Kieli solmussa
Enpä olekaan ennen tullut ajatelleeksi, että sukulaisuusnimissä vallitsee kummallista yleistystä ja erittelyä yhtäaikaa sekä päällekkäisyyttä ja liekö epäloogisuuttakin. Miksi esimerkiksi on sekä setiä [isän veli] että enoja [äidin veli] mutta vain tätejä [isän sekä äidin sisaret]? Tai että kyty [aviomiehen veli] ja nato [aviomiehen sisar] ovat itse asiassa erikoistuneita lankoja [puolison veli, sisaren mies, puolison sisaren mies] ja kälyjä [puolison sisko, veljen vaimo, puolison veljen vaimo] suvun lankomiesten ja kälyjen isommassa sakissa [niin miksei muuten sanota kälynaisten]. Ja mitä ollenkaan pitäisi ajatella siitä, että suomessa miespuolisella sedällä on väliä, onko äidin vai isän veli, kun lontoonkielellä asialla ei ole väliä, tai että aviomiehen sisarukset on katsottu suomessa aiheellisiksi nimetä ihan erikseen. Miksi veljen- ja sisarenpojalle tai -tytölle ei ole keksitty näppärää yleisnimeä kuten lontooksi [nephew ja niece] on tehty. Jos laitettaisiinkin vielä paremmaksi ja ne olisivat sisloja [sisla <-> sisaruksen lapsi]. Toisaalta, on niitä isompiakin murheita maailmassa, mutta pikkuasioihin on silloin turvallista kiinnittää huomionsa. [AL:n Kielijuttu on muuten hyvä palsta.]
Aamubussissa veteli maanantaisuupieliä hymyyn rattaiden pohjalta sinisten toppahihojen päistä sojottavien rukkasten välistä kuuluva lapsen ääni, joka toisteli uuden asian keksijän riemukkaan kirkkaalla äänellä sanna tissi. Äiti oli sen näköinen, että iskä saa illalla kuulla kunniansa.
Huomenna on muuten taas pidempi päivä kuin tänään, kesä on tulossa vaan ei vielä, joten sisävesillä ei pysty enot putoamaan veneistä, koska järvet ovat vielä jäässä paitsi, että ei vielä Näsijärvi, mikä ei vielä ole ennätys. [Vielä on muuten sanoista hassuimmasta päästä.]
Jälkipuheet
Nuo pikkutenavat muuten oppivat joskus ihan käsittämättömän rasittavan helposti juuri ne väärät sanat. Erehdyppä vaan tokaisemaan vihanpuuskassa jonkinsortin kirosanan, ja kas: kohta sitä toistellaan jatkuvasti. Ja sitä suuremmalla hilpeydellä, mitä vaivautuneemmiksi se aikuiset tekee.
Sislasta tulee mieleen joku lintulaji tai kasvilaji.
Joskus ihmettelin, kun vaimon veli on lankoni ja minä olen samalla hänen lankonsa. Saman logiikan mukaan olen setäni setä. Ei noista kaikenmaailman kytyistä ja natoista ota selvää edes se kuuluisa Erkki. Ilmankos noita nimityksiä ei juurikaan edes käytetä.
Niin tuohon lapsen suusta kuultua-osaan vielä sen verran, että olin joskus 2-3-vuotiaana isomummon hautajaisissa viljellyt ahkerasti oppimaani sanavarastoa suureen ääneen kirkkokansan ja hautajaisväen kauhuksi. Rumia sanoja päästeltiin laidasta laitaan ja vanhempien ja isovanhempien korvien punoittaessa pappi tokaisi tyynesti: "Lapsi puhuu sitä mitä vanhemmat puhuvat". Viatonhan minä olin, mutta vanhempien korvat varmasti punoittivat entistäkin enemmän. Terveisiä vain mummolle. Ei ainakaan tullut r-vikaa, kun perkelettä on huudeltu lapsena.
Ilmeisesti entisvanhaan on ollut joku syy erotella eri miespuoliset sukulaiset eri nimillä, kun taas naisista niin väliä ei ollut. Nykyisin sukuyhteydet ja suvuksi koettu sakki on pienempi, joten luonnollista on, että ollaan kohta vaan sukulaismiehiä tai -naisia.
Mitähän kaikkea perheen kotioloista ajatteleavt tarhan tädit ja sedät ja opettajat, kun yleisesti ajatellaan, että lapsi kotoaan on kirosanat oppinut vaikka kai ne herkuimmat kiertävät nappulajengissä tenavalta toiselle kuin täit pipoissa.
"Ilmeisesti entisvanhaan on ollut joku syy erotella eri miespuoliset sukulaiset eri nimillä, kun taas naisista niin väliä ei ollut"
Niinno, ehkä morsio tarvitsi kaikkia aviomiehen sukulaisnimiä, koska oli joutunut miehelään eli asumaan ihan vieraaseen perheeseen. Harvemmin sinne morsion luo muutti kotivävy.
Totta, saattaa hyvinkin olla juuri tuo se syy. Iso uusi suku ympärillä, täytyihän siinä jo selkeyden vuoksi olla enemmän nimikkeitä.
Itse kieltäydyin nimityksestä täti (siskon jälkeläinen syntynee tämän kuun aikana) aika vahvaan sävyyn. Mielestäni nimekkeet "äidin sisko" tai "Mervi" ovat tapauksessani ihan valideja. Täti kuulostaa tätimäiseltä. Kälyksikään en ole suostunut (ruma sana), joten miksi sitä tädiksikään ryhtyisi.
Luulen, että tuo miespuolisten nimikkeiden määrän syy piilee siinä, että miehet ovat olleet tärkeämpiä esim. perimisen kannalta (naisilla harvemmin omaisuutta) ja on ollut tärkeää tietää, periikö sitä äidin sukulaisen vai isän sukulaisen. Ja onhan ruotsalaisillakin mormor (josta mummu ja mummo ovat varmaankin tulleet suomen kieleen) ja farmor ja farfar ja morfar (kuulostaa intialaisen sadun norsujen nimiltä).
Muistanpa kun kolme hiprakkaista (kaksi veljeäni ja puolisoni) pohtivat häissämme, ovatko he keskenään kälyjä vai lankoja. Sitten suuressa sovinnon ja yhteisymmärryksen keskellä päättivät olevansa kälyisiä lankoja. Se kuulosti söpöltä.
Äidin sisko on naaperolle ihan liian vaikea ja Mervissä on ärrä, se taapero sanoo kuitenkin, että toi ja osoittaa pienellä pullealla sormellaan vaativasti tätiä, jonka myöhemmin kietoo sen saman sormen ympärille ja täti läyryää, että tädin soma taapero.
Kälyiset langokset, eipä voisi somemmin sukuyhteys alkaa.
Tuostakohan sukulaistädistä kälyinen on saanut alkunsa.
Väittävät, että jotkut suomen erikoiset sukulaisnimet voisivat viitata muinaiseen matrilineaariseen sukulaisuusjärjestelmään. Puhe ei siis ole mistään matriarkaatista, vaan järjestelmästä, jossa lapset kuuluvat äidin sukuun.
Tällaisessa järjestelmässä äidin veli eli eno on lapselle läheisin miespuolinen "oman suvun" sukulainen. Mennessään naimisiin nainen tietää, että hänen miehensä ja kytynsä sukua jatkavat hänen natonsa lapset jne.
Kyty?
http://www.naimakaupat.com/haaopas/haapaiva/y_leikit.php
Miniä = pojan vaimo
Vävy = tyttären puoliso
Anoppi = puolison äiti
Appi = puolison isä
Käly = puolison sisar tai veljen vaimo
Lanko = puolison veli tai puolison sisaren mies
Nato = aviomiehen sisar
Kyty = aviomiehen veli
Voi luoja mitä naimaleikkejä, muuten...
Miksi häissä pitää muuten yleensäkään leikkiä? Aikuiset ihmiset muka yhtäkkiä nimenomaan häissä haluaisivat leikkiä? Tuota ei usko se kuuluisa Erkkikään.
Suomen kielen sukulaisuusnimikkeistö on moniaista, kuinkahan moni kyty tietää olevansa kyty. Ja kuinka moni tunnustaaa olevansa kälynen?
Joo, mutta mitä on suoveri (Pohjanmaalla suaveri)?
Nykysuomen sanakirjan (1970) mukaan synonyymi sa-
nalle lanko. Mutta onko muualla kuin Kauhavalla
sillä nimenomainen merkitys: sisarusten miehet?
Jo siis kaksi miestä nai sisarukset, ovat he tois-
tensa suovereita. (Käsite napalanko ei kuulune
tämän keskustelun piiriin?!)
Juhani
Sain tietää, että Kurikassa (Juha Miedon pitäjässä) on käytössä sana pumppusuaveri. Se
merkitsee samaa, kuin jossain muualla (ainakin
Kauhavalla) sana napalanko.
Juhani
Minusta sana pumppusuaveri tuo mieleen pumppupullossa olevan hiusrasvan. Mikä ei taas ole ollenkaan sitä, mitä napalanko tuo mieleen.
Niin, mea: mitä napalanko tuo mieleesi?
Juhani
Et oikeasti halua sitä tietää ;-|
Niin, mea, olisi oikeasti mukava tietää, tarkoittaako "napalanko" samaa sulle ja mulle.
Kerro siis, please! ;-) Juhani
Itse asiassa en ole ajatellut asiaa sen enempää, olen aina ajatellut sen jonkinlaiseksi haukkumanimeksi, jonkinlaiseksi aikamiespojaksi, joka on siirtynyt väärän talon nurkkiin.
Kyllä täälläpäin napalankoja ovat keskenään miehet, jotka ovat olleet sukupuoliyhteydessä
(ainakin yhden) saman naisen kanssa.
Terveisin, Juhani
ILmankos en olekaan tiennyt. Mutta nythän valaistuin.
Samalla logiikalla voitaisiin ottaa käyttöön myös
käsite napakäly!
Olen uusi nillä sivuilla. Minulle ei ole tullut
selväksi oletko lanko- vai kälysukupuolta. Olisi
mukava tietää. Vai pitäisikö minun saada siitä
itse selvältä jonkun linkin kautta?
Terveisin, Juhani
Ei lie kovin vaikea asia selvitettäväksi.