Mantelitumake puukottaa
Mantelitumake on ihmisen aivojen tunnekeskus, pelkojemme tyyssija ja tunnepankki, joka kaiken aikaa zuumaa signaaleja ihmisen sisältä ja ulkoa, että mistä voisi pelästyä, kiljua, kavahtaa, juosta karkuun ja ahdistua. Mantelitumake on siitä erinomainen härpäke ihmisessä, että se on jo syntymässä toimintakelpoinen ja lapsena aktiivisimmillaan. Jos lapsena pelästyt, kauhistut tai kammostut jostain, mantelitumake lykkää sen pankkiin ja naps, lukko kiinni. Siellä on ja pysyy etkä koskaan sitä sieltä kisko pois.
Otetaanpa nyt esimerkiksi vaikka, että ihmislapsi pelästyi potkukelkkaa pienenä, mantelitumake tallensi potkukelkkakammon ja aina, kun tämä ismispolo näkee potkukelkan, tumake hälyttää. Jatketaanpa sitten olettamuksella, että joku toinen toisaalla on saanut saman potkukelkkakokemuksen ja hälyttyy samoin. Ja entäpä, jos nämä ihmiset aikuisena tapaavat ja ihastuvat ja haluaisivat yhdessä potkukelkkailla, niin eihän siitä mitään tule.
Yritän siis sanoa, että niin mukavanniminen kaveri, tämä mantelitumake, ja niin ilkeä. Kukahan näitä nimiä ihmisen härpäkkeille keksii, tuokin nimi antaa olettaa paljon muikeampaa suhtautumista asioihin.
Vaihdoin minäkin kännykän liittymän ja sain paljon tekstariaikaa, jota innokkaaasti olen myös käyttänyt. Ja taas kerran täytyy ihmetellä, kuka kielipuoli sen sanakirjan on koonnut. Riuduttavaa yrittää kertoa asiansa kielellä, joka ei tunne tällaista tavallista sanastoa. Ok, kai sinne sankirjaan voisi jo lisätä sen suukkoja ja pusuja, ettei niitä puukkoja ja suruja tulisi vahingossa lähetettyä. Ja mitähän se kärpäsiä mahtoi tarkoittaaa?
Jälkipuheet
Kärpäsiä vois olla joulun henkeen vaik kärsäsiä tai ale-henkeen kassasia (siis jos jollain ois pikkuisia kassoja) tai LarspaPia jos Larsilla on identiteettikriisi. Ehkä kuitenkin tarkoitit sillä läppäriä?
Kiitos näissä kommenttilaatikoissa vaikuttaneille viime päivien koskettavista mietteistä. Täältä löytyi tämän joulun parhaat ja lämpöisimmät joululaatikot!
Sanakirja ei myöskään tunnista sanaa "otustus" siitä tulee "muustus" ja "hali" tulee vasta galin jälkeen myös tärkeä hanittelusana "raksu" piti opettaa, ehdotus oli aina paksu ja se on jo noloa. "rutistus" on myös aivan mahdoton. Aina pitää opettaa kaikki kädestä pitäen, kirjain kirjaimelta. Ihan normaaleja käyttösanojahan nuo on.
Ainailona on aina oikeassa, läppäriä harmittelin, se kun siis meni irkki.
Nokialla insinörtit ei selvästikään harrasta halittelusanoja, aina pitää opettaa kädestä pitäen. Mutta sehän se tietty onkin aika kivaa.
Joululaatikkokirjoitukset tekivät joulustamme joulun, erilaisen, mutta tarviikokaan sitä aina niin samanlainen olla.
Näin tapahtui. Siitä iso kiitos ja kumarrus. Ja onhan sitä taas jotain kerrottavaa kiikkustuolissa: "se oli sinä jouluna, jona mummo kirjoitteli blogien kommenttiosastoille.." Ainut vaan, et pitää keksiä joku mehevä jatkojuttu tuohon. Aika onneks kultaa muistoja ja kalajuttujen kalatkin kasvaa. Ei tää joulu paha ollu, mut ei välttämättä uusintaa kiitos.
Ja toisaalta nyt kun kattelee uutisia, niin täytynee olla varsin tyytyväinen siihen, että lähimmät ja itse ei ollut tuolla tsunami-alueella.
Niinpä, joka kerta kun uutisia vilkaisee, on taas uusia satoja kuollut. Jaa taas tuntee, kuinka pieniä nämä meidän murheemme ovat.
Kiikkustuoliiin mennessä keksimme varmasti mehevät jatkojutut. Eikä ehkä niin tarvi kaikkea edes keksiä.