Jussi kehaisee Dijon-sinapin hyväätekevää silausta tomaattijuustoleivällä. Jo vain. Tomaatin päälle vielä mustapippuria, alle salamia ja sen alle runsaasti persiljaa: siinä vasta on leipä ja leipänä tietty ruisversio. Persilja pitää ehdottomasti olla salamin alla, tietenkin. Jos tykkää kurkusta, sen päälle ravistellaan sitruunapippuria. Ja tomaateista kirsikkasellaiset. Sinapin sijasta voisi silpaista leivälle myös tahnaa, jonka tekaisee hienontamalla vihreitä oliiveja öljyn kanssa ja siihen hiukan valkosipulia. Ei huonoa. Mutta voi niitä terveysleipiä, joita jotkut harrastavat, salaatteja ja soseita leivällä, höh. Toista oli ennen: ruisleivän päälle pelkkää suolaa. Ja kevennykseksi perään pullasiivu, jonka päälle reilu kerros suolaista voita ja päälle sokeria paksulti, eksootisempaan versioon vielä kanelia, mutta se täytyi käyttää uunissa. Suolaleipä ja sokeripulla ovat perinneruokia itäisemmältä Suomelta isoisien ajoilta. Muistan maistaneeni myös voissa pannulla paistettua ruisleipää, ja päälle pannuun kuumenemaan kaadetttiin maitoa. Syötiin pois. Se oli hyvää.

Tuliketun uusi versio vaikuttaa mukavasti nopeammalta, liekö se mahdollista. Mikä mukavinta, siinä saa helposti isonnettua tekstiä control-plussallla, mikä erityisesti ilahduttaa Movablen kärpäsen kokoista tekstiä työstäessä Edit Entry -laatikossa. Ja control-miinuksella toisin päin. Molempiin suuntiin vaikka mihin asti. Ja jo vain muuten on mukava etsi-toiminto: control äffä avaa näytön alalaitaan hakuikkunan. Muutenkin mukava selain on tämä, mutta äärettömän rumia ulkonäköteemoja, entinen oletusnahka miellytti minun silmääni enemmän.

Viikonlopun jossain sivusilmällä vilkuillussa rainassa päiviteltiin, että joku on päässyt murtautumaan Netscapeen, sehän ei ole helppoa. Ja sähköpostit tulivat ruudulle rotankokoisina kirjaimina, mutta eivät sentään pitäneet ääntä, niinkuin joskus.