Nysse menee johonki
Kyllä minä vähän ihmettelen nykyistä peruskoulua: miksi sinne pitää kantaa puolet omaisuudesta joka päivä. Samaa jatketaan sekä ylemmän että alemman tason oppilaitoksissa ja työpaikoilla. Aamunyssen reppuindeksi näyttää, että päivän aikana on varauduttava ainakin kolmeen eri liikuntalajiin, muutamaan kymmeneen oppiaineeseen harjoitustöineen, ruuattomaan instituuttiin ja kaikkiin keleihin: reput ovat Saana-tunturin kokoisia. Peruskouluissa voisi vihjata, että jos repussa on viisikin päällekkäistä taskua, joihin jokaiseen tungetaan ääriin asti tavaraa, niin se ulottuu aika kauas taaksepäin, vaikka kantaja ei sitä itse näe. Muutenkin voisi tähdentää sitä perusasiaa, että vaikka reppu on poissa omista silmistä, se ei ole hävöksissä, vaan kanssakulkijoiden riesana ja kaikenmaailman turhanpäiväisillä soljilla lisävarustettuna vaarallinen aamuruuhkaisessa nyssessä.
Manselandiassa on sanaton nysseviestinnän kieli, jota olisi hyvä oppia ymmärtämään ja käyttämäänkin, jos haluaa sulautua joukkoon. Koska vallankumouksen merkkejä on ilmassa myös täällä susirajalla, on sääntötarkistuskokous sunnitteilla, sillä on kuultu sellaistakin, että joku ei haluaisikaan sulautua joukkoon. Siihen me täällä maalla emme ole osanneet varautua ja olemme siis niiltä osin pihalla kuin lintulaudat.
Ymmärtäminen, vähäisempikin, on aina kotiinpäin, kuitenkin. Tässä siis viestinnän taskuopas nyssemaailmaan:
1) Nysseen noustaan röyhkeysjärjestyksessä, ei suinkaan esimerkiksi niin, että selkeästi saman seurueen jäsenet voisivat nousta peräjolkkaa, vaikka heillä olisi yhteinen kortti. Jos ei halua jäädä jonon hännille ja menettää siten mahdollisuus istumapaikkaan , on vain otettava kylmä ilme ja panssarivaunueteneminen käyttöön, mutta jos seisominen puolikin tuntia litistettynä repun ja seinän väliin tuntuu mukavalta, niin päästä muut ensin. Kiltin ihmisen on syytä pitää kuntonsa hyvänä, sillä hän ei pääse istumaan koskaan, aina edelle tunkee joku.
2) Mitä isompi ja ulottuvampi reppu, sitä levottomampi repun kantaja: kääntyillessään tämä ulotteisuudestaan kummallisen tietämätön paiskii kymmenen ihmistä pahantuulisiksi. Sanomisesta tai kiukkuisista ilmeistä ei ole hyötyä, tyydy vain kohtaloosi tai hakeudu ikkunapaikoille. Jos ikkunapaikat on loppuunmyyty, mene mahdollisimman perälle.
3) Jos olet yksin ja nainen, luo heti pikainen katse miesten nyssekuntoon: jos jo laulavat, älä mene sinne päinkään, ellet halua ensin imarteluja ja sen päälle kutsumanimiä, joista ei ole lapsille kertoa.
4) Jos tädeillä on kassi viereisellä penkillä, anna olla, ellet halua hyytäviä katseita ja äkäistä puhahtelua. Jos niistä et välitä, kysy, onko kassi maksanut lasten vai aikuisten lipun. Vastausta miettiessään täti hämääntyy sen verran, että ehdit asettaa ahterisi. Jos kassi on reppu, ei kannata kysyä mitään, sillä korvamusiikki peittää repun omistajalta kyvyn huomioida ympäristöään.
5) Jos on asetuttava käytäväpaikalle, katso paikka mahdollisimman kapoisan ihmisen vierestä, sillä isompi vie 80 prosenttia kahden paikasta ja on närkästynyt, jos kahdellekymmenelle prosentille joku istuu. Tosin siinä on usein kassi, ettei tule mieleenkään. Mitä pienempi käytäväpaikka, sitä lähempää suihkivat tangolta toiselle etenenät kädet naamaasi. Älä edelleenkään sano mitään.
6) Käytäväpaikalta on seurattava ikkunanpaikalta lähtevää merkkikieltä, sillä puhetta sieltä harvoin kuuluu:
6A) Jos kyseessä on keski-ikäinen täti ja jos:
6A1) hän availee kassiaan sylisssään, hän jää kuuden pysäkin päästä,
6A2) hän vetää hanskoja käteen, hän jää kolmen pysäkin päästä,
6A3) hän siirtelee kassiaan hanskat kädessä, hän jää kahden pysäkin päästä.
6B) Jos kyseessä on keski-ikäinen laitamyötäinen setä ja jos:
6B1) hän alkaa vihjailla kauneudestasi, hän hää kuuden pysäkin päästä,
6B2) hän alkaa huudella hävittömiä, hän jää kahden pysäkin päästä,
6B3) hän intoutuu tunkemaan viereen, hän on ajanut pysäkistään ohi ja olet pääsemättömissä.
6C) Jos kyseessä nuori aikuinen, hän sanoo pysäkkiä ennen, että jäisin seuraavalla pois ja tästä yllättyneenä pudotat hanskasi ja ostoskassisi, koska se tuli niin äkkiä.
7) Jos itse istut ikkunapaikalla, kerro kolme pysäkkiä ennen, että jäisit kohta pois, jotta käytäväpaikkalainen ehtii hakea hanskansa ja kassinsa lattialta.
Poikkeus 1: Jos nysse on umpisten täynnä, aloita kaikki viittä pysäkkiä aiemmin, sillä muuten et ehdi tunkemaan itseäsi ovelle, kun se jo jatkaa matkaa.
Poikkeus 2: Mikään sääntö ei koske loppahousuja, sillä he istuvat ikkunapaikalla jalat nostettuna käytäväpaikalle ja liikkuessaan ja seistessään vievät kuuden ihmisen tilan.
Silmien käyttö: Ketään ei katsota silmiin, katseet suunnataan pysäkillä yhtenä samanmielisenä rintamana aina nyssen tulosuuntaan ja sisään tungettaessa tuijotetaan aina varpaita. Sääntöä rikkovat yleisesti keski-iloiset, keski-ikäiset huumoriveikot.
Äänen käyttö: Nyssessä ei puhuta. Jos joku puhuu, etenkin vierasta kieltä, häntä tuijotetaan ilmeettömän kiinteästi. Sääntöä rikkovat kuitenkin yleisesti se samat kapinalliset: keski-iloiset, keski-ikäiset huumoriveikot ja lisäksi kimeä-ääniset pissikset että kaakottavat mummut sekä ulkomaalaiset.
Ilmehtiminen: Nyssessä ei hymyillä.
Jälkipuheet
Nysselandian viestintäopas pelittää myös täällä etelän syrjärannan HKL-kaupungissa.
Onko noin? Kuvittelin, että vain karvareuhkan takaa katseltuna ja ikuisessa pelossa susia väistellessä rotvallin reunoille olisi kehittynyt tämä taito vaieten ja ilmehtimättä kertoa niin paljon.
Kyllä se varsin pitkälle pätee. Myös muissa kuin linja-autotyyppisissä julkisissa kulkuneuvoissa.
Joskus metrossa huvittelen asettumallla seisomapaikalle ovensuuhun, selkä seinää vasten, josta katse yltää koko vaunun läpi. Vaunu on täynnä hymyttömiä ihmisiä, iästä, sukupuolesta ja kulttuuritaustasta riippumatta. On mielenkiintoista seurata reaktioita, joita hymyttömissä ihmisissä syntyy, kun siirtää katsettaan yhdestä toiseen, katsoo jokaista vuorollaan silmiin, ja antaa suupielien hymyillä ihan pikkiriikkisen.
Sitä hämmennyksen määrää.
Tekisi mieli lisätä tuohon kolmoskohtaan hieman: jos nimittäin olet yksin ja mies, saat varautua - etenkin vanhempien, epäsiistien ja tolkuttomasti löyhkäävien mieshenkilöiden suunnalta - ylitsepursuavaan tuttavallisuuteen sekä epämääräisestä pullosta tarjottuihin viina(?)ryyppyihin. Nämä tyypit kannattaakin suosiolla kiertää kaukaa. Onneksi kyseisellä ihmisryhmällä on tapana ajella edestakaisin parin pysäkin väliä, joten pitkäaikaista vaivaa tästä ei yleensä koidu.
Minun on aika vaikea pitää naamaani peruslukemilla, voisi jopa sanoa, että minua on äärimmäisen helppo huvittaa ja se tahtoo näkyä naamassa. Se ei ole suositeltavaa. Joskus on jopa tultu sanomaan, että "mitä sää virnuilet, mulle vai". Jos naurattaa, parempi tehdä se kaulahuivin sisään.
tai seuraa sanomista
Ja tosiaan, unohdin ne pullon tarjoajat ja olalle läiskijät. Helpommalla pääsee, kun ennakoi äänen kovuudesta pullojen määrän ja arvioi, kuinka paljon sitä on vielä pullossa jäljellä, ja onko. Se on loukkaus, jos suomalaisen miehen tarjoamaa ryyppyä ei ota.
Siitäkin seuraa yleensä sanomista.
Voi tuota nysse-sanaa. Miksi sitä käytetään, voi miksi?
Se "nyssehän" ei ole alunperin tamperelaisten keksintö, vaan olen antanut itselleni kertoa, että alunperin se keksittiin Helsingissä. Oikeasti sitä ei käytä juuri muut kuin Tampereen kaupungin liikennelaitos "leikkisästi" ja siihen sillä lähinnä viittasinkin, sillä vain ja ainoastaan mansessa on nysse. Muiden kaupunkien bussikäyttäytimestä minulla ei ole kokemusta.
Jostakin minulle täysin käsittämättömästä syystä jo ekaluokkalainen kantaa KOULUN MÄÄRÄYKSESTÄ kaikkia kirjoja mukana. Syykö? "Meillä pitäisi olla äikkää, mutta nyt pidetäänkin matikkaa" -mentaliteetin vuoksi. Vanhemmat eivät tämän vuoksi saa tietää lukujärjestyksistä ja jos saavatkin, niitä voidaan mielivaltaisesti vaihtaa. Ekaluokkalaiset saavat nykyään istua myös jälki-istunnoissa jatkuvasti milloin minkäkin rikkomuksenelkeen vuoksi. Onneksi pääsen kohta tokaluokalle.
Jaa rikkomuksenelkeen ;) Ettet vaan jäisi luokalle. Oikeasti hiukan säälittää tosiaan ne ekaluokkalaiset, joiden reppu on isompi kuin ihmisenalut itse. Repuusit.