Se ennenkokematon ongelma: menet takaisin autoliikkeeseen ja vingut, että ne saavat maksaa sakot, jos ei ala kiekkoa löytymään. Tai sitten kierrät kaikki vakuutusliikkeet uuden menopeliehdokkaan kanssa, ja katsot saako sieltä mukavia kylkiäisiä.

Siinä tosin menee aikaa, jonka voisi viettää kruisailemalla. Minä muuten inhoan ajamista. Meillä reiska ajaa. On se kyllä hieno ihminen. Minä liikun vain julkisilla itsekseni, niissä kun saa lukea samalla.

No oot sää nopee, eihän kirjoitus ollut kuin minuutin netissä. Reiskat on hianoja ihmisiä, mutta kun ei ole omaa, täytyy opetella ajamaan. Mutta nyt mun täytyy mennä varmaan vahtimaan, ettei pirkko tule ja laputa.

Kioskilta kiekko ikkunaan. Simppeliä! Ostaa semmoisen kovamuovisen niin se toimii samalla jääkrapana.

No tietenkin. Lähdenkin saman tien.

Hirveä stressi heti, tämmöistäkö tämä nyt sitten tulee olemaan.

Joo just niin. Oma auto = oma stressi. Itse näin viime yönä unta turkulaisista parkkisakoista, ja mm. sen takia tulin Turkuun tänään junalla. Ja kovalla tuulella parkkeeratessani mietin aina, mikä puu voisi mahdollisesti kaatua auton päälle. Ja entäs sitten ne muut parkkeeraajat, jotka koheltavat ja kolhivat sun autoa samaan tapaan kuin siinä eilen linkitetyssä P-pelissä?!

Vaihtelua siis tiedossa painajaisiin. Parkkeerasin tulenpalavan punaisen ranskansämpylän juuri äsken betoniseinän viereen, ettei ainakaan sieltä tule ketään päin. Ja puita ei ollut lähistöllä.

Tähän saattaisi tottua, nytkin kävin *autolla* kahden talon päässä. Mutta perustelen sillä, että on hankittava nyt koeajokokemusta.

Tutkimuksen valmistuminen kestää usein kauan, koska aineiston analysoiminen vaatii aikaa eikä yksi tutkija yleensä keskity yhteen hommaan, vaan tekee useampia tutkimuksia kerralla.

Autosta kulkaa sitä stressiä vasta saakin. Pitää murehtia parkkikiekkojen lisäksi parkkipaikkaa, lumiharjaa, lämmitintä, lämmittimen jatkoroikkaa, lämmittimen kellokytkintä, autopaikkaa, autotallin siivoamista että saisi joskus vielä autonsa mahtumaan sinne, kesärenkaita, talvirenkaita, autoveroa, laskuja, bensan hintaa, alennuskortteja, autonpesua, autonpesuleimakeräyskuponkeja, tarpeeksi kolikoita parkkimittariin, mattojen ja lattioiden imurointia, autoimuria joka jaksaa imeä hiekat, ensiapulaukkua, ikkunanpesuaineita, pissapojan pesuainetta, pissapojan vettä, ilmaa renkaisiin, karttoja, aurinkolaseja, aurinkolasien pidikkeitä, cd-levy-koteloita, viereen parkkeeraavien ovea huiskivien hulttioiden tekemiä naarmuja, kakkivia lintuja (linnunkakki=maalia syövyttävää superhappoa!), konepellillä kiipeileviä kissoja, auton päälle laitettavia huppuja (ei saa käyttää! naarmuttaa!), liukkaita kelejä, lumiauroja jotka tekevät autonpääsemättömiä valleja pihatien eteen, suolattuja teitä (tiesuola=auton silmänräpäyksessä tai ainakin 10 vuodessa ruostuttava supermyrkky!), vesipisaroita helteellä (vesipisara = suurennuslasi joka auringonpaisteella polttaa maaliin reiän!), pölynpyyhkimistä kojelaudalta, sitä kun ikkunat jäätyy aina talvella umpeen ja sitten jännittää että kerkiääkö ne sulaa ennenkuin saapuu stockmannin parkkihalliin jonne olet menossa jotta lumimyrskyn ja pakkasten jäljiltä autoon kiinnijäätynyt lumi vähän sulaisi ja pitää ottaa parkkilippu avoimesta ikkunasta joka ei siis vielä aukea kun siinä on kanssa sitä jäätä kun et taaskaan muistanut laittaa aamulla sisätilanlämmitintä ajoissa päälle ja herraties mitä muuta!!!

Onneksi sentään äijäsetävakuutuksen omistajien ei tarvitse miettiä öljyä, sytytystulppia, tuulilasinpyyhkimensulkia, lampunpolttimoita, lampunvaihtamista, kiskurihintaisia huoltoja taikka sitä outoa ääntä mikä kuuluu.

Että mieti tarkasti mea mihin olet pääsi pistämässä... ;-)

Huh! HUH!! Pistää miettimään. Onneksi ei ole autotallia, on yksi murhe vähemmän.

Timo: toki ymmärrän, että tutkimusten valmistuminen kestää, olen juuri tänään töissä yhtä saman suuntaista asiaa yrittänyt selittää asiakkaalle. Tuoreessa havainnossa siis on, että normi-ihminen olettaa kyllä jostain niiden tietojen lentävän ihan tuosta vaan parissa yössä. Väitän, että tavallisen ihmisen taju ei aina käy yksiin tutkijoiden kanssa. Ei tässä eikä kysymysten ymmärryksessä.

Eipä tavallinen pulliainen todellakaan ymmärrä tutkimuksista mitään. Aina haukutaan huuhaaksi ja turhaksi työksi, eikä viitsitä edes vastata niihin helppoihin kysymyksiin kunnolla.

Niinpä, ja kuinka paljon vastaukset vääristyvät riippuen ruksittajan mielentilasta, lasten kiukuttelusta, puolison röpöttelystä, esimiehn kittuilusta, pahasta kahvista, tukkoisesta liikenteestä tai auringosta, vapaapäivästä, silmäniskusta tai milloin mistäkin. Tai siitä, millaista kohtelua sai K-kaupassa ja sitten se närä kaadetaan S-ryhmän kyselyyn.

Mea, pakko oli käydä aamulla heti haastelemassa, kun piti lähteä Practical Process Improvement koulutukseen. Älkää muuten ikuna harkitko moista, jos ei pakko ole. Meillä on, ameriikan sedät määräävät.

Muista nyt sitten käydä peittelemässä se auto iltasella, ettei sille raukalle tule vaan vilu pihalla. ;-)

Practical Process Improvement kuulostaa juuri siltä, että joku sen kohta meille keksii tuoda, onhan tämä nähty.

Samikki juuri tuolla pitkässä litaniassa ylempänä sanoi, että peittely naarmuttaa. Tosin äsken satoi niin paljon lunta, että lumi sen jo on peittänyt ja arvaa vaan, onko se harjaskraba mukana. No ei ole.

Onnee vaan hyvin sisäänajetulle sivustolle!

Tässäpä vaan hyvin vieheliäisenä iltana kelin suhteen, odottelin maksullisessa ruudussa kyytiläisen ilmestymistä. Aattelin kyllä, että
lappuliisat eivät sillä koiranilmalla liikuskele, mutta väärimpä aattelin. Olin syventynyt viihdyttämään itseäni kännykän multimeediaominaisuuksilla, kun punanuttuinen hahmo tihrustaa rännän ryvettämän ja huurustuneen akkunan takaa. Aukaisen akkunan ja esitän maksutositteen aurinkoisen hymyn kera vettyneelle myrtsille liisalle. Päivä oli pelastettu.

Eikös se niin mennyt, että hyvin sisäänajettu on kuin uusi mutta lastentaudit on voitettu ;)

Nii-in, kaikkea sitä on alettava opettelemaan, niinkuin nyt niitä parkkimittareita ja ja ... No, olen ainakin yhden askelen edempänä: tankkasin ihan ite äsken automaatista. Kaupasta tullessa silmä haki jo lievässä paniikissa, että missä missä, kun se on niin pieni, että ei osunut kertalaakilla näkökenttään. Ja taloyhtiön tolppapaikka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Mutta hikkupiljaa hyvä tulee.

Minä ajattelin siitä tilastosta, että tässä näkyy blogikulttuurin vaikutus.
Minullapa on aviomies, joka siivoaa harrastuksekseen. Hän on työkyvyttömyyseläkkeellä (sydän) ja aina, kun on tekemisen puutetta, hän luuttuaa lattiat tai pesee ikkunat. Eipä monessa taloudessa pestä ikkunoita neljä kertaa kolmen talvikuukauden aikana!