Tietysti alku koukuttaa, mutta jossain vaiheessa huomasin olleeni liian ankara lukija, luopuneeni turhankin helposti potentiaalisesti hyvistä kirjoista, jotka eivät heti napanneet. Jos ensimmäiset sivut eivät hipaise, lueskelen laiskasti vielä parikymmentä lisää, sen jälkeen ehkä kurkkaan viimeistäkin lukua. Löyhemmin periaattein olen löytänyt paljon kirjoja, jotka muuten olisivat jääneet kokematta.

Toisaalta tapani lukea on hyvin maailmoja syleilevä ja moninainen muutenkin. Usein otan käteen jonkun rakkaan romaanin, jonka olen lukenut kymmenkunta kertaa ja josta haluan katsoa vain tietyn kohdan - sen, mikä juuri sillä hetkellä pitää nähdä. Sitten voin taas lukea muuta.

Ja niin, lukea saa myös syödessä ja kylvyssä, rasvaisin ja märin käsin! Eivät kirjat korvaamattomia ole, vaan kulutushyödykkeitä. Paitsi ehkä jotkut.

Minäkin luen juuri tuolla tavalla pätkiä sieltä ja toisia täältä. Lukemattomasta kirjasta luen pelkän lopun vain siinä tapauksessa, että olen yrittänyt sitä kahlata läpi jo useamman kerran onnistumatta.

Jo totta tuokin, että kirjalle pitää antaa mahdollisuus toisen ja kolmannenkin kerran, vaikka ensimmäinen tarttuminen ei olisikaan koukuttanut. Onhan se niin paljon päivästä ja tuulesta kiinni kuitenkin.

Mä myönnän, että mä usein luen lopun etukäteen... useinkin selailen aika paljon eteenpäin ja palaan takaisin lukemaan "kunnolla". Joistain tajuaa juonen, jos lukee lopun ja joistain ei sitä tajua silti.

Minä luen lehtien artikkelit jostain syystä hyppien kappaleen sieltä toisen täältä, lopun alussa ja alun jätän usein lukematta. Ja sitten ihmettelen, kun en mitään tästäkään ymmärtänyt.