Maantietoa ja ympäristöoppia
Kyllä on loma tehnyt tehtävänsä: juoksulenkki eilen illalla tuntui kuin olisin vetänyt Sulkavan soudun viittä viimeistä kirkkovenettä perässäni ja kantanut kahta harteilla. Ja loman pitäisi vielä elävöittää ihmispolon ajatuksen lentoa, herkistää havainnoimaan työn ihanuus ja auvo sekä antaa fyysistä ja henkistä liikkuvuutta ja ketteryyttä. Ilmeisen onnistuneesti vietetty erkautuminen on lomani ollut, koskapa olemukseni kaapiminen arjen muottiin tuntuu olevan varsinaisen vaikeata. Ensimmäisen työviikon saan tosin vedettyä henkeä, koska olin erheellisesti laittanut sekä puhelimen että mailin automaattivastauksiin tulevani vasta viikon päästä. Nyt kun pysyttelen vaan hipohiljaa kämpässäni, ei kukaan huomaa minua edes olevan.
Lomalla maantieteellinen yleistietoni kasvoi muutamalla kaupungilla ja kunnalla, jotka osaan nyt asettaa Suomi-neitokaisen muotoihin oikeisiin koloihin. Testasin piruuttani kuntatietämystäni enemmänkin. Eipä ollut häävi: ainoa täsmälleen oikeaan paikkaan osuttamani kaupunki oli Forssa ja parin kilometrin heitolla Tammisaari, joissa kummassakaan en ole ikuna käynyt. Rantsilalaiset varmaan tykkäisivät minun ajatuksestani sijoittaa heidät niinkin kauas toisaanne kuin heidät lykkäsin. Ei ole helppoa, kokeilkaa itse.
En kuitenkaan ihan niin pihautunut ollut kuin eräs pariskunta, joka horjahdellen käveli vastaan ja rouvapuolisko kohteliaasti tiedusteli: "Anteekshi neiti. Voihshiko neiti yhshtävällihshehshti kertoa, mihshä minä nyt olen?" Viiden pisteen vihje: kuva on samoisesta kaupungista, ja siellä lukee punaisen pylpyrän vieressä asfalttiin maalattuna: Olet tässä.
Jälkipuheet
Hieno testi, kiitos Mea! En päässyt lähellekään sataa parasta sijoitusta, sijaksi jäi aina joku 400 ja rapiat, vaikka pelasin vain kaupungeilla. Näköjään pitäisi vierailla Etelä-Pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa, niiden kaupungit eivät millään ilveellä satu hollille.
Ja tuttua on se raskaus loman jälkeen täälläkin, kesäkuussa vielä kirmasin portaita ylös ja alas, nyt joutuu välillä jopa puuskuttamaan, kun tuntuu happi loppuvan kerrosten välillä. Huh, se on vanhuus ja raihnaisuus, jotka kolkuttelevat jo takaovella.
Ei ollut hurraamista meikäläisen kuntatietoudessa: edes oma kotikaupunki ei sijoittunut ihan kohdilleen.
Jokohan työnantaja jo kohta huomaa, ettei duunareita pitäisi päästää lomille raihnaantumaan. Tai ainakin säätää pakolliset kuntoilut, että jaksaa raahustaa taas töihin. En ole kuuna ikipäivävä kävellyt niin suurta osaa juoksulenkistä kuin eilen. Ja työmatkapyöräily tuottaa tuskaa ja hikeä, mutta eikös niillä konstein mahda kunto siitä taas nousta.
"Olet tässä" -merkkejä pitäisi olla enemmänkin kuin niitä nyt löytyy. Ehkä sitten olisin vähemmän eksyksissä surkeine suuntavaistoineni. Tosin näin pienessä kaupungissa kenenkään ei pitäisi olla koskaan hukassa. Mutta minäpä olen ollut ainakin kahdesti.
Tuo kiva kuva on meijän Sampparista.
Olet juuri voittanut runsaasti papukaijamerkkejä. Kävin ystävällisessä kaupungissasi heinäkuun loppupuolella ja eksyin muutaman tunnin aikana pariinkiin kertaan, vaikka "Olet tässä" -kirjoituksia löytyikin. Eksyn ihan kotikulmillakin, joten se ei kerro vielä yhtään mitään. Eksyin Sampparissakin.