« Annatko höyläyttää itseäsi | Pääsivu| Ergonomian etuja »

Suuria Haaveita I

KaraoketähtiMinä en osaa laulaa. Minulla oli koulussa todistuksessa laulusta seiska, mutta se tuli puhtaasti musiikin teoriasta ja nousi vitosesta vasta, kun lakkasin laulamasta, opettajan ehdotuksesta. Numero ei siis tullut edes rohkeudesta kapinoida, erittäin säälittävää. Olen aina ollut suuresti kateellinen niille armoitetuille lahjakkaille, joita on siunattu lauluäänellä. Tai edes rohkeudella laulaa, vaikka ei olisi ääntäkään. Jos vaikka sitä rohkeutta edes olisi, niin laulaisin illat pitkät karaokea. Kateuden sekaisella ihailulla olen joskus tirkistellyt karaoke-baareissa, että voi kun jospa joskus minäkin.

Lähimpänä karaoke-laulantaa olin kerran yksillä synttäreillä, kun tyttöjen kanssa lauloimme sankarille kuorossa Lulun. Mielessä väikkyy kuitenkin kuva, miten esitykseni Sata suudelmaa täyttäisi kuulijoiden päät villeillä fantasioilla. Osaisin tietenkin sanat ulkoa, ettei niitä tarvitsisi seinältä lukea, pitäisin mikkiä ammattimaisen rennosti huulissa melkein kiinni, yläviistoon sojottaen ja mikin piuha käden ympäri kiedottuna, peukalo mikin ja huulten välissä, niinkuin melkein pro. Lantion ja pään heitot olisivat hallittuja ja hekumallisia, ja laulaisin itseni yleisöni sydämiin. Oikeata pään liikettä pitäisi tietenkin harjoitella: sellainen hillitty kiepautus, muistanette Guntherilta. Ja aplodit huumaisivat minut, savuinen karaoke-baari muuttuisi toiseksi kodikseni, Campari-pullo nostettaisiin alemmalle hyllylle vain minua varten ja sinuttelisin karaoke-isäntää ja muita taiteilijoita. Illemmalla laulaisin sitten Lulun yöntummalla äänelläni ja jäisin väikkymään kuulijoiden uniin.

Piskeri-baarin karaokeillan suurin tähti, itseoikeutettu gräänd ould mään, thö dääd, van änd ounli: Sedis, olet minun esikuvani. Kun saisi edes olla tanssityttönä.

Olisi elämää se.

Lulu

säv. Jukka Alihanka
san. A. Alihanka - J. Alihanka

Lululla oli kolme mieltä,
Lululla oli kolme mieltä,
ja yksi niistä valtasi hänet iltaisin.

Hän illalla kohtasi rappiomiehet,
illalla kohtasi rappiomiehet,
myrkyistä kuiskien,
rumuutta palvoen.

Muuten hän oli niin kuin
yksi meistä vain,
hän rokkia rakastaa
ja öisiä katuja.

Muuten hän oli niin kuin
yksi meistä vain,
hän rokkia rakastaa
ja öisiä katuja.

Päivällä oli toinen mieli,
kun töihin kiiruhti hoitaja pieni,
ei kiinnosta paljoa työt,
silti ilmeet ylpeän.

Normiriemu valtasi heidät,
normiriemu valtasi heidät,
kahvihuoneen kalpeat
sairaanhoitajat.

Muuten hän oli niin kuin
yksi heistä vain,
hän rokkia rakastaa
ja koukussa kiemurtaa.

Muuten hän oli niin kuin
yksi heistä vain,
hän rokkia rakastaa
ja himmeitä valoja.

Lululla oli kolmas mieli,
asematunnelin ovenpieli
houkutti häntä
ja viivytti kaipuun kuolemaa.

Asiaton oleskelu asemilla,
heikkojen siitä on hyvä olla,
lähdön läheisyydestä
he turvaa saa.

Muuten hän oli niin kuin
yksi heistä vain,
hän rokkia rakastaa
ja lähdön tunnelmaa.

Muuten hän oli niin kuin
yksi heistä vain,
hän rokkia rakastaa
ja öisiä katuja.

Jälkipuheet

Ohops. Nyt minä olen sanaton. Mutta hyräilen varmaan jotain, ty-ty-ty-dyp-tyy, ty-ty-dyyp-dyp-dyy, "sata suudelmaa..."

Hyvin hyräilty, heti alkoi takajalka iskemään lattiaan ja pää nyökkimään. Keikautus on vielä hakusessa, mutta kyllä se siitä. Ûbung macht Meister.

Kiitos Gunther-linkistä - mieletön!!! =D

Gunther ON mieletön. Gunther on ... no ei siihen sanoja tarvita, se hymykuoppa leuassa ja se pään liike. Nnngh!

Jotain lisättävää?



Juttutupa

Tuoreet

Kipot ja kuvat

Löytölaatikko



Vitriini

Kahvihuone

Naapurusto

Muita blogeja

Vuokraisäntä

Kellari

Pannuhuone

Powered by
Movable Type 3.33