« Karaokettaako? | Pääsivu| Ymmärryksen puutetta »

Uusia askelia

Tänään on se päivä: tänään minusta vihdoin tulee yksinhuoltaja.

Samalla raskas taakka laskeutuu kapeille harteilleni: täytyy oppia niin paljon kaikenlaista vastuun ja huolen kantamista ihan yksin, ilman tukea ja turvallista olkapäätä, reiskatonna. Pitää tietää, miten katsotaan öljyt; pitää etsiä, miten pitkät saa päälle; pitää vissiin lukea se manuaali; pitää opetella kai renkaiden vaihtokin; pitää harjoitella taskuparkkausta; pitää oppia mäkilähtö liukkaalla liikennevaloista; pitää muistaa säästää 50 sentin kolikoita; pitää rohkaistua linkkautumaan autonauhaan panikoimatta; pitää oppia ymmärtämään parkkitalojen anatomia [P-Koskikeskuksessa on kai naisten parkkiruutuja] ja pitää niin tuhannen vaikka mitä. Yhtä pitämistä on tulevaisuus. Mutta on siinä puolensakin: minun ei pidä enää koskaan valittaman, että maa on rakennettu vain autoilijoille.

Niin ja sanasaen sanoisin siitä turvavälistä: minä en ymmärrä, millä oikeudella aina jostain takaa, sivulta, liittymästä tai metsästä paukkaa joku minun turvaväliini. Se on minun henkilökohtaisella viisaudella ja varovaisuudella siihen synnytetty ja ylläpidetty huolellisesti riittävänä. Ja aina siihen joku tulee ja sitten on taas tehtävä uusi ja uusi. Miten ne turvavälin ryöstäjät ajattelevat minun pääsevän töihin, kun pitää kaiken aikaa ottaa takapakkia uuden välin saamiseksi. Ihmettelenpä vähän.

Nyt on korkea aika muuten astua se merkittävä askel uuden blogilistan käyttäjäksi. Sen voi aloittaa vaikka tilaamalla menopaussi tästä uuden blogilistan omiin suosikkeihin. Torson alla oleva tilaa menopaussi-nakkkula vie uudelle listalle ja wanhan koulun kannattajille on tarjolla edelleen pamauta menopaussi -kikkula.

Jälkipuheet

Onneksi olkoon! Onhan siitä paljon vastuuta, mutta usko pois - hyvin se menee, kun tutustutte toisiinne. t. nim. "Puskuri on puskemista varen"

Kiitos! Meillähän alkaa Meabiilin sitten se kuherruskuukausi, ja senhän tietää, millaista menoa se on. Ei siinä ehdi maisemia katsella, kun täytyy kokeilla kaikkea ja räplätä sieltä ja täältä. Ja ajaa niinsanotusti sisään. Ristiäisetkin pitää pitää.

Nimim. "Pieni ja punainen"

Onnittelut Meabiilin omistajalle!

Minusta tulee tänään "kaksinhuoltaja", kun poika ostaa iltapäivällä oman auton (isoisänsä lainarahalla). Se tietää nuorenmiehen lupauksista huolimatta vastuuta/menoeriä myös äiteelle, huh!

No mikäs se on... huyndai?

Varo, Mea, jouduit paholaisen kynsiin. Hankkiudu heti eroon siitä pirun kotterosta ja tilaa maailmanympärysmatka seuraavaksi kesälomaksi. Huomattavasti viisaampaa ja mukavampaa, usko minua. ;-) Tai tule vaikka käymään täällä tsadissa.

Jos nyt sitten kuitenkin tahdot sen kapistuksen pitää, niin muista, että joskus heittäytymällä naiseksi saa palvelua myös niiltä huoltoasemilta, jossa ei ole huoltoa. Yleensä miespuoliset asiakkaatkin auttavat.

Onnea Marleenalle "autoisoäitiydestä". Toisaalta nuori mies varmaan toimii äidin olkapäänä joissain autoäijäasioisssa. Vaadi sitä.

Minä mitään eroon hankkiudu, ensimmäiseksi nautiskelen siitä, ettei bussien aikatauluja tarvi vahdata. Ainakaan viikolla. Tsadiin tulen junantuomana, siitä lähdetään.

Meabiili on pienipunainen.

Onnea. Ei sitä manuaalia tarvitse lukea kuin hädän tullen, nimimerkillä Auton Yksinhuoltaja Jo 3/4 Vuotta Eikä Vieläkään Manuaalia Läpiluettuna.

Epäilen että naiseudessani on ryppy tai töyssy tai jotain: autolla ei ole vieläkään nimeä, en ole edes varma sukupuolestaan. Hermafrodiitti-auto kai kun siitä löytyy sekä naisellisia että miehekkäitä piirteitä.

Äijät aina ajaa toisten turvaväleihin, sitä ei mikään mahti maailmassa muuksi muuttaa voi.

Mitä tuhannen tuppuraista! Ei ole manuaali läpiluetteuna? Ei ole auto ristittynä?? Heti nimeämään se, sillähän on muuten orpo olo (vaikkei se helppoa ole se nimen keksiminen, myönnetään).

Vaikka yhtä vaikiaa se oli koirankin kanssa: nimen antaminen oli pitkällinen ja vaikea urakka (ja lopulta nimeksi jäi sen aatelisnimi, kun se kerta sen oppi ennenkuin osasin päättää oikeasta nimestä) ja piti opiskella sen tavat ja rokotukset ja lenkkaukset ja aina huolta kantaa, että mikä nyt taas on. Että sillä tavalla ihan sama juttu. Kai sitä pitää joku huolen ja murheen aihe aina olla. Kun ei osaa olla huoletonna ja hevosetonna.

Sitäkö varten ne välit onkin? Että niihin ei saisi ajaa lainkaan?

Toki välit olla pitää, mutta jossain välissähän siihen väliin on mentävä, jos täytyy sitä kaistaa käyttää, jolla väli on. Tyylejä välin ottamiseen on toki monia. Toiset osaa sen hienommin, toiset - no, ne tulee rapa roiskuen kylki kylkeä vasten.

Onhan nämä pätkät sitten katsottuna, kun biili pääsee talvikelejä heti kärkeen maistelemaan:
http://www.cbsnews.com/media/2005/01/13/video666774.wmv
http://media.ebaumsworld.com/fun_on_ice.wmv

Ai niin, kannattaa sitä manuaalia vähän lueskella, ettei tule sitten ihan orpo olo kun painaa niissä rusettiliittymissä lasit loskassa ja kurassa, joka ei lähde edes pyyhkijöillä pois. On tullut tätä siellä stadissa kokeiltua sata lasissa. Ihan ei edes naurattanut, kun autosta ei oikeasti nähnyt eteenpäin lainkaan. Suola+loska+kura+liian kylmä tuulilasi=tuulilasi, johon jäätyy loska kiinni. Onneksi löytyi lämmityksen säätöön ja hetkessä oli vipu kaakossa, tukka putkella ja ennen kaikkea kirkas näkymä eteenpäin.

Mitä helvettiä? Onko auton nimeäminen Misun mielipiteen mukaan joku feminiininen teko? Eikä ole! Kautta aikojen juuri miehet ovat nimenneet kulkuneuvonsa samaan aikaan kun ovat sotineet kaukomailla, raiskanneet vihollisten naisia ja harrastaneet runonlausuntaa! Minun Palleroni ei ole mikään Femakko! Se on kyllä naispuolinen auto, mutta ei mikään pikkuprinsessa. Autojen Lara Croft perkele!

No toihan se juuri onkin yksi opettelun asia, kun ei uskalla niihin väleihin oikein mennä. On aika rankkaa kuule heti kotipihassa mielikuvitella koko matka etukäteen, että mitkä kaistat ottaa missäkin kohden vähimmin sydämen tykytyksin. Enkä muuetn kyllä ymmärrä sitäkään, että kun painattelen 70:n alueella hiukan päälle, niin kaikki haluavat minun ohitseni juuri siihen minun etupuskuriini kiinni. Niiku mitä varten ne rajoitukset siis on?

Sori nyt Visu, mutta Pallero ei kuulosta yhtään Lara Croftilta.

Se on sen pseudonyymi. Oikeasti se on Queen of the Kirstinkatu.

No sitten. Ja puhuttelet sitä arvonsa mukaisesti. Ei mitään prkleitä ja sellaista? Kylkien ja kojelaudan taputtelukaan ei oikein sovi kuningattaren arvolla, joten puhuttelet vaan kunnioittavasti? Vai miten saat kuningattaren suosiolliseksi.

Mä hankin kuningattarelleni vain parhaimpia jääskraboja ja lumiharjoja. Bensiinistä nyt puhumattakaan. Ja sillointällöin kerron sille, kuinka tärkeä se onkaan ja kuinka luotettavasti se vie mut paikasta paikkaan.

Niin ja kuinka kivaa mun onkaan aina päästä sen sisään kerta toisen jälkeen.

Kuulostaa hyvältä. Mitä minä sanoinkaan naisystävällismielisestä Visukinttulasta ;)

Äh. Pitäisi jo hiljalleen tajuta, että dialogi Mean kanssa on lose-lose -tilanne. :P

Se johtuu vaan siitä, että annat siihen mahdollisuuden ja aina jos naiselle antaa pikkusormen, se yrittää taivuttaa sitä itsensä ympärille (eikun miten se nyt meni). No, ainakin se johtuu siitä, että Kinttupoluilla ollaan loppuviimeksi naisystävällisiä.

Onnea Meabiilille, myös limetinväriseltä Pinserimobiililta!

http://tinyurl.com/4kk36

Uudella autolla on aina kovin polleaa pöristellä, ja mikäs siinä on ollessa!

Kovasti onnea uudesta pienestäpunaisesta. Täällä ollaan pikkuisen vihertäviä. Biilikuume kun tuntuu levinneen muuallekin Manseen.

Limetinvärinen isoveli kantaa osan vastuuta siitä, että meillä on pienijapunainen sämpylä. Elegantisti ja tyylikkäästi Meabiili on ottanut vastaan, jarrutteleekin abseillaan niin somasti ja pitää huolta, ettei mennä mettään.

Auringonkukalle sopiikin tietenkin vihertävä paremmin. Tai keltainen. Auton värihän on yksi merkittävimpiä valinnan perusteita, senhän sanoo jo naisen logiikkakin.

Niiden kaistojen opettelu ulkoa jo kotipihalla on kyllä tosi ärsyttävää. Vähän kun tulee ajeltua, niin aina on itsellä sormi suussa niissä rusettiristeyksissä. Kun olisi vain yksi kaista. Se olisikin muuten hyvä.

Tampesterilla olen kyllä huomannut seuraavan säännön pätevän yleisesti:
todellinen nopeus = rajoitus + 20 km/h

Aamuruuhkissa ei ole ollenkaan harvinaista, että Kekkosentiellä painetaan satasta, vaikka korkeimmillaan siinä taitaa olla 70km/h. Ihmiset käyttävät härskisti sitäkin hyväksi, että poliisin valvontakamerat eivät voi ruuhkatilanteissa ollaan millään päällä, kun laulaisivat jatkuvasti. Toinen juttu mitä osataan käyttää hyväksi on se, että kun koko letka painaa tuhatta ja sataa, voi sakot tulla joko kaikille tai ei kenellekään. Tästähän on jopa KKO:n päätös eli letkasta ei voida sakottaa vain yksittäisiä autoilijoita.

Se muuten olisikin hyvä, se yksi kaista. Ei tulisi läheskään niin paljon niitä kylkeen ajoja ja kolareita. Tai sitten tulisi, niinkuin siinä videossakin näkyi.

Minua kyllä jurppii sellainen, että kun ajaa normisti tai hiukan yli, niin kaikki katsovat mielenosoituksellisesti ja merkityksellisen paheksuvasti ohittaessaan.

Ai Kekkosentiellä aamuruuhkassa, no sittenhän me ollaan siellä samaan aikaan.

Onneksi kohtalokseni on osunut joutua Kekkosentien ruuhkiin vain muutamana päivänä kuussa. Siis keskimäärin. Ihan kävelymatka on vain töihin, joten Alfa yleensä lepää lumikasan alla. Italialaisethan on tunnettuja siestan viettäjiä.

Mitenkäs ne ranskalaiset? Itse olen ihastunut siihen toiseen ranskalaiseen, vaikka eihän italialaisessakaan noin pääosin mitään vikaa olekaan.

Ranskalainen on ketterä ja naisellinen, nopea ja herkkä liikkeissään. Käynnistyy aina ja kehrää pienesti. Ja tyylikäs, tottakai. Ihan ranskalainen.

Jotain lisättävää?



Juttutupa

Tuoreet

Kipot ja kuvat

Löytölaatikko



Vitriini

Kahvihuone

Naapurusto

Muita blogeja

Vuokraisäntä

Kellari

Pannuhuone

Powered by
Movable Type 3.33