Korkoa koroille
Elän päivittäisen kodin ulkopuolisen elämäni pääasiassa koroilla. Tyhmää, tottakai, ja koska en kehtaa selittää käytöstäni pelkästään turhamaisuudella, käännän arveluttavan elämäntapani kansantaloudellisesti merkittäväksi ja positiivismerkkiseksi. Eilen oli taas aika viedä parit korkeakorkoiset kuuden ja puolen euron remonttiin: koroillaan elävä naisihminen kun kuluttaa korkojaan aika tiuhaan tahtiin. Herrahenkilö, joka on tullut tutuksi vuosien mittaan tämän meitä yhdistävän korkeakorkoisen elämäntapani johdosta, sanoi hyväntahtoisesti myhäillen, että nykyään ei enää korot kauaa kestä, ei etenkään näin korkeat. Johon minä että "eikös se ole hyvä vaan, saat sinäkin minun koroillani ostaa leivän päälle makkaraa", hauska kun mielestäni joskus olen. Tämä vanhanajan herrasmies vinkkasi somasti silmää ja sanoi, että "kyllä noin viehättävä nainen voi tulla tänne käymään ihan ilman korkojakin". Minua onkin sanottu viehättäväksi viimeksi, tuota... ööö....ei koskaan. Oli jo aikakin. Suutarini on hieno mies, ymmärtää naisen mielen päälle.
Sanojen nostattama hyvä olo taikoi hymyn huulille ja hymyhän tunnetusti kirkastaa arkisemmankin ilmeen, joten eipä aikaakaan, kun jo tunsinkin itseni viehättäväksi ihmiseksi ja sellainenhan saa parempaa palvelua kaupoissa ja siitäkös hyvä mieleni lisääntyi vaan. Ping-pong. Noin helppoa se on. Onneksi kukaan ei osunut naama nurin päin päässä tielleni, niin sain pitää viehättävyyteni. Minkäköhän tähden noinkin yksinkertaista ilmiötä ei hyödynnetä enemmän? Helpottaisi kaikkien elämää, jos kiiitosta annettaisiin enemmän ja maustettaisiin se hyvällä tuulella, hymyllä, arkipäivän huomionosoituksilla, aidolla osanottamisella, toistensa ymmärtämisellä ja positiivisella asenteella eikä tekisi ollenkaan huonoa vähän kehaistakin kaveria silloin tällöin.
Pinserilän kirjoittajaopiston viehkoimpia ja empaattisimpia naisia on Marleena, jonka yllättävä paluu talvilukukaudelle ilahdutti. Kesät talvet osaa taitavasti luoda ympärilleen kynttilänhämyisen, hiljaista musiikkia taustalla soittavan kiireettömän olon ja tarjoaa tulijalle pehmeän lepotuolin, jossa on rauhoittavaa hetki oleilla. Sieltä lähtee aina hiukan seestyneempänä matkaan. Se on taitolaji, olla viehättävä.
Jälkipuheet
Se oli elämäni fiksuin teko, kun siirryin korkeakantaisiin kenkiin. Pitkänä naisena kun välttelin niitä koko nuoruuteni. Nyt en enää lättänöihin vaihtaisi, paitsi tietenkin metsässä, voivat nimittäin jalat huomattavasti paremmin, ryhti parani kerrasta, ja viehättävyyskerroinkin nousee. ;-)
Hyvä suutari on verrattavissa hyvään kampaajaan. Kerran kun sellaisen löytää, kannattaa pitää kiinni.
Koroillaan elävä kävelee ryhdikkäämmin ja saa siten kävellessään itsevarmuutta ja mikäli nyt yhtään olen mitään ymmärtänyt, niin saa miehetkin hyvälle tuulelle. Jalkaparat joskus valittavat, mutta mitä ei nainen tekisi ollakseen mielestään himpun verran viehkompi.
Tämänhän me olemme jo aiemminkin todenneet, että oma kampaaja-hieroja-kokki-kodinhoitaja-mies olisi kätevä, mutta unohtui, että suutarikin hän voisi olla. Hyvä suutari on naisen jalkojen paras ystävä.
Muutama huomio: sanoit suutarille, että "saatpahan sinäkin makkaraa leivän päälle". Eikö se ollut hieman nenäkkäästi sanottu nuorelta naiselta? En meinannut silmiäni uskoa, kun luin äsken kirjoituksesi. Sanoitko ihan oikeasti niin, vai oliko kyseessä fiktio?
Toinen huomio koskee Pinserilää. Onko mainittua termiä käytetty jossain muualla? Yleensä olen kuullut Blogistanista, mutta ehkä tosiaan skenen voi jakaa kahtia terveisiin Pinseriläisiin ja sättiviin Blogistanilaisiin :)
(Kolmas huomio, jos sinä olet niissä hääkuvissa joita sivustolta löytyy, niin ihmettelen todella, jos sinua ei ole aiemmin kehastu. Mutta oliko kirjoituksesi vakavamielinen vai nyrpeän tyytymätön kauniiden saamaan huomioon?)
Vai kuulit sinä Mikko nenäkkään äänen sanoistani ;D Ei se sitä ollut, eikä siksi sitä tulkinnut tuttu suutarinikaan. Tuossa vaan taas huomaa, miten kirjoitettu sana ilman intonaatiota, hymyä, silmäniskua ja asiayhteyttä saattaa saada aivan päinvastaisen hengen. Suutarini itse kertoi, että nykyisin niin vähän enää kenkiä korjautetaan, että menee pian suutarin pöydästä leipä, puhumattakaan särpimistä. Johon minä vastasin, että tällaiset korkojen suurkuluttajat siis ovat varsin toivottava asiakaskunta, joka tuo sekä leipää että makkaraa leivän päälle. Hyvässä hengessä siis. Ainakin molemmat tulimme keskustelusta hyvälle tuulelle.
Pinserilä-termi on kotoisin Marleenalta, joka käytti sitä aikanaan kirjoituksessaan kuvitteellisesta Pinserilän kirjoittajaopistosta, eli Pinserin listalaisista. Minusta se on hieno ja kuvaava sana.
Nyt en hetikohta muista, missä minulla on hääkuvia. En muista koskaan olleeni missään kuvissa omenapussissa. Enkä tosiaan ole nyrpeän tyytymätön mihinkään, en edes kauniiden saamaan huomioon. Enkä juuri vakavamielisiäkään kirjoittele, kyllä sen sitten huomaa, kun sitä teen.
Joskus joku, joka naukuu kuin kissa, näyttää kissalta ja kehrää kuin kissa, on ihan vaan tyytyväinen kissa (ilman mitään taka-, etu- tai sivumerkityksiä).
Minäkin kuljin nuoruuteni lättänöillä, koska häpesin pituuttani etenkin koulussa. Olin aina luokkani pisin tyttö.
Nykyään käytän sellaisia "medium"-korkoja, jotta ryhti palautuisi ja ne - ihme kyllä - antavat lisää itseluottamusta.
Tanssilattialla sattuu joskus huvittavia juttuja, kun seinäkukkasta hakee tanssimaan pieni mies. Ilmeitä on monia, kun nousen koko komeuteeni ja vieläpä 7-8 sentin lisäpituudella ;-)
Kiitos, Mea!
Minulla on lättäkengissä olo kuin kaatuisin taaksepäin. Myönnettäköön, että lenkkitossut tuntuvat kyllä taivaan lahjoilta korkeiden korkojen rasittamille jaloille, mutta sehän on toinen tarina se.
Minulla ei ole, kiitos perintötekijöiden, ollut tuota ongelmaa koskaan, että liian pieni mies tulisi hakemaan tanssiin. Minua pienempi mies on alakoulussa vielä, eikä käy tansseissa. Enkä käy kyllä minäkään, joten vaara on olemattoman pieni. Silloin, kun vielä kävin, olin enimmäkseen seinäkoristeena, joten kaikki vaarat tällä rosmosektorilla on tyylikkäästi ohitettu.
;)
Onneksi minua ei ole vanhempana häirinnyt vaikka mies keikkuisi rintavarustuksen korkeudella. Siinähän sitten paremmin kiipeilee... ;-)
Se meillä asuva kokki-sienestäjä-hieroja-kampaaja saa varmaan seuraavaksi alkaa harkita suutarin ammattia, mikäli minulla on jotain sanomista asiaan. Kiitos ajatuksesta, mea.
Täytyy myöntää, että, huolimatta lyhyenlännästä varrestani, olen estynyt korkkareiden käytön suhteen. Tasapainoni on nimittäin surkeaa luokkaa ja jo paksupohjaiset klopotitkin tuottavat paniikkia ja huimausta (saati sitten ohuemmat kannat). Pitäisi kai mennä johonkin kävelykouluun.
Olen MaryB:n kanssa samaa mieltä, että mitä suotta lyhyemmät pojat ujostelemaan naista lyhyempää varttaan, mikä voisi olla mukavampi paikka tanssiessa kuin pää mukavasti tyynyn päällä.
Mervi, se on tosiaan pitkällisen harjoittelun tulosta. Ja vaikka kuinka koko ikänsä kävelisi niillä ostetuilla lisäsenteillä, niin aina, joka kerta uudet korot on uusi opettelu. Pientä eroa on aina ja uudet aluksi tuntuvat hiukan huterilta. Ajan kanssa vasta ne parhaat löytyvät ja niillä sitten juoksee vaikka bussin kiinni. Useasti on juostukin.
Käännän korkokeskustelua vähän toisaalle.
Mean mainitsema päivänkirkastushymy nimittäin kasvaa korkoa korolle ihan ilman suutaria: yksi hymy generoi useamman uuden hymyn, ja maailma pelastuu. Tai ainakin hymyn kohteeksi joutuneen päivä.
Mean voisikin ehkä ristiä hymysuutariksi, joka tarjoilee hymykorkolappuja kanssakulkijoiden arkisen tallaamisen kuluttamiin päiviin.
Olennainen pelasti juuri päiväni, melkein jo ahdistuin siitä, että kieltämättä onnahtava ns. nokkeluuteni on tulkkautunut nenäkkyydeksi. Selasin jo päässäni vaihtoehtoja: ollako ihan hiljaa vaan tästä lähin ehkä vain vienosti hymyillen vai lavennanko sanomisiani vielä entisestään, ettei tulkinnan varaa vaan jää. Ehkä jatkan sitten kuitenkin valitsemallani polulla ja hölpötän, mitä kielen päälle sattuu tulemaan. Ei sieltä yleensä mitään kovin räväkkää ole tulostunut. Hymysuutari ja hymykorkolaput :D Kiitos!
Mea culpa mecum porto.
Nooh, eipäs nyt hössötetä, en minäkään nyt aina niin vakavasti ja totisena kirjoita, vaan joskus saattaa olla pilke silmäkulmassa, mikä ehkä sitten on vaikeasti havaittavissa.
Alea jacta est.
(tulipa muuten mieleen, että Caesar taisikin olla ensimmäinen todennäköisyysmatemaatikko, tai ainakin kuuluisimpia.)
Ps, etkö ole kuvan nainen:
http://www.melankolia.net/index.php?itemid=599
Et viitsisi vihjaista hyvästä suutarista muillekin?
Toinen juttu on nämä korot: mikään ei ole kamalampaa ja sääliä herättävämpää kuin nainen, joka ei osaa kävellä koroilla ja joka yrittää kovasti sinnitellä koroilla eteenpäin. Korot vaativat lujan lihaksiston vatsaan ja selkään
(muutoin selkä ja lonkka kipeytyy) ja taidon
askeltaa niin, että askel lähtee lantiosta asti.
Naisellisempaa on tosiaan luonnollinen, kaunis
kävely matalakantaisilla kuin koikkelehtiminen naiseuden nimissä korkeilla koroilla, jotka eivät itselle välttämättä sovi.
Itse hiippaan superkorkoihin juhlan ja loman tullen, arkena täytyy kävellä reippaasti ja paljon, jolloin kunnon tuhti Ecco-kenkä taitaa olla voittaja:-) Talvella taasen liukkaus ja jäiset kadut pistävät kenkävalinnan aivan uuteen
valoon...
Pps., sanotaan, että naisten ei tulisi olla turhan nokkelia miesten seurassa. ;)
Ihmettelen ääneen, että voiko nainen määritellä mikä on naisellista? Minä luulen, että miehillä on asiaan sanansa sanottavana. Mutta tämä on aika tulenarka aihe, enkä kyllä haluisi alkaa täällä rauhan ja harmonian tyyssijassa "keskustelemaan" asiasta.
Birdy, se mukava pilkesilmäinen herrasmiessuutari löytyy asematunnelista siitä pikkukioskista kaupungilta päin tullessa vasemmalta seinältä heti pikkukahvilan jälkeen: työ käy joutuin ja mukavia jutellen, eikä maksa paljon. Ihan oikea wanhan ajan ammattilainen. Totta muuten on, että aika hassun näköistä ankkakävelyä näkee vaikka nyt esim. missikokelailla, mikä vaan todistaa, että vasta omaksuttu ja itselle istuva tapa on kaunista, oli kengät sitten matalat eli korkeat.
Moilas-Mikko, pakko tuottaa pettymys: en ole minä tämä kaunokainen kuvassa. Siinä on vuokraisäntäni Melankolia-Mikko ja hänen vaimonsa.
Minun mielestäni naisellista on se, mikä itse kullekin naiselle tekee naisellisen olon, juuri se oma juttu, jonka itse kokee naisellisena, oli se sitten vaikka saunan takana isoilla kirjaimilla puhumista: tulee hyvä mieli, itsevarmuus ja olemus kirkastuvat. En usko, että sillä on paljonkaan tekemistä miehen mielipiteen kanssa, joissain tapauksissa tietenkin menevät mieltymykset yhteen. Ihan samalla tavalla voisi kysyä, että voiko mies itse päättää, mikä on miehekästä, vai pitääkö kysyä sitä naiselta. Minun mielestäni miehekäs mies saattaa omasta mielestään olla ujo nörtti tai päinvastoin. Miehekkääksi kukin kokee oman juttunsa ja hyvä niin. Jos hyvin käy, niin molemmat puhuvat saunan takana tummilla äänillä isoja kirjaimia ja molemmat ovat itseensä ja mieheyteensä/naiseuteensa tyytyväisiä.
Mutta minähän olenkin nysvä, minun mielipiteelläni ei ole paljon painoarvoa.
Tyydyn siis käyttämään paksupohjaisia klopotteja ja ohutpohjaisia muotikenkiä vastaisuudessakin. Etten vaan joudu mean ja muiden teidän naisten naurun kohteeksi koikkelehtiessani korkkareilla. :)
Joo ja minunkin mielestä naisellisuus tai miehekkyys tai seksikkyys on aikalailla omien korvien välissä. Sillon kun itsestä tuntuu hyvältä, niin huomaa keräävänsä katseita vastakkaisen sukupuolen edustajilta. Naisellisuudesta itse asiassa en sen tarkemmin tiedä. Äiti ei opettanut minua kunnon perusnaiseksi ja kannatankin enemmän tasa-arvoa, kuin poroerottelua.
Itse asiassa naurun heräyttää se, että joku yrittää olla jotain muuta kuin on, mitä sinä et suinkaan selvästikään ole. Eikä sekään nauru ole oikeata naurua, olisko jotain sellaista hellän osallistuvaa, että kyllä se siitä lähtee, noin minkäkin silloin nuorena ;-)
Itsensä kanssa käsikädesää kulkeva nainen on aina kaunis ja naisellinen. Vaikka jaloissa olisi kanootit ja mummum kutomat, sittemmin koiran jäystämät villasukat.
Vai vielä pettymys! Tuohan oli suorastaan ilouutinen, sinä olet vapaalla ja minä voin tuntea oloni vapautuneemmaksi täällä. Lisäksi voin elätellä mielikuvitusmaailmassani kaikkia turhia luuloja, joiden avulla jaksaa paremmin :)
Naisellisuudesta ja sen määritelmistä sen verran, että googlaamalla asiaan löytyy varmasti monta mielipidettä, enkä totisesti sanoisi tässä asiassa jonkun mielipidettä vääräksi. Olen siten samaa mieltä Mervin ja sinun kanssa tästä asiasta.
En sano mikä on miehekästä, mutta huvin vuoksi voisin sanoa, että on epämiehekästä olla naisten kanssa samaa mieltä ;)
Naisellista on osaamattomuus ja avuttomuus :) Miehet osaa :)
Minä olen nähnyt kun kerran eräs nainen vaihtoi talvirenkaita autoon, ja se oli minun mielestä naisellista, vaikka itse en antaisi naiseni vaihtaa renkaita autoon :) Ei tiedä lähtisikö ne ekassa mutkassa irti vai vasta motarilla.
(Laitetaan tänne loppuun pieni vino hymy)
Etkä muuten todellakaan ole vain "nysvä". Voit ehkä olla "nysvä" toisinaan, mutta mitä sitten? Minä ainakin pidän jutuistasi ja tyylistäsi kirjoittaa. Täällä on todella joutunut miettimään, että mitäköhän se nyt oikein tarkoittaa. Samalla on joistain asioista ruvennut ajattelemaan ihan uudella tavalla. On joutunut hieman kyseenalaistamaan vanhoja mieltymyksiä jne.
Nysvät on muuten jees.
Nyt on pakko korjata hieman vakavemmalla äänellä, että on hyvin miehekästä olla naisen kanssa samaa mieltä, jos on oikeasti samaa mieltä. Erittäin epämiehekästä on olla naisen kanssa samaa mieltä, jos ei oikeasti ole samaa mieltä. On myös erittäin miehekästä kehittää itseään kaikilla elämän osa-alueilla, mutta ei turhan vakavana.
Hmm, ja vielä on korjattava sekin, että naisellista olisi avuttomuus ja osaamattomuus, sillä sitä se ei ole, se on ihan jotain muuta. Naiset osaa mitä vaan, jos ne haluaa opetella :) Tämä on totuus.
Mutta nyt lopetan, ennen kuin luulette minun mielistelevän teitä.
Mikolla on tosi paljon hyymiöitä :D, siitä päättelen, että taas on onnistuttu yksi ihminen saattamaan paremmalle mielen tolalle. Hän sen ytimen sitten somasti tiivistikin: hyvin miehekästä/naisellista on olla naisen/miehen kanssa samaa mieltä, jos on oikeasti samaa mieltä. Erittäin epämiehekästä/-naisellista on olla naisen/miehen kanssa samaa mieltä, jos ei oikeasti ole samaa mieltä. On myös erittäin miehekästä/naisellista kehittää itseään kaikilla elämän osa-alueilla, mutta ei turhan vakavana.
Nysvissä on salattuja piilolihaksia. Erittäin salattuja.
Uuh, uh-huh, minä putoan polvilleni jo pelkästä ajatuksesta..
Jouduin muuten karsimaan melkein puolet hymiöistä pois, koska niitä oli yksinkertaisesti liikaa kirjoitettuun tekstiin :)
\0/
Sokeallekin
korkojen kopina on
kauneuden ääni.
Heh. Kaikesta maailman älykkyydestä huolimatta viisaus asuu suutarissa. Moni olisi vain sanonut takaisin, mutta hän näki mitä oikeasti tarvitsit. Sellainen on todella harvinaista.
Siihen viisauteen kun pääsisin, että näkisin, mitä milloinkin tarvitaan, niin olisin onnellinen nainen.
Oikein heti ensimmäisellä, Mea-hyvä. ;-)
Sinulla olikin aikamoiset pärstingit siellä, kun "Luigi" ja Marko pistivät ns. hyrskyn myrskyn. Miltä se tuntui katsella vähän Sivusta, kun silakka- ja merianrurakonsortiota vietiin kuin litran mittaa.
Jos minulla meni kerrasta oikein, niin se vaan näytti siltä: sen kerran takana on tuhansia harjoitustunteja.
Viina, sauna ja villit naiset auttoivat unohtamaan. Kyllä minä selviän.
No missä viipyy kännipolkkaus tuon kolmikon jälkeen? En saata poistua tämän koneen äärestä ennen kuin saan nähdä.
Suosittelen poistumaan. Voipi tulla nimittäin nälkä ja hätä. Kännipolkkausta kun ei voi harrastaa takautuvasti.
Eipä voi, ei. Mutta uuden kolmikon vaikutukseen voipi hankkiutua.
Pidättelen hevosiani.