Tiivistetäänpä siellä perällä
Teorioitahan riittää ja minulla lisää näitä bussiteorioita: mitä lähemmäksi takaovea asetut ruuhkabussissa, sitä varmemmin kuski jättää takaoven aukaisematta juuri sinun pysäkilläsi ja jos joudut roikkumaan ovenkahvassa henkesi pitimiksi, ovi aukiutuu jokahumalan muulla pysäkillä. Kun sitten käyt kamppailua itsesi kanssa, että tunkeako keskiovelle vai huudellako kuskille ja päätät tunkea, päättääkin kuski avata takaoven, kun olet käytäväruuhkan puolivälissä ja taas pitää päättää, kumpaan suuntaan lähdet. Jos lähdet takaisin tai päätät alun alkaenkin huudella, että "Saisko takaovea auki", se onkin jäätynyt kiinni ja on taas lähdettävä tunkemaan. Jos et huutele ja sinnittelet keskiovelle, bussi lähtee pysäkiltä ennen kuin ehdit ulos. Oikein piristävää tämä aamuinen arvausleikki ja stimuloi aivot mukavasti työvalmiustilaan.
Eilen bussissa kotiin päin istahdin lukevan naisen viereen, katsoin syrjäsilmällä, että kylläpäs on naista paiskattu nipulla kuivan tylsää tekstiä: "Suomen talouselämän kehitys". Nainen luki taitetun aanelosnipun ensimmäistä sivua epäilyttävän kauan, ei kääntänyt sivua, tankkasi vaan. Ryhtyi sitten lukemaan ääneen ja aikansa tuskastuneena tavailtuaan kääntyi puoleeni ja sanoi: "Anteks rouva, saako mine kysya yksi asia". No jo vain, sitähän varten minä bussissa olen. "Mite tarkoitte hansakauppa" osoittaen sanaa ensimmäisellä rivillä. No voi sun aasileka, ajattelin, mistä minä sen nyt tälle selitän, kun en tiedä, että tiedänkökään ja sanoin ympäripyöreästi, että se on joskus historiassa Suomen ja Saksan välillä käytyä kauppaa. "Mutta mite siina myyty?" Ihan vaan sitä kauppaa maiden välillä, sanoin minä. "Mite se hansa on sitte myyty?" Attanas(TM), en mie tiiä. Luin sitten paperia vaivihkaa samalla, kun yritin selittää ja siinähän se sanottiin, että Suomen ja Saksan välillä sitä käytiin Keskiajalla ja sitä sanottiin hansakaupaksi, ihan ensimmäisessa lauseessa, siinä jota sormella osoitti. Selitä nyt sitten, kun selitys pitää selittää. Ehkä niiden kannattaisi hiukan helpompaa tekstiä pistää ulkomaalareille Suomen kursseille.
Mutta mitäs minä, talouselämän peruskurssin sisäistänyt ihminen: syöt vähemmän kuin kulutat, niin laihdut. Eikä pääse kukaan sanomaan, että massu. Eikä kohta muutenkaan, sillä pitkään huoneen nurkassa pyykkitelineen virkaa toimittanut kuntopyöräni alkoi huudella hävittömyyksiä ja päätin, että nyt loppuu se peli. Ja polkaisin 10 kilomeetteriä ja sen päälle pebareenit ja käsipainoilla allireenit ja lähentäjäreenit ja pari kertaa parikymmentä vatsaa. Talouselämäni tointui rääkistä hyvin hitaasti vasta nestetankkauksen jälkeen.
Jälkipuheet
Kuntopyörä on erinomainen pyykkiteline. Meilläkin siinä on aina vähintään 2-3 paitaa roikkumassa.
Bussiosioon lisäisin vielä sen, että jos joudut istumaan talvella lähellä ovea, niin aivan varmasti kuski avaa sen joka pysäkillä, eikä pidä kiirettä sen sulkemiseksi vaikka yhtään matkustajaa ei olisi tulossa eikä menossa. Etuovikin on aina auki niin kauan kunnes se hitaasti kiiruhtava mummo on saanut viimeisetkin pikkukolikot kaivettua kukkarostaan ja päässyt penkille istumaan. Mitä kovempi pakkanen, sitä varmemmin tämä pätee.
Kuntopyörä on se surullinen kapistus makuuhuoneessa, joka nousi parin vuoden kellarissaoleskelun jälkeen takaisin huoneentaulu-asteelle. Voi että minä vihaan sitä ajatusta, että viimeistään joulun jälkeen on pakko alkaa taas, jos tahtoo kesävaatteisiinsa upota.
Bussit ovat kivoja, etenkin täällä pääkaupunkiseudulla. Johtuu varmaan siitä, että kun muutin tänne kymmenisen vuotta sitten, tulin paikkakunnalta, jonka paikallisliikenne kulki kerran tunnissa ja loppui jo klo 23. Vietä siinä sitten poikamiestyttöelämää ja kay baareissa tutustumassa vastakkaiseen sukupuoleen muutaman drinkin antamalla itsevarmuudella...
Kyllä kaikki on täällä tsadissa toisin. Toisaalta minulla ei ole tarvetta enää käyttää busseja, koska olen a) vanha ja väsynyt, b) naimisissa c) enkä aio vaihtaa puolisoa. Paitsi työmatkoilla tietenkin. Ja pikkujouluissa - ilmeisesti jopa muutaman drinkin antamalla itsevarmuudella eksyn jälleen väärään yöbussiin, niin ainakin tapahtui viime vuonna, ja sitten piti kuitenkin ajaa taksilla kotiin.
Kuntopyöräily on tylsää, mutta olen yrittänyt keventää taakkaa raahimalla sen telkkarin eteen, lukeakin voisi, mutta suurin kannuste on se kalorimittari, jonka lukemiin uskon vakaasti ;-). Mielenkiintoa yritän myös kasvattaa veikkaamalla, kumpi tulee ensin täyteen: 10 km vai puoli tuntia. Eilen tuli kilometrit.
Olen josksu matkustanut pitkät tovit bussin aukinaisen oven edessä, kesällä se ei niin harmita, mitä nyt vähän pelottaa, mutta tavella ei naurata.
Täällä semitsadissa on lauantainailtana jatkuva jännitys päällänsä, että ehtiikö siihen kerran tunnissa menevään bussiin, kun ei kuitenkaan viitsi värjötellä liikoja pysäkillä ja pitää ottaa huomioon, että bussin tulo pysäkille ottaa milloin 3, milloin 8 minuuttia ja kello on oikeassa tai väärärrä 0-10 minuuttia ja Tempon kello näyttää ilmeisesti väärää aikaa noin -6 minuuttia. Yleensä bussin perävalot onnistuu näkemään, jolloin joutuu menemään Paappaan odottamaan seuraavaa, jonka kanssa käy samoin. Ja taas.
Ei se helppoa ole.
1150-luvulla syntynyt Hansa oli pääosin saksalaisten kaupunkien muodostama liitto. Liiton lähtökohtana pidetään yksityisten kauppiaitten kaupan suojelemiseksi perustamia kiltoja. Suurimmillaan Hansan lähes monopolina harjoittama kauppavalta oli 1300-luvulla, kun siihen kuului noin 70 kaupunkia. 1400-luvun lopulta lähtien Hansan mahti heikkeni kilpailijoidensa, fllamien ja hollantilaisten, noustessa. Viimeiset Hansapäivät pidettiin 1669.
Suomen hansakauppa toi pääasiassa viljaa, suolaa ja paksuja kankaita.
Peruskoululaisten projektista Turusta löytyi tämmöinen hieno tiivistelmä hansakauppiaiden kiinnostuksenkohteista: "Ulkomaisia kauppiaita houkuteltiin Suomeen hienoilla nahoilla, vuodilla, riistaeläimillä. Kaloilla, voilla, silavalla, traanilla, tervalla ja piellä. Näihin vaihdettuja tuontitavaroita olivat suolan lisäksi mm. ruis, herne, mausteet, kankaat, metalliesineet ja jalometallit kuten kulta. Suomalaisten turkisten erinomaisuudesta johtuen suuret Eurooppaan menevät nahkamäärät rikastuttivat ja kehittivät suomalaista ja erityisesti turkulaista kaupankäyntiä ja arkielämää."
Harmi, ettet istunut sijallani bussissa ja selittänyt tätä intiaaniveriselle naisihmiselle, joka puhui hyvin huonoa suomea ja ymmärsi vielä vähemmän. Tuon ansiokkaan selityksen päälle hän olisi ehkä kysynyt: "Mite sinä tarkotaa *silavalla, traanilla, tervalla ja piellä*. Mine en jummarra."
Kuntopyörä on oiva pyyhkeidenkuivaus- ja muun muassa kaulariipusten säilytysteline. Se on myös hupaisaa ajankulua kyläileville lapsosille, jotka kokeilevat jalkavoimiaan laittamalla vaihteen vitoselle.
Muuten hyvä, mutta kun säilytyspaikka on aika näkyvillä olohuoneessa. On aivan pakko polkea!
Uusia tapoja käyttää kuntopyörää, riipusten riiputustelineenä.
Minä olen käyttänyt sitä rintsikoiden ja korsettien riiputus- ja kuivaustelineenä ja kahvaan on hyvä myös pujottaa satunnaiset kaulalaput koulutuspäiviltä. Sen sankaanhan voisi ripustaa vanhan kauppakassin ja lehtiä, joita voisi polkiessa lukea.
Mutta kyllä se vaan on ruma kapistus noin niinkuin sisustuselementtinä.
Joo, minulla on pojan kerhoaikainen jumppapussi roikkumassa sarvessa. Siinä säilytän mm. vesipulloa tankkausta varten ;-)
Jepjep, ei auta nyt vitkastella, vesipullo täyteen ja pyörän päälle. Rammstein puhkuu jo taustalla tsemppiä: "Du Riechst So Gut", ja eikun menoks.
Lopetin nyssen käytön siihen, kun a) sei tullut b) tuli myöhässä c) tuli myöhässä samaan aikaan seuraavan vuoron kanssa. Myöhästely töistä ei haitannut alkuun, kun kiroilimme pomon kanssa samalla pysäkillä. Nykyinen pomo tulee toisaalta, joten myöhästely ei käy enää päinsä.
Olin hyppäämässä siihen vekottimeen reitin loppupäässä, joten parannusta olisi saanut vain lisäämällä aikatauluun pari lähtöä lisää. Tilanne muuttui vaan pahemmaksi kaupungin kassanvaajeen vuoksi ja tuntui, että kyseistä linjaa ajetaan, jos kalustoa jää varikolle pyörimään. Kaiken lisäksi linjalla oli reilusti matkustajia, koska sillä pysäkillä bussi oksensi ylitsepursuavan ihmismassan toimistotalojen täytteeksi. Itse jatkoin matkaa lähes tyhjässä nysessä laidemmas hämäräksi pidettyyn työpaikka-alueelle.
Kuntopyöräily on yliarvostettu laji. Kauheeta ähellystä ja silti maisemat ei vaihdu vaikka kuinka tahkoaa kammesta. :(
Kiitos kynttiläpatsaan luomisselvityksestä.
Kivinen jäljennös measta. Olen myyty. :)
Masu on kyllä vieläkin söpö ja kaunis nimitys sille kehon osalle joka siinä navan paikkeilla on, eikä lainkaan paha nimitys.
Bussiteorian perusteoriat: mitä ruuhkaisempi vuoro, sen pienempi bussi ja vastoinpäin, näin Mansesteeriassa. Ja kaikki 6 linjaa ajavat peräjolkkaa ja sitten ootellaan puoli tuntia seuraavaa letkaa ja mitä kiireempi olisi jonnekin, sitä hitaampi kuski ja enemmän asiakkaita, joista valtaosa mummuja, joille jokaiselle tulee yllätyksenä, että pitää maksaakin. Hitsit, tämä bussiteoriointi on antoisa ja loppumaton uurastus.
Vähän niinkuin kuntopyöräily, 10 kilometriä ja ei mihinkään päädy.
Joka taas on vähän niinkuin elämä itte: hirveätä ähellystä ja mitä jää käteen? Hiki ja jano ja hienoinen hämmennys.
Vähän niinkuin kivinen Mea: näyttää kiviseltä, mutta on herkkä ja hauras. Paitsi ettei Mea näytä kiviseltä.
Masu on nätti kuin posu.