Lohikeittoa ja mansikoita
Minun ruuanlaittotaitoni tiedetään: olen onnistunut täydellisesti tasan yhden kerran ja onnettomuudeksi juuri silloin, kun tein Erittäin Merkittävälle Henkilölle ensimmäisen kerran ruokaa. Se oli taivaallisen hyvää hirvipaistia, elämäni ensimmäinen hirvipaisti. No, joka tapauksessa onnistuin sillä ruualla saattamaan itseni katteettoman hyvän ruokamestarin arvoon. Totuus on kyllä sittemmin paljastunut, mutta epäilen, että minulta on odotettu enemmän kuin pystyn antamaan. Tällä saralla.
Lomallakin on syötävä. Tai itse asiassa sehän on yksi keskeisin lomanviettotapa. Joten eilen vastustamaton kalakeiton himo vei minut tekemään lohisoppaa, ensimmäinen kerta elämässäni sitäkin lajia [pääsääntöisesti ei ole järkevää tehdä ihka ensimmäistä kertaa mitään, kun tilaisuus on tärkeä, mutta toisaalta ensimmäinen kerta yleensä aina onnistuu ja vain se ensimmäinen]. Siitä siis tuli aivan tavattoman hyvää. Ja sitä on paljon, saattaa olla, että jo ensi sunnuntaina se alkaa tökkiä, vaikka hyvää onkin. Heitänkin tuonne alle tämän herkun ohjeet. Sitä syödään ihan ilman leipää, sillä vatsaa on turha täyttää muualla kuin herkuilla.
Kaupan vihannesosastolta mukaan haalitaan nippu uusia sipuleita, toinen nippu ruohosipulia, kolmas tilliä, neljäs porkkanoita ja perunoita jonkin verran. Kalalientä, vipsikermaa ja tomaattimurskaa, jos ei kotona satu olemaan. Pakasteosastolta katkarapuja pussillinen ja kalatiskiltä puolikiloinen pötikkä norjalaista lohta.
Isohko kattila, sinne tomaattimurska, vettä ja pari-kolme kalaliemikuutiota, ropsaisu chiliä ja vaikka jo tässä vaiheessa lusikallinen fariinisokeria, ettei se unohdu ja myllystä merisuolaa kolmisen kieppiä. Perunat kuoritaan ja pilputaan suhteellisen sopiviksi suupaloiksi, samoin porkkanat, joista osa syödään heti. Pari sipulia tai niin monta kuin itkulta näkee, pilkotaan joukkoon. Kansi päälle ja porisemaan. Sillä välin pienitään ruohosipuli ja tilli ja lohesta veistetään kuutioita. Perunat kypsyy nopeasti, joten jo kohta perään heitetään yrtit ja lohi ja ravut. Ja runsaasti vispikermaa. Tarkistetaan maku, värihän onkin herkullisen kaunis. Lientäkin voisi lisätä, se nimittäin on hyvää.
Keiton ainoa huono puoli on, että sen perään ei voi syödä niitä mansikoita, koska se on niin hyvää, ettei jaksa ja tulee ähky, eikä jaksa syödä edes keittoa niin paljon kuin silmät ja sielu vaatisivat. Mutta ei välitetä siitä, syödään mansikat kermavaahdolla myöhemmin.
Vanha isäni, jolta löytyy sana joka käänteeseen, sanoisi tähän, että ei nälkäinen tiedä, kuinka kylläinen kärsii.
Jälkipuheet
Kuulostaa hyvältä - ja tuli nälkä lukiessa! =) Ties vaikka tulisi joskus kokeiltua.. *resepti talteen*
Se _oli_ hyvää. Onneksi sain syöntiapua, sillä olisin syönyt itseni ähkyyn. Ihminen voi kuulemma 20 minuuttia syödä ennen kuin elimistö sanoo, että lopeta, hyvä ihminen, nyt ei mahdu enää. Siispä syönkin alle 20 minuutissa yleensä aina.
Tästä sainkin oivan vinkin. Eilen tuli vaimonvaihto ohjelma, jossa "vaihtoäiti" opetti tytärtä pois tutin käytöstä munakellon kanssa. Siispä jos on taipumusta tuputtaa ja puputtaa ruokaa liikaa, ei mutta kello tikittämään ja mieluiten 5-10 minuuttia, niin ei ehdi vaikka kuinka haluais odotella sitä elimistön kellon sointia.
Jos on hyvää ruokaa, ehtii sitä syömään 10 minuutissakin aika kohtuuttomasti. Ja ehtii vatsansa viereen köllimään ja odottamann, että ähky saapuu.
Teinpäs ohjeen mukaan keiton ja kyllä tämä kielen vie mennessään. Kiitti ohjeesta. :)
Hienoa! Seuraavaksi voisinkin kertoa, miten syntyy hyvää tomaattikeittoa. Jaa miten niin ruuasta puhutaan silloin, kun jotkut muut asiat sittuaa. ;)
No jos se on yhtä hyvää kuin mitä Hellasta & Huoneesta saa niin kerro toki. :) Hämmästyttävää muuten että tuollaisesta epäselvästä "sinnepäin" ohjeesta tuli parempi lopputulos kuin keittokirjan "2.5g suolaa" -ohjeesta. Kyse on varmaan fiiliksestä. Tai sitten kerman määrästä.
Sekä että, veikkaan. Mutta kerman määrä lienee ratkaisevin. Hellahuoneen tomaattikeittoa en ole syönyt, mutta arvaan erinomaiseksi.
Söin eilen kalakeittoa, jossa ei ollut kalaa ja joka siksi lapsisyöjiem mielestä oli parasta kalakeittoa ikinä. Tosiasiassa kokki oli tarkoittanut tehdä kesäkeittoa, mutta valkoinen liemi erheennytti lapsukaiset.