Käännössunnuntai
Tämä nimenomainen aamu on joulupäivän aamun jälkeen paras: ensin saa nukkua vaikka kuinka, kun on kerran sunnuntai. Sitten ei kuitenkaan osaa, kun havahtuessaan muistaa, että on sunnuntai ja saisi nukkua, mutta ei raaski, etteivät kallisarvoiset sunnuntaitunnit mene nukkuessa. Ja sittten nousee ja huomaa, että nythän on se sunnnuntai, jollloin saa tunnin lahjaksi.
Kokonainen päivä hämmästelyyn, mitkä kellot kääntyvät itsekseen, mitkä on jo kääntänyt, mitkä ovat pysähtyneet, mitkä pitää vielä kääntää ja mitkä on jättänyt keväällä kääntämättä. Ja miten mikäkin käännetään. On hyvä, että tälle kaikelle on varattu tunti ylimääräistä aikaaa.
Olen jo oppinut sen, että viisarit käännetään kesään ja aurinkoon päin, mutta joka kerta aina yhtä suuri ponnistelu miettiessä, onko nyt vai keväällä valoisampaa käännöstyön jälkeen aamulla vai illalla ja kuinka paljon kello on oikeasti ja mikä se oikea aika nyt sitten olikaan, talvi- vai kesäaika.
Jälkipuheet
Ei, ei, ei talviaika, vaan NORMAALIaika. :)
Ameriikan kuomalta opittu muistisääntö: "Spring forward, fall back".
Niin tuohan olisi tosi kiva, ellei olisi samaista yötä neljään asti olevassa baarissa töissä jolloin vuoro onkin tunnin pidempi (onneksi se on tuplaliksaa yölisillä).
Niin se talviaika on siis se normaaliaika, sitähän minä juuri mietin. Ja tuota yötyöläisten asemaa olen aina myös ihmetelyt. Entäs ne yöjunat, miten ne sen tunnin selvittää.
Nyt päivästä on se hetki, jolloin en yhtään tiedä, mikä kello on missäkin ajassa. Mutta väliäkö sillä, sunnuntai sentään on.
Yöjunat pysähtyvät tunniksi syksyisin, ja keväällä ne myöhästyvät tunnin aikataulustaan. Tai näin ainakin tehtiin joskus ennen vanhaan kun minä olin nuori. Sitä en kyl ymmärrä, miks ne ei vois olla tunnin etuajassa normaaliaikaan siirryttäessä, jos kerta keväällä siihen epänormaaliaikaan siirryttäessä ne voi myöhästyä. Toistan jälleen: paholaisen keksintö koko aikasekoilu, vaikka tänään sunnuntaina asiasta onkin hyvä mieli kun on saanut elää tunnin pidemmän päivän.
Tuota epäilinkin, että pysähtyvät tunniksi. Mutta kai se sitten niin on, että junat eivät mahdu samoille raiteille, jollei ne seiso sitä tuntia.
Sisäinen kelloni on enemmän sekaisin kuin tunnin. Herään aivan älyttömään aikaan; tai herääminen on aika suureellinen sana, koska en ole juuri nukkunutkaan. Mitä iloa tästä siirtelystä on kellekään. Kysyn vaan.
Olipas kiva viettää 30.10. synttäribileitä, tuntuivat tavattoman pitkiltä. :)
Onnea! Tunti tosiaan tuntui yllättävästi päivää pidentävän. Aina joku kello yritti kertoa, että mene jo nukkumaan, kello on paljon, mutta sitten taas muisti, ettei olekaan.
olennainen,
Syynä junien pysähtelyyn on mm. se että ei satu sellaista hassua tilannetta jolloin juna on määränpäässä samaan aikaan kuin se on aikataulun mukaan lähtenyt.