Isolla ihmisellä (jolla tässä yhteydessä tarkoitamme ensisijaisesti pitkää, suurijalkaista henkilöä) on kääntäen hyvin samantyyppisiä ongelmia. Kaupoista ei löydy kuteita, joissa lahje tai hiha ei loppuisi hölmösti raajan puoliväliin, kenkäkaupan sisäänostosatsissa on minun kokoani vain yksi pari, ja kun se on mennyt, ei uutta tilata ennen kuin ne kaikki standardikootkin on kaupattu.

Toisaalta iso (pitkä) ihminen näkee tarvittaessa muiden päiden yli, ylettyy moneen paikkaan paremmin kuin muut, työllistyy paremmin ja saa kuulemma parempaa palkkaakin kuin lyhyempi vertaisensa. Ja näyttää tarvittaessa juuri sopivan vakuuttavalta / uhkaavalta. Vakavasti otettavalta.

Isolla ihmisellä (ja sillä tarkoitamme tässä yhteydessä ei-neuvolassa-punnittavan isoa) on myös samantapaisia ongelmia. Paitsi että niitä varten jotkut kaupat eivät edes vaivaudu yrittämään kuteiden ostamista. Ilkkuvat vain pilkallisesti ja ajavat ulos pois kukkakeppien ostosjuhlaa pilaamasta.

Se riivattu, joka keksi laittaa kaikki asiat Gaussin käyrälle, pitäisi kepittää pienien ja isojen toimesta: pienet tuuppisi polviin ja pitkät tuijottaisi vihaisesti silmiin ylhäältä alaviistoon ja ei-neuvolassa-punnittavat vaan olisivat muuten vakuuttavan vihaisia.

Standardinormaalijakauman tiheysfunktio on syvältä.

Tällaisena persjalkaisena vielä nippa nappa neuvolassa punnittavana keskivertoa lyhyemmällä miehenköriläänä tietää myös, että vaatteita ei tahdo löytyä. Kengät ovat iisi juttu, kun oma koko on noin 42-43, mutta housut tuottavat tuskaa. Kun vyötärö on sopiva, mahtuisi lahkeisiin vielä puolimetriset puujalatkin ja kun lahkeet ovat sopivat, pitäisi vyötäröä kaventaa ainakin metri.

Jos taasen sekä lahkeet, että vyötärö ovat sopivat, jäävät housut reisien kohdalta uskomattoman väljiksi. Paidoissa olen jo pitkään pohtinut sopivaa kirousta sille henkilölle joka keksi lajitella miesten kauluspaidat kauluksen koon mukaan. Kun kaulus on sopiva, paitaan mahtuisi minun lisäkseni ainakin rantalentopallojoukkue. Jos paita on sopiva, ylintä nappia ei voi laittaa kiinni, koska silloin ei enää kierrä veri eikä hengitys luonnistu. Yritä sitten pitää kravattia niin, että ylin nappi on auki. Onneksi ei tarvitse kovin usein.

Kuulostaa hyvin hyvin tutulta tämä tarina. Silmää en ole mustaksi vielä pituuteni takia saanut sentään, läheltä on pitänyt monta kertaa.

Ne vaatteet muuten katoaa (mun nähdäkseni) niistä kaupoista joko meidän muiden harvojen minimittaisten käyttöön (tosin en minäkään niitä siellä yleensä koskaan näe) tai sitten meidän kokoisten teinien (n. 14-vuotiaiden) päälle. Eikä niitä kovin montaa kauppoihin sisäänostetakaan...

Isossa maailmassa kuulemma on kauppoja sekä meille pienille että isoille omansa. Ja vielä kohtuuhintaan, vaan eipä meillä. Äänestän hetikohta sitä joukkuetta sekä kunnallisiin, valtiollisiin että eurooppalaisiin elimiin, joka lupaa taata, että äärikoot ovat yhtävertaisia kuluttajia ja ettei niiden tarvitse maksaa ylimääräistä vaatteidensa saattamiseksi sopivan kokoisiksi. Tai voi sen lisäpalkkanakin antaa, eisevväliä. Kun kerran kysyntää on, niin miksei niitä voi sisäänostaa kauppaan. Kysynkin vaan.

Gaussin käyrä on hyödyllinen korkeintaan pipon mallina. Nauratti kyllä se toinenkin pipo :-)

Gaussi olikin kait saksalainen ja matemaatikko. Olikos ne nyt sitten kuitenkin jaappanilaisia vai ketä, joilla korkkareissa oli Gaussin malliset kylpärät. Minä en niitä ikinä oppinut erottamaan. En sen puoleen kyllä lentokoneitakaan, mutta sehän ei taas tähän kuulu.

Mun pituuskasvu oli lähtenyt joskus silloin pienenä (hehe) menemään sieltä käyrien alapuolelta ja neuvolatädit oli tietenkin saaneet slaagin ja kuvitelleet, että olen jotenkin sairas. Kukaan ei ollut tullut katsoneeksi vanhempiani ja todenneeksi, että ei kai tuon mittaiset voi mitään jättiläisihmistä tuottaakaan.

Ei ole helppoa olla ihminen, ensin viedään lapsena kasvatusneuvolaan, ja sitten vanhempana pääsee katkaisuhoitoon.

Kiroan kaikki kenkien valmistajat, jotka kuvittelevat naisen kengän koon loppuvan 41een, samoin joutavat roviolle rintaliivit, joissa kuppikoko on söpö c. Toinen vaihtoehto on että yhteiskunta tarjoaa minulle kiinalaistyyppisen jalkaterien typistyksen, siinä samalla pääsen sairaseläkkeelle, kun ei voi enää kävellä, sekä tietenkin pienemmät utareet, että mahdun niihin söpöihin härhöttimiin. Miksi dee-kuppilaisille tarjotaan vain tylsää mustaa, valkeata ja puuteria? Karillopitter...

Jostain luin ja näin kuvan kanssa, että Japanissa vai oliko se nyt sitten Kiinassa, naiset venyttää sääriään ihme vehkeillä saadakseen sentin pari lisää. Ja soittoääneksi kännäriin voi tilata pirinän, joka kasvattaa rintoja. Minulle sellaiset.

Eihän dee-kuppilaiset mitään hörhelöitä tarvi, nehän jo muutenkin saa miesten päät pyörryksiin pelkästään olemalla olemassa, annetaanpa nyt vaan suosiolla meille pienemmille tasoitusta. Ai niin joo, se kännärin soitto, mistähän sitä saa tilata...

Dee-kuppi puolitoistametrisellä naisella ei ole alkuunkaan hyvä idea. Kokoa 65D ei kuulemma ole olemassakaan. Toisaalta eipä kyllä ole jokseenkin nuorekkaita kenkiäkään kokoa 34.

Jos olisin alkuunkaan vaate- tai myyntisuuntautunut, perustaisin Tampereelle kaupan, joka myisi sopivaa päällepantavaa. Kyllähän täällä isoille ihmisille omansa on, mutta meitä hobittikokoisia ei kaipaa kukaan.

Timo, olen täysin samaa mieltä kauluspaitojen mitoituksen typeryydestä. Kun itsellä on tällainen sikaniska niin mahtuisi vielä toinenkin äijä paidan sisään. Kai ne olettaa että jos on 44 kaulus täytyy vyötärön olla vähintään 144. Huokaus.

Ja liikkeen nimeksi Hobitti! Tässä ensimmäinen vakioasiakas. Pääkaupungissa kai sellainen pienten naisten kauppa on, mutta jos oikein olen ymmärtänyt, niin älyttömän kallis. Ihan tavallinen liike se saisi olla, ei mitään haute couturea eikä kivilahti-kenkiä. Kun ei meille vielä makseta sitä lisäpalkkaakaan.

Miesten paidat on yhtä mystisiä numeroinniltaan kuin naisten rintsikat. Paitsi, että miehen niska kasvaa kasvattamalla ja hauis kanssa kai helpostikin, mutta niillä miehillä ei sitten taas kasva vyötärö, joten ymmärrän tuskan. Ja T-paidan. Mutta anopit ei kai ymmärrä häissä ja hautajaisissa.

Ainakin yhteen ns. pienten naisten kauppaan törmäsin joskus Helsingissä ja huomasin, että a) hinnat olivat järkyttävät ja b) koot olivat isoja (leveitä kun ladonovi). :) Eli se siitä sitten.

Eli se olikin vertikaalisesti rajoitteisten mutta horisontaalisesti isohkojen kauppa. Persjalkaisethan eivät automaattisesti ole leveitä, niinkuin aika useasti jiostain syystä oletetaan. Tosin kummallisesti, sillä ainakin kaikki minun tuntemani alle 160-senttiset ovat myös slimmejä.

Voi reppanaa, toivottavasti ei satu paljoa. Mää onnistuin tässä ei niin kauaa sitten myös ruhjomaan ystäväni nenää hauiksellani, mutta se oli täysin mun vika kun tein 90 asteen käännöksen katsoakseni yhtä vaatetta:(

:D mikään reppana ole, mutta älyttömän mukavalta tuntuu, kun noin sanotaan. Melkein pään paijaukselta.

Ei se nenä ihan lyttyyn mennyt, mutta ku se paljettitoppi olis ollu tollaselle korstolle (mika) kuitenkin liian pieni, ni vähän ihmetytti :)

Mainittu vertikaalisesti rajoitteisten (mutta mahdollisesti horisontaalisesti tavanomaisten) erikoisliike on entinen naapurini. Noin niin kuin blogistanilaisten keski-ikää ajatellen liike tuskin ilahduttaa moniakaan mainitulla tavalla rajoitteisia - sen verran "varttuneempaan makuun" mallit näyttävät suunnitellun.

Muutama työkaveri (150/50+) on kyllä kehunut putiikin palvelua laatuisaksi.

Vai on Mika korsto, ja halusi Maun pienen paljettitopin. Lyömällä hauiksella toisen nenän melkein lyttyyn. Ei ole röyhkeydellä rajaa ;)

Veerako tuntee ihan oikeasti puolitoistuisia naisia, mitä ilmeisimin kirjaston tätejä, I assume. On muuten hankala ammatti niin pienille, ei yllä ylähyllylle.

Mitenkään eri liikkeitä mainostamatta, niin sen liikkeen nimi on muistaakseni Piccola Donna tai jotain sinne päin. Joka tapauksessa Unioninkadulla ihan Kauppatorin kupeessa.

Marks & Spencerillä on mallistossa useista vaatteista ainakin Briteissä nk. petit koko, mutta Stocmann on tainnut lopettaa ko. tuotteen tuomisen Suomeen.

M&S:llä on tosiaan joskus löytynyt sopivan pituiset housut, niitä taisi olla ihan kolmea eri vaihtoehtoa. Ja totuuden nimissä sanottakoon, että ainakin Lee Cooperin 29-tuumainen pituus on ihan nappi, jos niitä sattuu löytymään. Voi tietty olla muutkin pituudet, mutta Leessä nappaa myös ympärys.

Täällä ollaan sitä toista ääripäätä: 175 senttiä mittaa varrella, ja toissapäivänä sovitetut kokoa 42 olleet kengät olivat pienet. Ja kuinka todennäköistä on edes LÖYTÄÄ kokoa 42 olevat nätit naisten kengät?

Ja minä olen myös pohjattoman katkera jo edellä mainitusta D-kuppiprobleemasta: mitään upeita viininpunaisia satiinirintsikoita tms. ei ikinä tehdä muuta kuin A, B tai C -kupin omistaville - me isoryntäiset saamme aina vain samaa valkeaa, mustaa tai puuteria. Ei ole reilua se :(

Nooh, mutta te olette muuten upeita, teidät huomataan, teidät otetaan tosissaan, te voitte tuntea olevanne tasavertaisia.

Mutta totta, kengät on yläpäässä yhtä vaikeita löytää kuten siellä Gaussin toisessa päässä. Totta se rintsikka-juttukin, joku jossain olettaa, että isorintainen on automaattisesti mummu, joka ei halua kuin sitä samaa peruskartiota ja sille riittää eksotiikaksi musta ja valkoinen.

Joo, kirjastotädeissäkin on kaikenkokoisia. Keski-ikäisessä ikäpolvessa vertikaalisesti rajoitteisia on enemmän kuin nuoremmassa. Ikäluokat nuorentuessaan alkaa kasvaa pituutta.

Niillä kirjastotädeillä näkee monasti sellaisen soman rullattavan jakkaran, jonka avulla yltää ylähyllylle - sikäli kuin sinne asiaa on - tai vetämään valkokankaan alas.

Minulla on töissä myös jakkara. Kotona ei ja siksi ylähyllyt ovat kuormitetut tavaroilla, joita en koskaan tarvitse. Herää kysymys, että miksen heitä niitä pois.

Turussa on kauppa nimeltä Pikkunaisia
http://www.pikkunaisia.net/

No niinpä näyttää. Mutta veikkaanpa hintojen olevan kohtuullisen korkeat: kotimaisia ja ilmeisesti erikoistyönä tehtyjä. Onko kirjastontädeillä moiseen varaa ;)

Kuntasektorin työntekijöillä ei varmaankaan, ovat ihmisparat ikuisessa palkkakuopassa ja kadehtivat korkeakouluissa ja etenkin tutkimuslaitossektorilla työskenteleviä kollegoitaan, jotka tilastollisesti sijoittuvat ihan oikeasti ylempään keskiluokkaan... Heh.

No sitten H&M postimyynti. Siellä edullisempia kuin itse liikkeissä ja molempia ääripään kokoja tarjolla.Ja halpoja.

Tilastollinen ylemmän keskiluokan ihminen(TYKI) ei ole tarpeeki varakas Piccolo Donnaan tai Pikkunaisiin, mutta H&M on olevinaan liian euro-teinix, tosin joskus ihan varteenotettava vaihtoehto.

Mea! Mea! Keksin taas iloksesi yhden asian, jonka sinä voit tehdä mutta minä en! :D Minä olen aina ollut kateellinen pienikokoisille ihmisille siitä, että he mahtuvat junassa käpertymään kahdelle vierekkäiselle penkille nukkumaan kyljelleen! Minulla roikkuisi puoli metriä jalkoja käytävällä, jos uskaltautuisin yrittämään. (Ei kai mistään huomaa, että vietän nykyään huolestuttavan paljon aikaa junissa? O_o )

Kylläkyllä, eikä tässä vielä kaikki: viime kesänä matkustin Rovaniemelle sellaisessa yhden hengen penkissä kippurassa ja mahduin siinäkin nukkumaan. Mahdun myös pikkuauton tavaratilaan nukkumaan pitkin pituuttani, jos olen poikittain siinä kontsassa.

Huolestuttavaa olisi, jos lakkaisit viettämästä aikaasi junassa @_@

Itse olen pituusrajotteinen, mutten onneksi pahasti (160 senttinen siis). Tyttäreni kanssa pelkään tuota kenkäongelmaa; ikää on 8 vuotta ja kengänkoko jo nyt 36-37. Miten pitkään lapsen jalka kasvaa ja mistä hänelle saadaan muuta kuin lenkkareita aikuisena?

Kyllä kai se jalka kasvaa muistaakseni tuonne murrosikään asti, siis vielä 3-5 vuotta. Ison kengän löytäminen saattaa olla vieläkin hankalampaa kuin pienen, sillä ison kengän ei varmmaan halua näyttävän kanootilta ja malli on siis tärkeä.

Ei ole kenelläkään isosta joukosta poikkeavalla helppoa ja kyllähän se jättää jälkensä kaikkeen suhtautumiseen. Luulen mä.