää tieni ainakin siihen ostoskeskukseen. Mutta sen varsinaisen Pirkkalan keskustaa en löytäisi vaikka vihikoirien kanssa matkaa tekisin. Itse asiassa en edes tietäisi sellaista olevan, jos en olisi muissa yhteyksissä kuullut. Ja lentokentälle en osaisi missään nimessä. Vantaallekin menisin nopeammin. Ihme hässäkkä.
Pikonkangas on Suoraman ja kirkonkylän välissä. Pikonlinna on sairaala-alue pari kilometriä kk:sta pohjoiseen. Eikö teillä ole karttoja vai miten tuollaisiin ongelmiin voi ihminen päätyä?
Sedis: Alkuperäisen suunnitelman mukaan Tampereen ja Seinäjoen välinen oikorata piti rakentaa kokonaan asemattomaksi. 1960-luvun lopulla tämä ajattelu oli yleistä, ja esim. moottoriteille oltiin haluttomia rakentamaan ylimääräisiä liittymiä. Parkanolaiset saivat kuitenkin juntattua itselleen uuden aseman junanpysähtymisineen. Asema on tietenkin sijoitettu alkuperäisen suunnitelman mukaan.
Parkanossa on myös asema lähempänä keskustaa, vanhan ja nyt jo suurimmaksi osaksi käytöstä poistetun Haapamäki-Pori-rataosan varrella. Sen nimi on nykyään Kairokoski. Parkanosta kaupunkina en tiedä mitään, olen kerran mennyt ohi automatkalla pohjanmaalle, ja näytti aika tavalliselta suomalaiselta pikkukaupungilta laatikkokauppoineen ja parine kerrostaloineen.
Itse asiassa juuri siitä kartalta poimin sanan Pikonkangas, onkos se se, missä on hautausmaa. No, mitäänhän en sillä tiedolla tehnyt, koskapa Pikonlinnaan varsinaisesti halusin ja osaankin periaatteessa, ainakin vanhaa tietä pitkin ja siltä toiselta liittymältä.
Paitsi, että nyt ryhtyi kiinnostamaan, että mikä se on se Piko, joka halutaan erityisesti Kangasalan yhteydessä julkituoda kahdessa eri paikassa.
Hankkiudu mielikuvituksessasi Vehmaisiin kangasalantielle, Kaukajärven pohjoisrannalle. Ajattele vaikka uimarantaa. Nyt sitten mukaan naisaivoille suunnatulle elämysselostukselle kohti villiä itää eli Kangasalaa:
Kangasalan raja kohdataan alamäessä. Kuoppa johon laskeudutaan on Roopennotko. Noustaan ylöspäin ja päästään risteykseen, josta vasemmalla näkyvät Nattarin kerrostalot ja oikealla Liuttu. Tietä eteenpäin ja noustaan ylös Ilkonmäkeä, oikealla näkyy tykki muistomerkkinä Vatialan ilmatorjuntarykmentin kasarmialueesta (lakkautettiin 70-luvulla). Nyt ollaan mäen päällä, vasemmalla Vatialan hautausmaa ja oikealla Ilkon kukka (aikaisemmin myös Ilkon kioski eli kansanomaiselta nimitykseltään Kalmiston kioski). Laskeudutaan mäkeä alas risteykseen, jossa tie ylittää Lahdentien.
Jos käytät mieluummin uutta tietä, aloita lukeminen vasta tästä. Paikka, jossa risteys sijaitsee on Lentola. Lentolassa oli aikanaan suuria kasvihuoneita. Kangasalantietä (eli EI pikatietä) kangasallepäin seuraavasta mutkasta vasempaan eli lääkäriaseman kohdalla alkaa Suorama. Se jatkuu muutaman kilometrin, kunnes seuraavassa mutkassa oikealle alkaa Pikonkangas. Sen tietää myös siitä, että vasemmalla näkyy sorakuoppa (Lentolassakin oli sorakuoppa, se missä Prisma on nyt). Mutkan kohdalla oikealla kuusiaidan takana oli myös aikanaan kasvihuoneita.
Pikonkangas loppuu oikealla erkanevaan Valkeakoskentien risteykseen. Risteyksessä on myös sparmarket Pilotti. Eteenpäin edelleen, ja nyt oikealla puolella on Pikkola. Saanut nimensä Pikkolan talosta. Tunnetaan yläasteestaan, joka oli aikanaan pohjoismaiden suurin.
Kirkonkylä alkaa kun ohitetaan oikealle puolelle jäävä Esso. Siinä on myös pieni peltoaukea, joka on varmaan jo rakennettu täyteen. Ylämäki urkutehtaineen vie eteenpäin. Nyt ollaan kirkonkylässä. Liikennevaloristeyksestä vasempaan kääntymällä pääsee Pikonlinnaan vievälle tielle, mutta siitä en osaa sanoa paljoa, koska en ole sielläpäin liikkunut.
Tämähän oli melkein yhtä hieno matka kuin se, jonka joskus näin Nordkapissa ja jossa sukellettiin välillä mereen, välillä lennettiin ja sitä kaikkea katseltiin puoliympyrän muotoisella skriinillä.
Ja selvisi sekin Pikon arvoitus. Se onkin siis Pikko. Lidlin ja maalais-Prisman sijainnit jäivät vielä epäselviksi, mutta silmä kohtaa ne jossain vasemmalla kädellä kalmiston kioskin ja lääkäriaseman välillä tai tienoilla. Muistaakseni.
Minähän sanoin, että matkailu avartaa. Nyt puuttuu enää, että TuoToilan väki avartaa minulle Pirkkalan.
Kangasala asema = Matin kuppila