Takaisin arkeen
Jospa täältä kilttinysväosaltolta valeltaisiin hiukan nahistunutta tomaattia ja elämän maaanantai-makkaraa [miksi se muuten on tosiaan lauantai-makkaraa] arkisen leivän päälle [tähän piti synnyttämäni jokin näpäkämpi kielikuva, mutta ei nyt irronnut ja ontunut se olisi kuitenkin]. Viikonlopun elämää ensimmäisessä todellisuudessa viettäneen mielen kääntäminen todellisuuteen tuottaa hiukan työtä, kun olen vielä toinen jalka kotitohvelissa, viikonlopputerässä. Mutta ei auta, velvollisuus ja kustannuspaikka kutsuvat. Farkut ja buutsit naulaan, virkailme päälle ja jalat jälkiä tekemään.
Blogistanin seksikkäistä keskusteluista arkisempaan asiaan [sitähän se elämä enimmäkseen kuitenkin on]: minulta meni rikki vessan lavuaari, siis se käsienpesuallas. Haeskelin netistä kuvia toivossa, että löytäisin samanmoisen tilalle, mutta hämmennyin hetkellisesti, kun hakusana WC-allas tuottaa välillä pesuallasta ja välillä istuinta eli pönttöä. KOTUS sanoo, että se on se pönttö-allas, WC-istuin on puolestaan pöntön osa, kai, ettäs tiedätte, kun esimerkiksi laboratoriokokeita otettaessa ohjeissa sanotaan, että WC-altaaseen niin se ei sitten tarkoita pesualtaaseen, joka suhtautuu lavuaariin niinkuin voisarvi kroissanttiin.
Josta tulikin mielleeni, että minullahan odottaa kokous aivan tuossa tuokiossa. Se hyvä puoli maanantaiaamun kokouksissa on, että juuri arkeen säikähtänyt ei vielä ennätä päästä nukahteluasteelle.
Jälkipuheet
Ennen lauantai oli juhlapäivä jolloin työviikko päättyi ja käytiin saunassa sekä samalla sai syödä makkaraa leivän päällä. Veikkaanpa siis lauantaimakkaran saaneen nimensä viikon päätöspitojen paremmista eväistä.
Aika hyvä veikkaus, saattaa varsin pitkälle juuri noin olla. En ole muuten osannut vieläkään oikein päättää, että alkaako vai loppuuko minun viikkoni sunnuntaina. Riippunee elämän tilanteesta: opiskeluaikoina, kun piti lähteä maanantaiaamuna umpipimeässä junalla kohti opiskelukaupunkia, viikko alkoi selkeästi maanantaista. Nykyisin se alkaa seesteisen hyvänä nollattuna mielenä sunnuntaina. Mutta sekin riippuuu....
Turun ylioppilaskyläsäätiö on ratkaissut nimeämisongelman kutsumalla wc-istuinta asunnontarkastuslistassaan (joka asukkaan pitää itse täyttää aina sisään muuttaessaan) wc-kulhoksi. Missään muualla ei kukaan koskaan muista vastaavaan termiin törmänneensä.
Kuultua: suomalainen au pair 60-luvulla Euroopassa meni lihakauppaan ja pyysi "Saturday sausage, please". Ihmetteli kun kauppias ei ymmärtänyt.
-------
Kulho. Hih. Vain turkulaiset voi keksiä tuollaista.
WC-kulho tuo vääjäämättä mieleen ruusukuvioisen posliiniyöastian. Jou-kylässä lienevät kuitenkin arkisempia?
Mitä, onko niitä muunkinlaisia kuin ruusukuvioituja pitsiposliinireunaisia?
Ai niitä on pitsiposliinireunaisinakin. Olen kuullut, että joillain on naapurissa käynyt serkun kaima, jonka appiukon työkaverin entisellä pomolla on kultareunainen, mutta vain lainassa.
Itse asiassa minulla on kukkapurkkina kolme emalista ja yksi teräksinen ja yksi posliininen, mutta ruusukuvioista ei, ja sekös hiukan ehti jo harmittaa.