Aika
Miltähän tuntuisi, jos aika pysähtyisi. Tai jos voisi asiaan itse vaikuttaa, niin minkä ajan sitä sitten valitsisi. Entäpä, jos ihmisellä olisi jo syntyessään tieto, että hänellä on käytettävissään vain yksi mahdollisuus pysäyttää oma aikansa. Minkä ikävuoden ihminen valitsisi. Ahneuksissaan menisi ehken tärväämään mahdollisuutensa hektisessä teini-iässä luullen maailman olevan silloin täydellisen. Ja jos siitä ahneuskohtauksesta selviäisi, niin malttaisiko mahdollisuuttaan sitten käyttää missään vaiheessa, kun ajattelisi, että vieläkin paremmat ajat ovat edessä.
Olisi tietenkin selvää, ettei se pysäytettävä hetki olisi mikään arkipäivän hetki, ellei se sitten olisi kesälomapäivä. No ehkä se olisi lauantai joka tapauksessa. Kesällä lauantaina, ehkä kesäkuussa ja iltapäivällä neljän maissa. Tai myöhemmin, jos se aika kerran on pysähdyksissä: neljän maissa on ihan hyvä aika, kun aika kulkee, mutta muuten paras aika voisi olla kahdeksan maissa illalla lauantaina kesäkuussa. Tai joulukuussa kynttilän valossa hämärän hyssyssä. Hyvässä seurassa ja lämpimässä. Vatsa ja henki hyvin ravittuna. Edessä maisema, jossa mieli lepää, konkreettisena tai mielikuvana. Eikä kiire mihinkään, mitään tekemättä, ei kukaan odottamassa mitään. Tietenkään, kun kerran aika on pysähdyksissä. Se voisi olla siinä. Oleellistahan siinä on sieluntila, ajankohdalla sinänsä ei sittenkään lie merkitystä.
Onneksi ihminen voi pysäyttää itsensä aina silloinsuntällöin pieneksi aikaseksi, olla onnellinen ja elää sitä pientä täydellistä hetkeään täysin sieluin ja sydämin haikailematta eteen tai taakse tai mahdottomia tai vaihtoehtoja. Tunnistaa täydellinen hetki, säilöä se itseensä, nauttia siitä. Se on se juttu. Täydellinen hetki voi olla vaikka tänään seitsemäntenä päivänä tai huomenna. Tai se voi löytyä muistoista. Tai se on vielä edessä. Se täytyy vain ymmärtää poimia.
Tänä aamuna tulin taas todistamaan aikateorian paikkansapitävyyden: mitä enemmän aikaa käytettävissä, sitä vähemmän järjellistä saa aikaiseksi ja lopussa tulee aika kiire.
Jälkipuheet
Jos aika pysähtyisi, myös kaikki materia lopettaisi liikkeensä. Alkeishiukkasten värinäkin loppuisi ja sen jälkeen vallitsisi -273 asteen lämpötila. Tulisi aika kylmä.
Toisaalta, jos atomitkin pysähtyisivät paikoilleen, kaikesta aineesta tulisi äärettömän kovaa. Ympäröivä ilmakin jähmettyisi yhtä kovaksi kuin kivi. Liikkuminen saatika hengittäminen olisi mahdotonta.
Silmiin ei saapuisi myöskään fotoneita, eli kaikkialla vallitsisi täydellinen pimeys.
Ajan pysäyttäminen vastaisi siis kokemukseltaan lähinnä elävältä hautaamista.
Pseudoerektuslaisin terveisin elämänsä top10-maanantaisurkeudessa rypevä samikki (eikä nyt ole edes maanantai). Ja seuraavaksi palaveriin ottamaan vastaan tämän viikon kidutusannosta.
Huomaisikohan sitä kuolevansa kylmyyteen vaiko hukkumiseen. No joo, olkoon miettimättä, on tässä maanan.. eikun siis tiistaissa jo riittävästi muutenkin tukahduttavaa.
Olen tänään jo noin viidesti elänyt maanantaita, tulee olemaan vavahduttava kokemus päätyä lauantaiaamuna töihin.
Minä taas jouduin oikein pidättelemään itseäni sunnuntai-iltana, ettei tule maanantaiangsti. Sitten eilen se unohtui pitää, olipa helpottavaa. Viikonloput saisivat siis olla kolmepäiväisiä. Mie voisin tahtoa jäädä sinne saunanjälkeiseen lauantai-iltaan, kun on puhtaat töppöset jalassa ja punaviinipullo vielä täynnä.
No just siihen hetkeen minäkin tähtäsin. Siihen autuaan onnelliseen tilaan, juuri sillä sinisellä hetkellä.
Eilen oli se Merkillisen Tunteen Päivä, se kun unohtaa angstailla maanantaista, kun muistaa, että on jo maanantai eikä ymmärrä vielä, että tiistai on maanantai.