Olutta ja lihapullia
Eilen tarttui korvaani miehen miete kysyttäessä, pitääkö naisen olla hyvä jätkä vai kiva nainen: mies tykkäsi ajatuksesta naisesta hyvänä jätkänä, mutta sillä varauksella, ettei nainen saa juoda pullon suusta, se kun ei ole kaunista miehen mielestä. Kaunista tai ei, minähän en edes osaa. En ole koskaan oppinut juomaan pullosta, eikä se johdu siitä, että kaihtaisin tuota kätevää ja tiskitaloudellista tapaa, vaan siitä, että tekniikka ei ole minulla hallinnassa. Joko sisukset valuvat poskilta rinnuksille tai saan aikaiseksi tyhjiön, jonka paukautan äänekkäästi muovipullosta tai lasipullon kyseessä ollessa mossautan epänaisellisesti. Mutta eipä hätää mitään, kun se ei kerran ole sopivaa, edes hyvälle jätkälle.
Tein äskettäin eräänä kotihengetärhetkenäni lihapullia, joilla halusin ilahduttaa vieraan mieltä. Puoleen jauhelihakiloon humpsautin kermaviilitölkin, pussilliset sipulikeittoaineksia ja tacochilimaustetta sekä kananmunan. Taikina vaikutti liian kiinteältä, joten kaadoin siihen olutta, jonka toimenpiteen jälkeen mössö oli liian löysää, jonka vuoksi lisäsin vähän mausteista lihapullanjatkekorppujauhoa, jonka jälkeen se oli liian tulista, josta syystä siihen piti kehittää laimennusta ja muun puutteessa lisäsin pellavarouhetta, joka taas teki sen liian kiinteäksi ja viritelmä vaati hiukan lisää olutta. Lihapullat kelpasivat, itse asiassa olivat varsin oivallisia. Mutta eipä olisi tullut mieleen kertoa reseptiä ennen kuin tarkasti katsoin, että vieras irvistelemättä niitä söi.
Naisella on kuulemma sen tähden pienemmät jalat, että se mahtuu lähemmäs hellaa.
Jälkipuheet
Tuo nyt kyllä oli paras lihapullaresepti, jonka olen lukenut aikoihin. Taidan kokeilla viikonloppuna, ja pihistää mieheltä pullollisen olutta.
Minä kun lipitän vain punkkua, kuivaa siideriä tai viinaviinaa ilman limunaadeja. Sekään ei kuulema ole naisellista. Olen mieluusti mieluummin hyvä jätkä kuin hörsötti tai kiva nainen. Mustanaamio on kova koville.
Hyvät jätkät ei hörsötä, son taivahan tosi. Ja juo vaikka punaviinaa ilman mausteita.
Lihapullat voisivatkin punaviinillä tulla Lindstömin pulliksi, voisi pikkujouluksi vaikka niitä kokeilla. Ja mausteeksi kanelia. Jos vieras on hyvä jätkä, niin ei se valita.
Ja mitäpä niillä lihapullilla siinä tekee sotkemassa. Punkkua ja kanelia, niin johan siinä on glögi valmis. Terästys vain puuttuu. Mutta hyvä jätkä Lindström tuo sen tullessaan.
Kiitos lihapullareseptistä, pitää laittaa testaukseen. Kuulostaa vain vähän siltä että loppujen lopuksi jäljellä oli hyvin vähän lihaa ( pulliakin ne olivat vain sanan metafoorallisessa mielessä) ja enemmän jotakin makukokeilua? :)
Tuli mieleen tuosta jalat + hella-jutusta.
Se voi olla totta. Itselläni on epänaisekkaat (mutten muutenkaan perusta sellaisesta naisellista/epänaisellista-mittaustavasta, eikä ole syytäkään) 40-41-numeroiset jalat, kun taas eräällä ylivuokralaisella joka on eräs kokki, on hyvin pikkuruiset nukkejalat. Onhan meillä pituuseroakin, mutta hys.
Teoria on todistettu. Sitäpaitsi, tunnen naisia joilla on omiani suuremmat kanootit, ja ne ovat kaikki minua huonompia kokkeja (jos se on mahdollista).
Elämän viisauksien äärellä. Jos haluaa kokkaavan naisen, pitää katsoa jalkojen kokoa.
Kanelit lihapullassa on muuten kokeiltu, sekin menköön siihen "vahingosta viisastuu, mutta kovin vähän" -kategoriaan. Punkku saattoi olla juuri se puuttuva elementti.
Jokainen kunnon teoria vaatii poikkeuksen; minun jalkani ovat kokoa 35 ja lihapullareseptistä voi päätellä, millainen kokki tämän kauhan varressa on. Tosin kokeilevaa keittiötä joku pitää ihan hyvänä.
Eikä ne pullat muuten olleet edes muodoltaan pullia, mutta pääasia, että hyvä jätkä Lindstöm söi mukisematta.
Ha! Tossa kuvassa on olutpullo! JOnkun aikaa kattelin et siinä on jäätelöpallo jonka päälle kaadetaan jotain osittain läpinäkyvää kastiketta.
Eipä tainnu työterveyshoitaja suotta suositella optikolla käyntiä.
Nyt kun sanoit, niin humankauta jäätelöpalloltahan se näyttää. Vaan jäi sinulta huomaamatta, että siinä neitokainen kiikuttaa nojatuolissa retkottavalle (toivottavasti onnelliselle miehelle) olutta käteen. Tiskaamisesta varmaan on mies noin uupunut.
Joo, se on toi valikoiva näkö, naisen olisin toki nähnyt sieltä takaa:)
Joojoo, vaan onko kukaankaan koskaan nähnyt, että naiselle kuskattaisiin tuolla tavalla olutta käteen.
Mää olen tehny \o/ Tosin kyseinen nainen taisi sitä pyytää, etten ihan itse aktiivisesti ruvennut tunkemaan pulloa käteen.
Ookkei, laskettakoon se silti sinulle eduksi. Mutta voisit silti yrittää kasvattaa sitä seitsemättä vaistoa, joka kertoo hetken, jolloin nainen ei ole vielä pyytänyt, mutta haluaisi, muttei kuitenkaan tunne pakotetuksi ottamaan vastaan eikä oloaan myöskään lahjotuksi tai muuten sellaiseksi, että jäisi jotenkin velkaa.
Sen kun opit, niin aika hyvin. Saattaisit olla jopa ensmäinen maailmassa.
Mikäs ihmeen kälätys, arvuuttelu ja syyllistäminen täällä on alkanut siitä, että kuvassa näkyy kaljapullon takana tyytyväisen oloinen mies? Tästä on vedettävissä johtopäätös, että nainen ei saisi tehdä miestä tyytyväiseksi, koska on olemassa vaara, että jos naiset palvelevat miehiä, niin siitä tulee yleinen tapa eikä naiset enää voi itse maata rötköttää palveltavina.
Mietittäväksi jääköön, että mitä järkeä on tehdä mies tyytyväiseksi.
Paljonkin järkeä: tyytyväistä miestä on kiva katsella. Se myhäilee somasti ja hymyilee. Nukkuu onnellinen hymy huulillaan. Voi mikä autuus on katsella tyytyväistä miestä ja autuudesta herkiää lisää halua palvella. Ja naisen on hyvä olla, kun saa tehdä miehen aina vaan tyytyväisemmäksi. Kaikilla on kivaa. Se järki. Ei ole nainen tyhmä.
"jolloin nainen ei ole vielä pyytänyt, mutta haluaisi, muttei kuitenkaan tunne pakotetuksi ottamaan vastaan eikä oloaan myöskään lahjotuksi tai muuten sellaiseksi, että jäisi jotenkin velkaa."
Mhä? Tietääkö naiset tota itsekkään?
Ja luulisin et jokainen mies pyrkii vaistoamaan sen milloin nainen haluaa:)
Epäilet, ette nainen tiedä itsekään. No totta mosambikissa tietää ja paljon monimutkaisempiakin juttuja. Tuo oli vaan tietämisen pokasaha, sitten aletaan puhua tietämisestä, kun pyöritellään metstätylkonetta kolmen metrin umpihangessa 40 asteen pakkasella.
Minähän olen aina sanonut, että miehet on lupusia, tottakai ne *pyrkii* vaistoamaan. ;D