Niin. Jos ei ole pari- tai ystäväsuhteissa ongelmia riittävästi, voi alkaa murehtia tulevia taloudellisia- tai terveysongelmiaan. Eläkevakuutusmyyjät pelottelevat että ei ole tulevaisuudessa lakisääteisiä eläkkeitään, aletaanko murehtimaan sitä? Jos remontoi asuntoaan, kattoa tai kylppäriä ja se on juuri tehty ja kaunis. Se kestää vain kymmenisen vuotta, pitäisikö alkaa suremaan sitä? Mutta miten lohduttaa ihmistä joka oikeasti suree jo tälläisiä tulevaisuuden joutavuuksia, ottaa murheita kantaakseen muiltakin? Suree Tsunamin tuntemattomia uhreja ja murehtii maailman nälänhätää. Masentuneen ja surevan lohduttamiseen tarvitaan luottamus ja vilpittömyys. Siksi ihmiset arkailevat halata tai lausua luottamuksen sanoja jotta ei niitä tulkittaisi väärin. Äitini suri aikuisten lapsiensa eloa enemmän kuin tarpeen, poti yksinäisyyttä ja murehti kun aikaa murehtimiseen kosolti oli.

Jos jossain näkee aikuisia miehiä tukemassa toisiaan selkään taputtaen tai jopa käsi kaulalla viivähtäen niin se on vain humalassa. Ei raavas mies murehdi, ottaa tuikun murheeseen, kännissä voi sitten jo hieman hempeilläkin.

Videossa on itseäni musaprojektistani muistuttava yksityiskohta: kuvassa välähtää sähköurkujen näppäimistö, johon on liimattu kuvionuotit. Kuvionuottijärjestelmä on yksi niistä luovuuden ja tahdon ilmentymistä, joita myös esteettömyyden toteuttamiseksi kutsutaan :-) Kuvionuoteista ja videosta lisää osoitteessa http://www.kuvionuotit.net/

Jotkut ihmiset on vaan sellaisia, että niiden täytyy murehtia aina, ja jos omia murheita ei ole riittävästi, niitä kehitetään, aina löytyy murehdittavaa. Ei sille mitään voi.

Mutta jos on oikeita isoja asioita päälle kaatumassa, vakava sairaus, avioero, toinen vakava sairaus, uupumus, niin ei siinä itse jaksa apua pyytää. Silloin on hyvä, jos joku tajuaa antaa olkpäänsä. Se on joskus kovin pienestä kiinni.

Olisi jo aika miehenkin päästä tuosta myytistä, ettei raavas mies sure. Kun sureehan se. Ja mistä kummasta on lähtöisin uskomus, ettei mies itke. Itkee. Ja pitääkin. Apua on helpompi saada, kun näyttää hätänsä. Se on miehekästä, jos mikä.

Esteettömyyden toteuttaminen kuvionuoteilla voisi siis auttaa vaikka tällaista tampiota kuin mea, joka ei ymmärrä nuotteja mutta haluaisi soittaa. Hieno keksintö.

Mea, aion raportoida kuvionuottihommeleista blogissa heti, kun homma etenee, jos se vaikka yllyttäisi muitakin. Aion siis opettaa niin itseäni kuin poikaa soittelemaan kuvionuoteilla.

Jospa vihdoin voisi itsekin toteuttaa unelmansa ja oppia soittamaan. Sitten vaan pistät pystyyn soittokoulun.

Hieno homma.

Mitään näin kornia en ole aikoihin nähnyt. Tämä hakkasi mauttomuudessaan jopa tangomarkkinat ja euroviisut, joissa teollisen iskelmätuotannon autismi on sentään viety huippuunsa.

Autismilla tarkoitan tässä sitä, että alkuperäinen - hyvä idea - tuotetaan teollisesti lukemattomia kertoja uudestaan, niin että siitä tulee lopulta pelkää "sikanauta-jauhelihaa" - siis kulutustavaraa, jota hankitaan aina lisää ja samoin perustein: sitä nautitaan kuin ruokaa ja siitä nautitaan kuin syömisestä.

Ainoa tunne-elämys, joka teollisesti tuotettuun muzakiin liittyy on nälkä - to imbesillien käyttämä urheilutermi.
"Nälkähän on urheilijoiden tahtotila", joka tyydytetään esim.joko lyömällä vastustajaa mailalla päähän tai tässä tapauksessa vajoamalla keinotekoisen valheelliseen, huumeenomaiseen ei-mihinkään, jossa nollataan kaikki emootioita ja ajattelua vähänkin muistuttava älyn toiminto.

Se on eräänlainen teollisen viihteen aikaansaama tylsämielinen Nirvana. Omien - kadonneitten - tunteiden matkimista, plagiointia...niitä omia kun ei itse asiassa ole ENÄÄ olemassakaan!

Tämä jos mikä on self-plagiarismia: tylsyys ja tyhjyys matkimassa itseään! Mitä nyt kapitalismi "vähän avittaa" asiassa...(maksua vastaan tietenkin.)

Tämä video on tehty muka parodioimalla edellistä teollisen autismin kaavaa, mutta lopputulos on kaamea.
Miksi eivät älynneet kuvata terminaalipotilasta vetämässä iloisen raivokkaasti hengityskoneensa töpseliä pois seinästä, jonka jälkeen seuraa yllätys: kone toimiikin MYÖS omalla generaattorilla....teeman mukaisesti: Pidä huolta jne...
Se olisi saattanut kirvoittaa hymynhäivähdyksen jopa meikäläiseltä - Erno Paasilinnan sukulaisielulta.

Mitä tulee videon varsinaiseen sanomaan, niin kai mea on kirjoittanut siitä oleellisimman, joten minun ei tarvitse enää hehkuttaa asiaa, joka sinänsä on erittäin tärkeä...

Räsäsellä on omaperäinen tapa käyttää sanaa autismi. Nyt alan ymmärtää paremmin, miksi autismin kentällä tiuhaan nousee keskustelua terminologian muuttamisesta.

Ehkä siksi, ettät pidän rokkia yhtä arvokkaana musiikkina kuin konserttimusaakin (molemmissa on tietenkin tyhjänpäiväisyytensä), en eläydy tuohon mauton ja korni -ajatukseen lainkaan. Minusta on lämmittävää nähdä, miten vanhukset ja vammaiset ihmiset rokkaavat. Musiikilla on arvokas tehtävä syrjäytymisen ehkäisemisessä ja sen parantavaa voimaa on käytetty menestyksekkäästi monien marginaaliryhmien auttamisessa.

Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
"Puh!", kuiskasi hän.
"No mitä?" kysyi Nalle Puh
"Ei mitään", sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain että olet siinä."

Kauralle:

Ensinnäkin: Tiedän kyllä, että mielenterveysalalla termin autismi merkityksestä ja käyttöalueesta on olemassa jatkuvia koulukuntakiistoja. Itse asiassa kukaan ei tiedä, mitä autismi neurologisena häiriönä lopulta on, tai miten se syntyy.

Muun muassa senkin vuoksi käytän tätä termiä omaan kulttuurikritiikkiini soveltuvalla tavalla.

Toiseksi: Sanojen, termien, käsitteiden - jopa määritelmien käytön luovuus perustuu oikeastaan kahteen asiaan: a) joko keksitään uusia sanoja, jotka eroavat sukulaistermeistään usein hyvinkin vähän tai b) laajennetaan vanhan käsitteen käytön alaa ja merkitystä - tietenkin mahdollisimman perustellusti - niin että se soveltuu kokonaan uuteen diskurssiin.

Tämä on ollut minun tarkoitukseni - ja on edelleen monen muunkin käsitteen tai jopa määritelmän käytön - esim. performatiivisen ristiriidan tai ad hominen ("virhe-")päättelyn - suhteen.

Kolmanneksi: Missä minä tein eron ("alemman") rockin ja ("korkeamman") konserttimusiikin välille? En missään.
Et ole näköjään lukenut blogejani, etkä näin ollen tiedä, että olen (mm. Kari Peitsamon ja Juha Torvisen ohella) armoton John Fogerty (ent. CCR) friikki.

Teollisen iskelmäpopin/- rockin kritiikkini ei implikoi mitään jakoa alempaan tai korkeampaan kulttuuriin - esim. musiikissa.
Ainakin yritän olla sortumatta elitismiin, vaikka pirun vaikeaa se tässä tasapäisten trendi-imitoijien yhteiskunnassa joskus on!

Neljänneksi: Mitä tulee itse videon sanomaan, en kritisoinut nimenomaan sitä, vaikka yritätkin näin vihjata.
Sanoma on toki kannatettava ja ensiarvoisen tärkeä (kuten lopussa toteankin), mutta videon toteutus mauton - lähinnä tahaton farssi, mikä on osoitus joko a) tekijöittensä loistavasta komiikan tajusta a´la Monty Python tai - mikä lienee huomattavasti ilmeisempää - b) tekijöitten surkeasta kyvystä yhdistää vakava ja burleski.

Viidenneksi: Iskelmäpop ja - rock on juuri tuota samaa vakavan ja burleskin tahattoman farssimaista sekoitusta. Siinäkin on tietysti "vakava" sanoma: "en lainaa sulle enää pyjamaa", "sulle salaisuutein paljastin, siks annoit mulle kultajyvää..."
Kyse on siis ihmissuhteista ja niissä useinkin vallitsevista äärimmäisen kiperistä tilanteista ja tiloista, jotka ovat kuin "jatkuvaa keikkumista taivaan ja helvetin välillä."

Kuudenneksi: Mutta kaiken - iskelmänkin - voi tehdä hyvällä maulla - jopa äärettömän "HUONOA MAKUA OSOITTAVAN" koomisen viihteen voi tehdä erittäin HYVÄLLÄ MAULLA (esimerkkinä juuri aiemmin mainitsemani Monty Python).

Tällaiseen mestaruuteen RAY-videon tekijöillä on kuitenkin vielä noin yhden ikuisuuden verran matkaa....

Seitsemänneksi: Lainaan lopuksi filosofi Baruch Spinozaa: "Kaikki erinomainen tässä maailmassa on aina yhtä vaikeaa kuin harvinaistakin."

(Ehkä tämä lohduttaa itse kutakin - sekä mm. skribenttiä että videon tekijää...)

Autismi-sanalle löytyy hyviä määritelmiä ja diagnoosille on varsin selvät, sovitut kriteerit. Minä ainakaan ole havainnut tuommoisia jatkuvia kiistoja perusasioista alan asiantuntijoiden keskuudessa. Muuten, (lapsuusiän) autismissa ei ole kyse mielenterveysongelmasta, vaan vammaisuudesta.

Mutta jos haluaa, voi käyttää autismi-sanaa vaikka semmoisesta littanasta pyörylästä, joka saadaan, kun paistetaan pannulla kananmunasta, maidosta ja vehnäjauhosta tehtyä taikinaa. Ei vaan kannata ihmetellä, jos viesti ei oikein mene perille :-)

En ole Pave Maijasen musiikin ylin ystävä ja urakalla dissasin Pidä huolta -piisiä kun olin nuori. Mutta musiikki syntyy uudestaan uudessa kontekstissa, uusien esittäjien käsissä, uudessa tallenteessa. Ja tässä tapauksessa minun mielestäni huomattavasti alkuperäistä parempana, mainiona, sävykkäänä ja koskettavana.

Kuten sanottu, mä en pysty näkemään videossa tahatonta farssia tai mauttomuutta, vaan musiikin tekemisen iloa. Ilmeisesti perustavanlaatuinen näkökulmaero, joka luultavasti johtuu siitä, että itse paljolti elän vammaiskulttuurissa. Mut on aina mielenkiintoista kuulla näkemyksiä vammaiskulttuurin ulkopuolelta, tulee tuota reality checkiä.

Ahaa!

Jo selkis, mistä kenkä puristaa. Omien intressiesi pohjalta kirjoitat siis sinäkin.
Olet kyllä oikeassa, mitä tulee autismiin lääketieteelliseltä kannalta katsoen: siinä on kyse vammaisuudesta. Sorry epäselvyyteni.

Mutta - juttuni pointti ei ollut siinä, mitä autismi "oikeasti" on tai mitä se "oikeasti" ei ole.

Jos et tavoita jutun pointtia - ei auta. Kukin meistä pyörii oman viitekehyksensä ja viiteryhmänsä rajojen sisällä.
Ja minun puolestani pyöriköön, vaikka tähän myöntöön sisältyy koko Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofian (ratkaisematon?) ydinongelma.

Miten eri kielipelit/diskurssit/elämänmuodot kommunikoivat, jos meiltä puuttuu niitä yhdistävät tekijät/kriterit tai, mikäli nuo tekijät ovat liian vähäisiä (huolimatta käsitteiden "perheyhtäläisyydestä") yhteisymmärryksen syntymiseksi/saavuttamiseksi?

Ajaudummeko relativismiin ja sitä kautta diskurssien väliseen "sotatilaan?"
Wittgenstein itse ei halunnut ajatella näin, vaan luultavasti oletti, että käsitteiden ja siten kielipelien perheyhtäläisyys on riittävä peruste yhteisymmärrykselle.

Asian voi sanoa toisinkin - ja paljon yksinkertaisemmin vaikka seuraavasti: miksi minun on kunnioitettava jotain ihmistä, vaikka en arvosta häntä pätkääkään?

Ei riitä, että teen sen pakosta, koska ketään ei voi rakastaa/arvostaa väkisin.

Sääli taas on tunne, johon sekoittuu myötätunnon ohella useimmiten myös halveksuntaa ja alentuvaa käytöstä, joten en kannata sitäkään kovin itsestään selvänä perusteena hyväksymiselle.

Ei riitä myöskään, että joku ihmisoikeusjulistus (ikäänkuin "ajattelun perheyhtäläisyys") niin sanoo: sehän on pelkkää paperille präntättyä tekstiä, jota eivät liene toteuttaneet kuin äärimmäiset tyypit, ja hekin aivan luonnostaan, oman persoonallisuutensa voimasta - ei mitään lakitekstiä pänttäämällä: esim. Buddha, Jeesus, Gandhi jne. Ylipäätään uskontojen perustajat.

Eikä sitäpaitsi ole koiraa karvoihin katsominen: "suuri" pasifisti B. Russellikin oli itse "perkele" yksityiselämässään...

Ja makuasioista kiisteleminehän on tunnetusti - jos ei turhaa - niin ainakin perin toivotonta puuhaa...
Mutta tulkoon nyt vielä kerran sanottua, että kritiikkini RAY:n videota kohtaan ei millään muotoa liity sen perussanoman kyseenalaistamiseen.

Se, mikä siinä mättää, ei ole minullekaan mikään helposti avautuva asia, mutta joka tapauksessa - videon toteutuksessa liikutaan rajoilla, jossa hyvä tarkoitus saattaa kääntyä itseään vastaan!

En sano nyt enempää, vaikka sanottavaa olisi.
Olen itsekin lievästi vammainen (en kuitenkaan syntymästäni saakka) ja tunnen entisen työni (mielisairaanhoitaja) kautta siinä määrin vammaisia ja vammaisuutta voidakseni ymmärtää, ettei tähän asiaan ole syytä liittää ainakaan liian monitulkintaisia ja samalla liian ironisia kommentteja.

Aina yhtä ihastuttavaa lukea tekstiä, jossa brassaillaan sivistyneiden sanoilla.

Samanlaisia tapasin paljon lukiossa. Yleensä nämä sankarit alkoivat puhua termeillä filosofian alkeet -kurssin jälkeen...

Tunnen tyypin - sietämättömän hyvin...ja silti huonosti...

Sen verran on pakko sanoa, että "sivistymättömäksi" ei tarvitse opiskella, lukea kirjoja tai kirjoittaa - se tulee ikäänkuin luonnostaan!

Yhtä pakko on vielä lisätä, että niin sanottujen filosofien piireissä on aivan samalla tavoin typeryksiä kuin missä tahansa muuallakin.
He vain osaavat käyttää (tai matkia) näitä "sivistyneitten sanoja", mikä ei tarkoita, että he olisivat välttämättä sen viisaampia kuin muutkaan.

"Volte-face".

Mutta mitä tulee "brassailuun", niin mikäs on brassaillessa, jos osaa...Hah!

Minusta tuo video välittää tekemisen riemua ja oppimisen iloa ja kertoo siinä sivussa, että vammainen nuori on ihan samanlainen nuori kuin vammatonkin. Ehkä hiukan aidompi ihminen.

Maailmassa saisi olla vähemmän kaikenlaista tuomitsemista ja enemmän hyväksymistä ja tukemista.