Joulun taikaa
Yöllä kaatui kaktus ikkunalla ihan itsellään. Aamuaskareista mieluisimpia ei ole piikikkään kukanrotkaleen nostaminen, kun se luonteensa mukaisesti oli takertunut verhoon ja muutenkin holtiton ja varsin painava. Onnettomuuden syy lie piillyt kasvin pituudessa suhteessa ruukkuunsa: kukka paljastui koko komeudessaan minun mittaisekseni. Rumistus nojaa nyt partsin oveen ja aivovoimisteluttaa minua, että kuinka sen tohdin katkaistua tai mitä sille nyt sitten teenkin. Tämä pienokainen on yksi jäsen miniatyyrikaktusasetelmasta, jonka joulukaktuksista kerran rakensin. Siis niistä pikkiriikkiruukkusista, jotka on söpöjä kuin possut pieninä. Pötkylä on kerran aikaisemminkin yrittänyt itsemurhaa syöksymällä lattialle ja katkomalla silloin puolet pituudestaan, nyt edellisestä syöksystä on muistona arpi varressa. Jarkolle lohdun sana: minulla on neljä tyhjää bonsai-ruukkua, joita en suinkaan tyhjinä ole ostanut. Siirry sinäkin kaktuksiin, ne kasvavat ihan ilman kasvattamistakin. Liikaakin.
Viikonloppuna olin aikeissa tehdä ruokaa, jota varten ostin päärynänpuolikkaita purkillisen. Muutin mieleni, koska muistin, että en ollut sitten kuitenkaan muistanut niitä ostaa. Eilen töistä tullessani iski jokajouluinen outoherkkupäähänpisto: joulupipareita Aura Goldin ja päärynöiden kanssa. Ostin juuston ja piparit, joita oli tarkoituksena herkutella niiden aiemmin hankkimieni päärynöiden kanssa. Joita ei siis ollut. Miten ihminen voi unohtaa unohtaneensa, että on unohtanut. On muuten ihan hyvää piparit juuston ja mandariinienkin kanssa. Jaa-a, kohta iskee se varsinainen jouluhimo: piparkakkutaikinaa sellaisenaan. Siitä tietää sitten joulun lopullisesti tulleen.
Lopultakin olen keksinyt, miten saan itseni pidättäytymään aina paljastamasta tai antamasta lahjoja ennen aikojaan: a) vakuutan itselleni, että en minä mitään lahjoja jouluna anna, että annan sitten kun siltä tuntuu mutta b) päätän sitten kuitenkin ilahduttaa itseäni haluamalla antaa mutta c) en keksi mitään niin äkkiseltään, jolloin d) asia jää niin viime tiimaan, etten voi paljastaa tai antaa. Nyt olen prosessin vaiheessa b).
Inspiraatiota odotellessa avataan kahdeksas joulukuun luukku.
Jälkipuheet
Puoliso tykkää omituisista rehuista niin kuin kaktuksista ja hirvensarvisaniaisista. Se varmaan hankkisi kaikki omituiset kasvit meille, ellen olisi estelemässä. Minusta kasvien on tarkoitus olla kauniita ja mielellään roikkuvia. Tai sitten isoja ja helppohoitoisia. Niinpä meillä on sitten SUURI kokoelma molempia. Paikka alkaa vaikuttaa aavikon ja viidakon yhdistelmältä. Ehkä on syytä nostaa vähän lämpötilaa ja hankkia lannevaate molemmille.
Minä olen onneton lahjanantaja myöskin, ei millään malta pitää salaisuuksia, etenkin kun ne ovat mukavia salaisuuksia. Nyt piilottelenkin lahjoja täällä töissä. Ei tule niin helposti mieleen rollia tai ainakaan antaa niitä ennen aikojaan. Meille tulee ainakin Nylon Beatin uusi live/dvd-levy. On se hyvä, että täällä asian voi paljastaa rauhassa.
Hirvensarvisaniainen on tuttu; niin ruma että on melkein kaunis. Melkein yhtä kaunis kuin tuo roikale, jota en taida raaskia tappaa, kun ei kerta tohdi kuolla. Minä voisin viihtyä teillä, sillä viidakko kuulostaa kovin kotoisalta, minullakin olisi sellainen, ellen silloin tällöin onnistuisi niitä tappamaan.
Lahjasalaisuuden pitäminen on kyllä minulle aivan mahdoton tehtävä. Parhaimmillani olen pystynyt pitämään sen, jos hankin kaksi lahjaa ja toisen annan heti. Toinen saattaa sitten säästyä melkein hoo-hetkeen, usein ei silti.
Ei saa katkaista kaktusta!
Yucca-palmu on myös toimiva ratkaisu, jos kasvit tuntuvat kuolevan käsiin. Jossakin vaiheessa kaikkien puolitahattomien murhayritysten jälkeen sitä vaan ihmettelee, että mitä minä noin isolle kasville teen, kun ei se mahdu mihinkään (ja ostaessa se oli sellainen normaalin pienen asunnon viherkasvin kokoinen). Tällä hetkellä tuo toinen saa väistellä sitä makkarissa (se on sen puolella sänkyä).
Lohikäärmepuu on myös melkoinen valloittaja ja sitkeä kuin pieni ihminen: olen katkaissut sen päästä jo kolme kertaa puoli metriä, jotka pätkät rehottavat jo nekin kohta katossa.
Mutta mitä teen puolitoistametriselle kaktukselle, joka ei pysy nojaamatta pystyssä, jonsei sitä katkaista saa? Sen uudelleen istuttaminen isompaan ruukkuun voisi olla asiallinen toimi, mutta millä minä sellaisen roikaleen mihinkään istutan?