Asia kerrallaan
Löysin eilen sen vilkkuvan valon Stokkan urheiluosastolta, mutta sitä ennen olin vaeltanut myyjien väärien ohjeiden perässä laukku-, koru-, käsine- ja kodinkoneosastoilla. Viimeksi mainitussa oli kyllä taskulamppuja ja niiden vierestä silmäni poimi pölynimuriin tarkoitettuja tuoksukuulia, joilla huusholliin saa imuroidessa hyvän tuoksun. Ostin sinisiä.
Kotiin päästyäni nälkä kurni vatsassa ja heitin pannulle kalapuikkoja ja levyn täysille. Muistin hajustekuulat ja ajattelin, että täytänpä kämppäsi puhtaudella ja hyvällä tuoksulla ja imaisin lusikallisen ohjeen mukaisesti kuulia koneeseen. Siinä sitten ajattelin, että pitääkin tarkistaa sähköposti. Vastasin yhteen postiin, tsekkasin kommenttilootan, eksyin pariin blogiin ja löysin vielä jotakin ja Iltalehtikin muistui mieleen lukea. Havahduin sankeaan käryyn kämpässäni: ai niin, ne kalapuikot. Ja meteliin: pölynimuri mylvi eteisessä yksikseen.
Moisen heittäytymisen ja yhteen asiaan keskittyvän kyvyn edessä olen nöyrä tyttö.
Jälkipuheet
Itse onnistuin kerran kiehauttamaan n. litran verran pelkkää vettä huoneistoon unohtuessani pelin ääreen - enkä minä edes yleensä pelaa. :-)
Nyt sekin on siis testattu, nimittäin että palovaroitin haistaa myös vesihöyryn.
Heittäytymisen ja omistautumisen kyky on siunaus ja kirous. Olen keitellyt tunnin munia, perunat kuiviin, kahvinkeittimen mustaksi karstaksi ja lämmittänyt saunaa neljä tuntia. Ja ainoa, josta tuli hälytys, oli metsäntuoksuisen löylyveden urakointi kiukaalle.