Taskut(on)
Naureskelkaa ihan rauhassa vaan naisen isoille käsilaukuille, repuille ja järjen köyhyydelle, kun nainen kantaa puolta omaisuuttaan mukana. Tyhjennetäänpä pojat ne taskut, kyllä melkoinen määrä omaisuutta sielläkin mukana kulkee. Miehillä ei ole minkäänlaista käsitystä isoine lukuisine taskuineen, millaisissa vaikeuksissa nainen on, kun joutuu tilanteisiin, jolloin päällä on mekko, jossa ei ole taskun taskua ja tilaisuus on sen luonteinen, ettei sinne kehtaa repun kanssa mennä, sanotaan nyt vaikka kokous työpaikalla: kainalossa kalenteri ja paperit ja kalenterin reunassa kynä. Muutahan ei tarvita? Paitsi se avainlätkä, joka aukaisee ovet työyhteisön uumenissa. Lätkä on aina oltava mukana, sillä kokemuksesta oppineena tiedän, että käytävien sokkeloissa alkaa ennen pitkää tulla äitiä ikävä, kun kaikki ovet ovat lukossa.
Minne siis sulloa lätkä, joka minun tapauksessani killuu avainnipun peränä, koska osa ovista tarvitsee vielä ihan vanhanaikaisen avauttimen. Mekossa ei taskuja ole [eikä myöskään juoksutrikoissa, mutta silloin avain sidotaan tossun nauhaan]. Kesäkoltun kanssa ei pidetä nauhatossuja ja kaulassa on pössöä sitä roikottaa, mutta siis onhan rintsikat. Paras tähän tarkoitukseen on push up -tyyppinen ratkaisu, jossa on tyynyjä varten taskut kuppien alaosissa [valitan pojat, kyllä se on tyynyä osa; kauhea rapina alkoi kuulua tänne asti, kun suomut tippuu poikain silmistä]. Sinne rintsikan tyynytaskuun tungetaan siis avainnippu [toisessa taskussa on vararahasto], voi sen tavalliseenkin rintsikkaan laittaa, mutta tahtoo painaa ikävästi. Säilö on hyvä siihen asti, kunnes pitää se avain kaivaa käyttöön.
Ja nyt kokouksissa pojat tuijottavat naisten mekkoja, että onko tossa taskuja ja jos ei, niin kumpi rinta näyttää suuremmalta, ja mistähän ovista se kulkee ja onkohan sillä isokin nippu ja miten se aikoo sen avaimen sieltä kaivaa. No en kerro.
Jälkipuheet
Heheh, olipas piristävä tarina. Mutta Mea, minulla saattaisi olla ratkaisu ongelmaasi. Muistatko ne ällöttävät kengurupussukat, joita oli joka hemmolla jossain vaiheessa? Niistä on kehitetty myös inhimillisempiä versioita, omani pihistin tytärpuoleltani, joka ei sitä enää käyttänyt. Ei sillä että minä mekkoja käyttäisin, mutta kun kaikissa housuissakaan ei ole taskuja.
Tai sitten mikä estää sinua tekemästä sellaisen vaikka itse, ei siihen tarvita kuin kangasta, pala tarranauhaa sulkijaksi ja sieltä samaisesta kangaskaupasta saat myös hakaset. Mitäs siihen sanot? Saat vaikka joka kolttuun oikean värisen piristimen. ;-)
Erinomaisen käyttökelpoisia ovat myös kankaiset kännykkäpussukat, joissa toki voi kiikuttaa muutakin omaisuutta kuin sitä puhelinta. Soma nauhassa killuva pussukka sopii nätisti myös kesämekon kanssa, kokeiltu on. Jos haluaa vimpan päälle disainia, niin Marimekollakin taitaa olla oma mallisto.
Arvasinkin, että ongelma on yleismaailmallinen. Mutta tuo vyötäröpussukkajuttu ei ole minun jutuu, ajatelkaa nyt, miltä se näyttää mekon kanssa, uoh. Sen sijaan kännykkäpussukka voisi olla hyvä. Vaan olen laiska käsi, joten ei ne minulta luonnu. Marimekolla oli joskus takavuosina kiva kännylaukku, jossa oli muistaakseni metallihihna, se kelpaisi.
Olen ratkaissut ongelman kohdallani käyttämällä työelämässä vain sellaisia housuja tai hameita, joissa on vyölenkit. Vyölenkeissä killuu aina metallinen avainteju, jossa tämä mainittu lätkäkin kulkee.
Ketju lisää myös virkanaisen imagoon aimo annoksen kakaramaista mutta välttämätöntä rock'n'rollhenkeä.
Mekkojen käyttämistä tämä tietenkin hillitsee. Mutta kukapa minun yleensä mustelmilla olevia sääriäni haluaisikaan katsella.
Mullakin on sellainen avainketju, se on siistin rok. Mutta kuinka nyt helteillä harhauduinkin tämän harhan valtaan, että mekko on siisti valinta. Ongelma poistuu helteiden myötä, siis poistui jo. Nyt voi taas palata tuttuun mustaan luukkiin ja vyöttää itsensä.
Esimieheni juuri lähti ja sanoi lähtiessään, että Mea hei, laita huomenna joku iloisempi kukkapaita ;) Nyt ei ole mekkoa, nyt ollaan mustassa Pakkopaidassa.
Mulla kännykkä ja avaimet roikkuu kaulassa. Kuuskytluvun avainkaulalapsena olo tuntuu turvalliselta. Ja on muuten ihan staili ja proffs yhdistelmä mekon ja jakkupuvunkin kanssa.
Avainlapsia on täälläkin paljon, mutta kun kaulassa roikkuu jo nimikyltti, niin lisätavara painaa pienen ihmisen hartiat lysyyn ja olo on lievästi hassu, kun pöydän ääreen kumartuessa tavarat kolisee ja kaataa kahvikupit. Pitäisi oppia sellainen automaattiliike, jonka miehet tekee krakan kanssa pöydän ääressä (ja kuulemma myös huudellessaan Yrjöä).
Minä olen uittanut kaulassa roikkuvaa kännykkä/avainkoteloa maidossa, kahvissa ja jopa oluessa sekä maistattanut sillä monet kerrat niin keittoa kuin kakkua. Mutta siitä huolimatta se edelleen roikkuu päivät pitkät kaulassani...muuten saisin etsiä avaimia kissojen ja koirien kanssa - siis töissä.
ja toimii vielä, vaikka olet juottanut sen kaikissa liemissä? Nää koneet on niin herkkiä suivaantumaan, vaikka ihan vaan vähän kastelee. Mullakin meni viime viikon lopulla vain lasillinen näppiksen päälle ja heti lakkasi toimimasta. Ja toinen, joka sai vain pirskeet, lopetti o-kirjaimen tuottamisen. Valitettavasti salasana sisältää paljon oita, joten läppärin kanssa on nyt ongelmia.
Eipä siellä housun taskuissa nyt niin paljon ole tavaraa, kukkaro ja avaimet, kesäisin kännykkä.
Mutta on taskut kuitenkin. Samat tavarat on naisellakin, muttei läheskään aina taskuja.