Kiitos
En ole koskaan ikinä ennen elänyt näin runsasta ja hyvää vuotta, käynyt niin monessa maassa, kokenut niin paljon hyviä asioita, oppinut niin paljon ihmisistä ja ihmisiltä, ollut niin tasapainossa. En ole koskaan ikinä ennen ollut niin minä. Tänään loppuva vuosi on minun Rolls Royce -vuoteni, tai ei, itse asiassa tämä on ollut minun Maybach-vuoteni. Koskaan ennen ei ole näin hyvää vuotta ollut. Ja minä olen elänyt Lada-vuosiakin, joten tiedän kyllä, mistä puhun. Helposti tämä ei ole tullut, vaan koskapa ja mikäpä. Mutta tekemällä ronskeja päätöksiä, heittäytymällä ja uskomalla pieneen sisäiseen ääneen, joka on sinnikkäästi käskenyt etsimään vielä. Olemaan luovuttamatta. Nostamaan pää pensaasta. Pelastamaan itseni. Vaikka kipeää on joskus tehnytkin.
AamuTV:ssä kriisipsykologi vastasi kysymykseen, saako vuodenvaihteessa juhlia, että "Saa, mutta tekeekö jonkun mieli?" Hattua nostan Turku, Oulu, Jyväskylä, Pori, Riihimäki, Mikkeli ja Tampere. Kysehän on nyt toisten surun huomioon ottamisesta, ei hetkellisestä raketin myynnin notkahtamisesta. Uusia vuosia tulee joka vuosi, ei yksi vuodenvaihde ketään kaada.
Tunteet ovat nyt kovin ristiriitaiset. Tuntuu pahalta iloita omasta olostaan, jotenkin pieneltä ja mitättömältä. Väärältä. Otan kuitenkin itselleni oikeuden olla kiitollinen kaikesta, mitä minulla nyt on kyydissäni; rakkaista, ystävistä, sielunsiskoista ja -veljistä, työstä, kodista, lämmöstä. Iloitsen hiljaa omasta onnestani kynttilän valossa ja kunnioitan toisten surua ja isompia voimia, jotka toisille suovat, toisilta ottavat. Ja joskus ehkä toisinkin päin.
Kiitos.
Jälkipuheet
Uskonpa että jos niiltä kysyy jotka ovat tällä hetkellä suunnattoman surun ja epätoivon vallassa, myöntävät he niille onnnen joilla siihen on mahdollisuus. Ainakin itse tekisin niin. Maailmassa on nyt niin paljon surua että pitää olla tasapainoksi kunnioittavaa iloakin. Sanoo mimsozinho joka joutui pidättelemään kyyneleitä aamulla lehteä lukiessaan.
Jaaniin, kuplivaa uuden vuoden vaihdetta kaikille, kaikesta huolimatta!
Sinäpä sanasi oikein asetit: kunnioittavaa iloa.
Sitä tosin voisi opetella ihan noin muutenkin.
Helsinki voisi olla 50000 euron lahjoitussummallaan hyvin tuossa kaupunkilistassa, vaikka kyse ei
kilpailusta olekaan. Riittää kun
on suurin tai kaunein!
Hyvä myös Helsinki!
Hyvää vuoden vaihtumista ja lykkyjä uudelle Zinullekin.
T: Aekuinen nainen.
Kiitos sinulle kuluneesta joulukuusta blogisi parissa; sen ajan vasta olen täällä 'maailmassa'
piipahdellut!
Toivokaamme rauhallista ja voimia-antavaa vuodenvaihdetta sekä Toivoa vuodelle 2005!
Irinsessa
Kappas, löydän itseni oivasta seurasta kainalostasi. Mikä tietää sitä, että Irinsessa etsiytyy minun kainalooni.
Kiitos siitä, että olet lukijani, ilman lukijoita ei olisi kirjoittamisesta iloa.
Lappeenrannan kaupunginjohtaja sanoi ensin, ettei tulitusta peruuteta koska siitä on maksettu jo raketit ja ampujat. Päivä sen jälkeen tulitus peruttiin.
Nyt siis jouduttiin maksamaan ilotulitus, jota ei ollut, sekä lahjoitettiin iso summa aasiaan. Erikoinen menettely, sanon minä.
Päättäjän osa ei ole aina helppo ja kaikkia tyydyttävien ja ketään loukkaamattomien päätösten tekeminen lie mahdotonta. Lappeenranta yritti kuitenkin, mutta ehkä tuossa tapauksessa, kun tulitus oli jo maksettu, se olisi kannattanut pitää ja julistaa vaikka eloonjääneiden onnea. Tosin sekin olisi jotakuta varaan loukannut.