Lauantaina manselainen bussikuski lähdeytyi päästään, kun oli pysähtynyt suojatien päälle punaisiin valoihin. Pari mummua oli tuntenut tarvetta raottaa sanaista kirstuaan ja huomauttaa jarruttamisen laadusta. Nyssekuski kaasutti siitä paikasta punaisiin ja jarrutti niin, että muutama mummu kaatui käytävällä ja yksi kierähti ovisyvennykseen seurauksin, että luita murskaatui. Kuski näytti, että miltä se tuntuu, kun tosiaankin jarrutetaan.

Itse kukin on kai joskus tilanteessa, jossa vain tiukka itsekuri, aikuisuus ja hyvä kotikasvatus pidättelevät reagtioita, joita saattaisi joutua katumaan. Ärsytyskynnys ylittyy usein varsinkin palveluammateissa, kun asiakkaat napottavat asioista, jotka eivät ole kyseisen virkailijan vallassa ja jos olisivatkin, niin tuskin ne sillä paranevat, että ärsyttää palvelijan kättelyssä. Mutta kai meillä kaikilla on mittarit joskus kuutta vaille eikä reunojen loppumiseen välttämättä tarvita kuin väärän näköinen ilme. Minua suojelee kiukun purkauksilta vain oma kiukkuni, joka estää sanaisen arkkuni aukeamisen, enkä siis keksi mitään nasevaa juuri silloin, kun pitäisi. Ja sekös sitten harmittaa, kun keksii sen kaikista nasevimman vastakommentin vasta seuraavan viikon keskiviikkona. Hitaasta hämäläisyydestä on hyötynsä ja haittansa.

Maanantaiaamun hidas lämpiäminen ja käynnistysvaikeudet tässä hämäläisessa mea-mobiilissa ovat pahenemassa. Pitäisi varmaan viedä huoltoon ja vaihtaa samalla syssyöljyt ja tankatakin voisi. Siispä kahville.