Mikähän tätä naisen päätä oikein sisältäpäin viskoo, mikä on sen vaikka nyt esimerkiksi hankintalogiikka? Yleisesti ottaenhan inhoan ja vältän mahdollisuuksien rajoissa ostosparatiiseja, haahuiluhypistelyä, sitä mitä en suostu sanomaan shoppaamiseksi, kun siitä tulee mieleen vaaleapunaista muovilaukkua kantava napapaljaisten lauma, jonka osaset piskuiseen takkiin nähden liian isojen kaulahuivimättöjen yläpuolelta näpöttävistä päistä kikattavat kimeästi kirskuen. [Tähän väliin huomautan, että on minullakin joskus ollut pinkki masupaita, jota käytin punaisten pohjepituisten lantiohousujen kanssa, siis aikana, jolloin napapaidoista, lantio- ja kaprihousuista ei nähty edes unia.] Minä siis yleensä ostan tarvitsemani tavarat kliinisen siististi ja mutkattomasti. Joskus taas kääntelen ja vääntelen hankintaa päässäni, en osaa päättää ja tunnin tuijoteltuani tai yön yli nukuttuani teen äkkinäisen päätöksen tyyliin syteen tai saveen. Ja sitten taas on päiviä, jolloin tavara tarttuu mukaan ihan tuosta vaan, nipsnaps, harkinnasta ja tarpeesta ei häivääkään.

Eilen huuteli hyllystä Mikki Hiiren äänellä kello. Se halusi välttämättä mukaani ja sen syvällisempiä tarveanalyysejä tekemättä ostin pois, kun se oli niin nappi ja nätti minun keittiöni seinälle. Hetkeä ennen olin ostanut pipon, hanskat ja huivin, koska tarvitsin niitä. Pitkällisen vieressätuijottelun ja vatvomisen ja eikuttelun jälkeen onnistuin sitten taas: pipo on liian kireä ja hölmön näköinen minun päässäni, hanskat liian isot ja värikin taisi olla väärä. Näin taitavaksi harjaantuu vain erityisesti keskittymällä ja toistuvasti virheostoja tekemällä. Hankintateoria: äkkiostokset eivät kaduta koskaan, mitä kauemmin harkitsee, sitä varmemmin kaduttaa ja takuukatumus seuraa, jos vaihtaa päätöksen jo tehtyään väriä, mallia tai kokoa.

Aamulla keksin, että ehkä se pipo sopeutuu, jos vähän koulutan: pipo vietti aamutunnit venytyksessä ja huomasin, ettei sen pöljännäköisyys olekaan pipon vika, sehän istui oikein nätisti taikinakulhon päässä. Ja hanskatkin on sopivat, kun laitoin toiset sisään.

Jopas, mennään jo neljännentoista päivän luukulle. Ja taas säästyi kaloreita, kun ei ole suklaakalenteri tämä.